ellauri035.html on line 1122: Bn komedia päättyi suomen izenäisyyspäivänä 1658. Hyvinhän se meni, sanoi B ja lehahti taivaaseen. 300v myöhemmin oli mun viimeinen huoleton kesä Tyrvännössä. (Kuvassa äidin vieressä en kyllä näytä yhtään hilpeämmältä kuin Balthasar.)
ellauri105.html on line 480: Panihida Rautalammin ortodoksisella hautausmaalla. Pappina Mefodin isä Matti Sidoroff, kanttorina Juhani Hänninen ja panomarina © hänen vaimonsa Helena, kuorona ja kuvaajana Hannu Pyykkönen. (Kuva © Hannu Pyykkönen)
ellauri105.html on line 482: Kävin viime viikonvaihteessa Rautalammin hautausmaalla, missä toimitimme panihidan siellä lepäävän pappismunkin haudalla. Miksi? Koska tuo pappismunkki oli toimittavan papin tuttava ja me muutkin tunsimme jollain tavoin tämän mielenkiintoisen elämän eläneen vainajan. Ja jotenkin vain tuntui oikealta käydä toimittamassa panihida tuolla syrjäisellä ortodoksisella hautausmaalla, jonne ei ole haudattu muita luostariasukkaita. Pappismunkki Mefodin (Matti Lehmonen) hautakivi Rautalammilla. (Kuva © Hannu Pyykkönen)
ellauri105.html on line 484: Tuo pappismunkki oli kirkolliselta nimeltään Mefodi ja maalliselta nimeltään Matti Lehmonen. Hänen elämäntarinansa on melkoinen. Selvitin sitä hieman vieraillessani jälleen kerran Heinävedellä Valamon luostarissa. Kerron siitä jotain tässä lyhyesti. Tämä vuonna 1912 Konneveden rantamaisemissa syntynyt rautalampilainen meni jo varsin varhain harjoittelemaan luostarielämää Laatokan Valamon luostariin. Kimmokkeen sinne menoon tämä silloin vielä luterilainen 15-16-vuotias nuori mies sai silloiselta Kotkan ortodoksisen seurakunnan kirkkoherralta, rovasti Mikael Iltonoffilta (Iltola). Niinpä hänet sitten varsin pian liitettiin Smolenskin skiitassa ortodoksiseen kirkkoon ja hän siirtyi Valamon luostariin noviisiksi. Mefodi kuvattuna Petsamon luostarissa 1939. (Kuva pappismunkki Mefodin albumista, © Valamon luostari)
ellauri105.html on line 494: "Tuli vähän tonttuiltua" tunnusti Mefodi äidille. "Pantiin kuivatelakalle". Niinpä Mefodista tuli 60-luvun lopulla Karpaateilla sijainneen Pyhän Jobin luostarin perinteen jatkajan, Yhdysvaltoihin siirtyneen Pyhän Kolminaisuuden nimeä kantaneen luostarin alaisuudessa toimivan alkuperäisen luostarin nimisen, Pyhän Jobin luostarin pappi ja rippi-isä. Pappismunkki Mefodi (Matti Lehmonen) (Kuva pappismunkki Mefodin albumista, © Valamon luostari)
ellauri105.html on line 501: Mefodin ystäviä ja tuon ajan ortodoksisia vaikuttajia vasemmalta oikealle: Paavali (myöh. arkkipiispa), Markos, Isaki, Savva ja Pietari (Kuva pappismunkki Mefodin albumista, © Valamon luostari) Pappismunkki Mefodi säilytti terävä-älyisyytensä ja sananvalmiutensa loppuun saakka. Häneltä saattoi saada kipakan ja terävän vastauksen kysymykseen kuin kysymykseen. Otetaan tähän loppuun kaksi sellaista. Kun hän aikanaan Heinäveden Valamossa ollessaan istui Torakkahoviksi nimetyn munkkien asuntolan kuistilla yhdessä pappismunkki Savvan - toisen "koiranleuan" kanssa - valkoisissa viitoissaan ja pitkine partoineen ja paikalle saapui turisti kameransa kassa kysyen: "Saako ottaa kuvan?" - Mefodi jyrähti: "Joo, kuvata saa, muttei ruokkia." Toisen kerran saman kysymyksen edessä hän vastasi toimittaja-kuvaajalle, jonka hän ehkä epäili ottavan kenties huonolaatuisen kuvan. Hän sanoi: "Jospa tässä käy kuten paavi Pius V:lle, kun hänestä tehty maalaus - joka ei ollut paavin mielestä kovin ihastuttava - lähetettiin edelleen. Paavi oli näet kirjoittanut kuvan taakse: Älkää peljätkö, se olen minä, paavi Pius." Pappismunkki Mefodista jäi kirjoittamatta vielä paljon mielenkiintoisia asioita, mutta jospa jossain sopivassa vaiheessa saisin niistä koottua ja sanoiksi muodostettua toisen, pitemmän tarinan. Mutta olkoon nyt tämä jupina alkuna mahdollisesti uusille, uudenlaisille jupinoille tai ehkä paremminkin tarinoille ortodoksisista, mielenkiintoisista ihmisistä, joita ympärillämme on elänyt. Kuten aikaisemmin taisin mainita, alan taas itsekin joidenkin tuiki tuntemattomien ja eräiden hyvän-päivän-tuttujen kanssa väsyä tähän tietynlaiseen kriittiseen kirjoittamistyyliini, jonka jo kerran sain lopetettua. Jospa tässä syksyn ja talven aikana saisin lopetettua ja julkaistua jo melkein valmiit, keskeneräiset jupinani ja voisin lopettaa tämänkin Happy 1 -blogisivuston ympäristölle ja ainakin joillekin kanssaihmisille sopimattomana. HAP happy P.S. Infoa kirjoitusvirheistä ja muista hatarista tiedoista voi lähettää suoraan tämän blogin yhteysosoitteeseen: happy.ykkonen(at)gmail.com Ko. osoite ei ole muussa käytössä. Nettihoukka klo 11.44
ellauri147.html on line 595: Onko täällä tapahtunut yhteiskunnan infantilisointi, joka puolestaan saa lapsuuden katoamaan rajattuna vaiheena; vai pitäisikö meidän puhua kollektiivisesta taantumisesta raaka-aineiden tuotannon kokonaisvallassa, mikä tekee itsestä myös hyödykkeen, joka on myytävä. Videor ergo summa on tavallaan narsistisen fantasian salainen mantra, joka esitetään yhä uudelleen nykymaailman kapriileissa. (Kuva: New Yorkerin karikatyyri, jonka nimi voisi olla "POSTMODERNI MIES ETSIMÄSSÄ SIJAINTIA").
xxx/ellauri076.html on line 498: Löydä sisäisen hehkusi, herkkyytesi ja rohkeutesi! Kirjani Hehkuvan naisen salaisuuksia rohkaisee jokaista naista tulemaan sinuiksi oman kehonsa ja seksuaalisuutensa kanssa. Tilaa tästä. (Kuvassa näkyvä rypistynyttä Kirstiä haisteleva musta mies ei ole Ismo Alanko.)
xxx/ellauri280.html on line 179: Monet ovat kirjoittaneet Israelista ja sen historiasta, kuten Pasi Turunen ”Israel Jumalan silmäterä, maailman silmätikku” (Kuva ja Sana 2017), Rony Smolar ”Täällä Rony Smolar, Jerusalem” (Aikamedia 2017). Ester Toivonen-Siirala on kirjoittanut Israelin matkaoppaan ”Israelissa tapahtui” (Kuva ja Sana 1970), josta tämä lainaus: ”Joskus kuulee vielä sanottavan, että kibutsi on jäljitelmä kolhoosista. Se on kyllä erehdys, sillä kibutsi on täysin vapaaehtoinen ja itsenäinen yhteistalous. Se ei ole valtion synnyttämä ja ylläpitämä kuten kolhoosi.” Ester Toivonen-Siiralan tunnemme siitä, koska hän voitti ylähampaisesti Miss Suomi -kilpailun 1933 ja oli tönkkö elokuvanäyttelijä. Esteristä lilsää tuonnempana.
9