ellauri025.html on line 893: ”Olin silloin todella epävarma itsestäni. En pystynyt näkemään, että olisin voinut valmistua psykologiksi ja että olisin osannut auttaa muita.”
ellauri025.html on line 969: ”Olin siinä vaiheessa jo monta kerta yrittänyt lopettaa juomisen Antabuksen avulla, mutta en ollut onnistunut. Sain sanottua ystävälleni, että nyt en pärjää.”
ellauri025.html on line 989: Reima Virtanen: ”Olin täysin muiden vietävissä”
ellauri050.html on line 857: ”Olin välillä aivan kirjaimellisesti maahan lyöty. Aikaa piti pilkkoa. Jos jaksaisin aamupäivän, sitten lounaaseen, sitten iltaan, ehkä jopa yön yli.”
ellauri050.html on line 882: ”Olin ollut lahjakas koulussa, mutta 1960-luvulla tuntui luontevalta, että poika – kaksoisveljeni – jatkoi lukioon. Äidilläni ei ollut varaa muuhun, sillä hän jäi kahdeksan lapsen yksinhuoltajaksi pienviljelijäisäni kuoltua.”
ellauri288.html on line 139: ”Olin vanhempieni kanssa Jyväskylän Prismassa ja näin siellä punakantisen, lukollisen päiväkirjan. Tuli tunne, että ellen saa sitä, elämäni on pilalla. Vanhempani eivät aluksi halunneet ostaa sitä, mutta sain hirveän itkupotkuraivarin eli känkkäränkkäkohtauxen. Huusin, itkin ja karjuin niin että vanhempien oli pakko taipua. Tämä kerta ei ollut ainoa."
ellauri288.html on line 585: Kari Kanala on siis naimisissa kolmatta kertaa. ”Olin aiemmin itsekäs ja henkisesti keskenkasvuinen.”
ellauri310.html on line 364: tarttui tällä hetkellä hänen käteensä tukeakseen häntä", Guiteau sanoi. ”Olin
xxx/ellauri136.html on line 636: Lähteen paljastuttua Noora eristetään kotiinsa viikoiksi ennen teloitusta. Eräänä päivänä hän saa vieraakseen sotilaskomentaja Taron (nimestä päätellen kai japsu), joka on aiemminkin käynyt vierailuilla tiemestarin talossa ja yrittänyt saada perhettä kiinni vesirikoksesta. Taro tarjoaa Nooralle mahdollisuutta jäädä henkiin sillä ehdolla, että he tekisivät Senjan kanssa töitä armeijalle. Noora kieltäytyy: ”Olin yksin, ja sanoin ainoan asian, jonka saatoin sanoa. ’Mikään ei saa minua ottamaan tarjoustanne vastaan’, ei edes salamiakki.” Noora luopuu mieluummin Fazerin salmiakista kuin toimii arvojensa vastaisesti, ja tässä hän vertautuu henkilöhahmona jälleen marttyyriin. Nooran ja Taron erottaa toisistaan kuin ruozalaisen sotilaan ja upseerin saunassa vain kepillä. He käyvät vierailun päätteeksi filosofisen keskustelun elämän tarkoituksesta. Molemmat uskovat, ettei kuoleman jälkeen ole luvassa pelastusta tai palkkiota siitä, miten on elämänsä elänyt, mutta Noora sanoo: ”Uskon, että vaikeita valintoja on tehtävä jokaisena päivänä, siitä huolimatta, että hyvin tietää, ettei mitään palkkiota ole. Koska jos ei ole mitään muuta kuin tämä, se on ainoa tapa jättää elämästään jälki, jolla on jotain merkitystä.” Taro sen sijaan toteaa: ”jos mitään muuta ei ole kuin tämä, voin yhtä hyvin nauttia siitä niin kauan kuin sitä kestää.” Toisin kuin egoistiseksi hedonistiksi osoittautuva Taro, stooalainen Noora pysyy uskollisena isin arvoille ja sille, minkä kokee oikeaksi, vaikka ei edes odota palkkiota. Omalla tavallaan palkkio hänelle lienee kuitenkin se, että hän tietää jättäneensä elämästään jäljen, ”jolla on jotain merkitystä”. Vittu noita iänikuisia omia etujaan ajavia merkityxiä. Vitun palkkoita. Vitun jälkiä. Veteen piirrettyjä viivoja. Tieraatoja.
9