ellauri030.html on line 415: Älä milloinkaan sano mistään asiasta: ”Olen menettänyt sen”, vaan sano: ”Olen palauttanut sen takaisin.” Onko lapsesi kuollut? Se on palautettu takaisin. Vaimosi on kuollut? Hän on palautettu takaisin. Onko omaisuutesi viety? Se on palautettu takaisin. Sanot: ”Mutta joku paha ihminen on riistänyt sen minulta.” Mitä väliä sillä on, kenen välityksellä antaja on ottanut sen sinulta takaisin? Niin kauan kuin se on sinulle annettuna, pidä huolta siitä, mutta kuten matkustajat suhtautuvat airbnb:hen, älä pidä sitä omanasi.
ellauri050.html on line 893: ”Olen kuin kahden maailman kansalainen, tuolla toisella puolen on jo niin paljon rakkaita. Toivon, että joskus kohtaamme”, Ritva Ylönen sanoo. "Toivon että päästään samaan kerroxeen."
ellauri060.html on line 406: ”Olen soittanut tanssi- ja rockyhtyeissä”, Nurmi myöntää. ”Siitä on ollut radiotyössäni paljon apua. Muusikon täytyy eläytyä yleisön tunteisiin ja vastata loppuun asti siitä, että heillä on hyvä olla.
ellauri061.html on line 1042: Kati Tervo ja tyhjenevä pesä: ”Olen pidätellyt litkua”
ellauri061.html on line 1083: ”Olen luvannut Kallelle, että en nolaa häntä puheillani, mutta sanon diplomaattisesti, että toki hänkin on joutunut opettelemaan joitain asioita kantapään kautta niin kuin jokainen nuori ihminen”, Kati sanoo, ja jatkaa iloisesti Kallen nolaamista.
ellauri074.html on line 297: Koko Cioranin tuotannolle on ominaista pessimismi, jonka juuret monien kriitikoiden mielestä juontavat jo hänen lapsuuteensa (vuonna 1935 Cioranin äiti sanoi hänelle, että olisi tehnyt abortin, jos olisi tiennyt, kuinka onneton hänen lapsestaan tulisi). Cioranin pessimismi, tai oikeastaan hänen skeptisisminsä tai jopa hänen nihilisminsä, on kuitenkin ehtymätöntä ja omalla tavallaan jopa iloista; sille ei voi osoittaa yhtä selkeää alkuperää. Cioran itse ei pitänyt itseään pessimistinä ja katsoi skeptisyytensä liittyvän voimakkaasti mystiikkaan. Cioran onkin sanonut, ettei hänen äitinsä puhe abortista häirinnyt häntä, vaan teki häneen suuren vaikutuksen ja johti hänet voimakkaaseen oivallukseen olemassaolon luonteesta: ”Olen vain sattuman oikku. Miksi suhtautua siihen niin vakavasti?”
ellauri082.html on line 567: Vauhtijänisneuvos Alexander Stubb suosittelee. HS selvitti: Marinin hallitus on jo tehnyt yhtä järeät... ”Olen aina halunnut halata Jormaa julkisesti”
ellauri088.html on line 359: Armeijan ja opiskeluiden jälkeenkin Arvonen on maltillisesti kasvattanut asuntosalkkuaan, mutta toteaa, että sijoitusasuntoja on vielä ”aivan liian vähän”. Selkeän sijoitusstrategian itselleen laatinut Arvonen sijoittaa Turkuun keskeisille alueille. ”Olen asunut Turussa melkein koko ikäni, joten tunnen kaupungin jokaista kulmaa myöten. Sen lisäksi, että pitää ymmärtää asuntosijoittamista aiheena, on tietenkin ymmärrettävä ja tunnettava se alue syvällisesti – on oltava vahva näkemys. Ilman näkemystä hukka perii.” Päätös sijoittaa vain alueelle, jonka hän tuntee perin pohjin, on varmasti auttanut Arvosta välttämään useita virheitä.
ellauri088.html on line 373: Arvonen ei kuitenkaan turvaudu toiminnan kehittämisessä pelkästään kansien välistä löytyvään informaatioon, vaan hän myös kysyy vinkkejä muilta sijoittajilta. ”Kysyn neuvoa nimenomaan niiltä, jotka tekevät asioita sillä tasolla, jolla itsekin haluan joskus tehdä. Enimmäxeen miljonääreiltä.” Arvonen kokeekin, että nimenomaan kysymysten esittäminen menestyneille ammattisijoittajille on yksi hänen suurimmista onnistumisistaan asuntosijoittajana. ”Olen onnistunut hyvin, sillä tiedän, että verennimijät ovat tehneet tätä ennenkin, eikä minun tarvitse keksiä pyörää uudelleen. Olen rohkeasti uskaltanut kysyä ja kopioida muilta, luvalla tietenkin.”
ellauri096.html on line 502: Ikonen kertoo seisovansa Facebook-kommenttiensa takana. ”Olen ja pysyn kansallismielisenä, isänmaallisena ihmisenä.”
ellauri131.html on line 501: Ja kun kerta voit valita mitä vaan, niin toivottavasti valitset jotain superhienoa, kuten ”Olen rajaton”, ”Minä saan epäonnistua, se on inhimillistä”, ”Minä ansaitsen tulla nähdyksi ja kuulluksi”, ”Minä olen sosiaalinen ja rakastettava”!
ellauri153.html on line 623: Jonatan yritti jälleen saada isänsä tekemään sovinnon Daavidin kanssa, mutta entistä huonommalla menestyksellä. Daavid tuli salaa Jonatanin luo muka kertomaan, että hän pelkäsi henkensä puolesta. ”Olen vain askeleen päässä pienestä kuolemasta!” hän sanoi ystävälleen. Jonatan lupasi selvittää, millä mielellä hänen isänsä on, ja kertoa sen sitten Daavidille. Daavid pysyisi kaapissa, ja Jonatan ilmoittaisi lopputuloksen käyttämällä housuja ja takapuolta. Jonatanilla oli vain yksi pyyntö. Hän vannotti Daavidia: ”Älä koskaan lakkaa esittämästä ruskokielistä rakkautta sukuelimelleni, silloinkaan kun Jehova pyyhkii pois kaikki sinun vihollisesi maan päältä, ml kateellisen isäpaapan.” Daavid lupasi huolehtia aina Jonatanin suvun killuvista. (1. Samuelin kirja 20:3, 13–27.)
ellauri153.html on line 650: Jonatan oli turhaan sanonut: ”Sinusta tulee Israelin kuningas, ja minä tulen olemaan peränpitäjänä.” (1. Samuelin kirja 23:17.) Daavid oli karhennettu turtana. Leväperäisenä miehenä hän suri jopa Saulia, vaikka tämä oli aiheuttanut hänelle voitelusta huolimatta valtavasti tuskaa ja sisääntulovaikeuksia. Daavid kirjoitti Saulin ja Jonatanin vuoksi tarttuvan suruiskelmän. Ehkäpä kaikkein koskettavimmat sanat Daavid kirjoitti läheisestä tukijastaan ja ystävästään. Ne kuuluvat: ”Olen surun murtama sinun takiasi, veljeni Jonatan. Olit minulle hyvin, hyvin, hyvin rakas. Rakkautesi merkitsi minulle enemmän kuin naisten rakkaus. [ Ize asiassa aivan vitun huomattavasti enemmän. Abigailkin oli pelkkää sumutusta. Pidin oikeasti siitä Nabobista ja sen taimenesta. ]” (2. Samuelin kirja 1:26.)
ellauri153.html on line 747: 19 Miten Daavid reagoi? Hän otti vastaan Abigailin lahjan ja sanoi: ”Siunattu olkoon Jehova, Israelin Jumala, joka on tänä päivänä lähettänyt sinut minua vastaan! Ja siunattu olkoon järkevyytesi, ja siunattu ole sinä, joka olet tänä päivänä estänyt minua joutumasta verivelkaan.” Daavid ylisti Abigailia siitä, että tämä oli osoittanut rohkeutta ja tullut kiireesti häntä vastaan, mikä oli estänyt häntä tulemasta verivelkaiseksi. ”Mene rauhassa kotiisi”, Daavid sanoi ja lisäsi nöyrästi: ”Olen ämmä kuullut ääntäsi, saanut tarpeexeni pyllystäsi, ja heittänyt tuomasi eväät ääntä kohti.” (1. Sam. 25:32–35.)
ellauri194.html on line 228: ”Olen nähnyt ympärilläni erilaisten todellisuudesta ja maasta erkaantuneiden ääriajattelujen vaarat ja haaksirikot, kuten gender-ideologian sekä uskonnollisen fanatismin ja radikalisoitumisen. Parempi sentään turpeeseen sidottu ääriajattelu, turvetta voi esim polttaa nyt kun ryssän öljy on kortilla.”
ellauri204.html on line 418: Anna-Leena Härkönen, 52, muutti elämänsä suunnan: ”Olen karsinut elämästäni eräitä energiasyöppöjä ihmisiä”. Anna-Leena ei enää suostu olemaan roskasankona. Jo pari vuotta aiemmin Anna-Leena oli päättänyt tehdä elämästään aiempaa miellyttävämpää. Hän ei enää osallistu tilanteisiin, joissa ei viihdy. Pitkäveteiset patsastelut eivät ole häntä varten. Hän ei piinaa itseään haukotellen oopperassa.
ellauri204.html on line 523: ”Olen välttynyt vakavilta sairauksilta, mutta minulla on paljon pientä vaivaa. Refluksitaudin lisäksi narskuttelen yöllä hampaita ja joudun käyttämään tulehduskipulääkkeitä. Rikun kanssa olimme yhdessä jotkut 13 vuotta. Se oli meille molemmille ennätys.
ellauri350.html on line 604: ”Olen kuin ankka. Pinnalla rauhallinen, mutta aina melon kuin perseet alla." – Michael Caine (kesäkuu 2016)
ellauri362.html on line 311: Haahtela perheineen asuu Kirkkonummella. Jonkinlainen airolla ja peräpainoilla varustettu Hilja Haahti? Wannabe isä Mefodi? Ei vaan isä Joel! Kirjailija Joel Haahtela haluaa teoksillaan lohduttaa itseään ja kaikkia muitakin yksinäisiä. Vaimo läx, lapset jättivät, Jeesus hylkäsi. Läppä läppä, ei sentään asiat ole niin huonosti. Psykiatrina hän lähestyy mieltä, ortodoksisen seurakunnan diakonina sielua. ”Olen ihmisenä erittäinkin syvältä”, hän sanoo.
xxx/ellauri056.html on line 139: ”Olen silti ehtinyt jotakin kokea. Pari vuotta sitten erosin, ihan sopuisasti kyllä, mutta aina parisuhteen kariutuminen on hirvee pettymys. Ei kukaan ajattele, että parin vuoden päästä sitten erotaan.”
xxx/ellauri056.html on line 150: ”Olen halunnut tehdä romanttista, helppolukuista ja hauskaa. Silleen että jos on vakavia asioita mukana, niitä ei pointata esiin vaan että ne menevät ikään kuin taustalla.”
xxx/ellauri057.html on line 1262: ”Olen joutunut maahan, jota en tunne.
xxx/ellauri104.html on line 1232: Seppo Heinola: Kuulehan Kettunen, Genesiksessä Adam oli ensin, m u t t a tämä adam ei ollut vielä varsinainen mies! Adam on yleisnimi merkiten ihminen ja sana tulee kirjaimesta a ja sanasta dam eli naiset, kuten vessanovissa kaxikielisessä osassa maatamme: Damer/Herrar. Heprelaiset viisat selittävätkin tämän adamin olleen vielä kaksineuvoisen ja hänet sukupuolikorjatiin ensin kohtuiseksi eli chavvaksi ja tämä kohtu synnytti ensimäisen oikean miehen jolla oli penis ja tämä mies oli KaJn, jonka nimessä penistä edustaa kirjain JOD joka oli penis-symboli heprealaisille. Se on aakkoston pienin kirjain. Ilmankos Eeva sitten sanookin Kainista: ”Olen mitannut miehen jod-elämän. Ei ollut pitkä." Jod-hovan, jehovan, huomaatteko. Äiskää sai Kainkin bylsiä, kun ei ollut muita eevoja; Abelin oli liian ahas ja Aatami ei huolinut.
xxx/ellauri114.html on line 69: ”Olen kehitysuskoinen ihminen ja ensimmäisen kirjan (Ettekö te tiedä kuka minä olen: Ylimielisyyden historiaa, Atena 2010) jälkeen pelkäsin, että egoismi olisi ollut laskeva trendi, mutta sittemmin olen iloxeni huomannut olleeni väärässä”, sanoo Seppo Turunen, jonka mökin vessa Nurmexessa oli niin täynnä kakkaa että keko hipoi pyllyä. Mä sain siellä tyrän kantaessani juomavettä autosta maitotonkissa.
xxx/ellauri126.html on line 866: Ja kun kerta voit valita mitä vaan, niin toivottavasti valitset jotain superhienoa, kuten ”Olen rajaton”, ”Minä saan epäonnistua, se on inhimillistä”, ”Minä ansaitsen tulla nähdyksi ja kuulluksi”, ”Minä olen sosiaalinen ja rakastettava”!
xxx/ellauri224.html on line 468: Jos vertaa Saarisen uutta kirjaa hänen 1980-luvun teksteihinsä, Saarista tuntuu kiinnostavan yhä enemmän se osa uomasta, mikä jää kielen ulottumattomiin. Se, mitä ei voi sanoa. Johon ei ylety edes keskisormella. Hän miettii asiaa hetken työhuoneessaan, tuhansien kirjojensa ympäröimänä. ”Olen vähemmän intellektuaalinen kuin silloin, ja tässä mielessä ikään kuin sallivampi jollekin ihmeen reaaliomaisuudelle, jos sitä nimikettä käyttää. “ Kun kipittäjä putos uomasta se ymmärsi kipitellä Ollilan leveille ojille. Siitä tuli Suomen yritysjohdon Sokrates. On se vähän lyhkänen siihen täyspitkään nahkatakkiin.
xxx/ellauri250.html on line 754: ”Olen kokeillut lukuisia eri lähestymistapoja. Kilpailua on niin paljon, että pelkkä ’moi miten menee’ on aika toivoton aloitus”, Kananen sanoo. Tai "käytkö täällä useinkin", "liukas lattia", "mitä sinunnäköisesi kana tekee tälläsessä paikassa", "saanko luvan vai tanssitaanko ensin".
xxx/ellauri292.html on line 237: Hän oli mennyt muutamia kuukausia aikaisemmin naimisiin elämänkumppaninsa Eliya Zweygbergin kanssa, ja perhe – Kata, hänen yläasteikäinen tyttärensä Kiana ja Eliya – asui yhdessä Sipoossa. Kaiken piti olla hyvin, mutta Katan mieli ailahteli äärilaidasta toiseen viikoittain. Pullollinen pari punaviiniä iltaisin rauhoitti olon jotenkuten siedettäväksi, mutta yöt olivat silti vaikeita. Uni kerta kaikkiaan loppui tunniksi pariksi aamuyöllä. Ja sitten oli kohtauksia, jolloin hän heräsi tuskaisena hiestä märkänä. Hänellä oli todettu muutamia vuosia aikaisemmin epävakaa persoonallisuushäiriö ja kolmikymppisenä paniikkihäiriö, joihin hän oli saanut terapia-apua, mutta Katasta tuntui, että tällä kertaa kyse oli jostakin muusta. Ja niin olikin: menopaussista! ”Olen ollut kuin kumiankka”.
xxx/ellauri305.html on line 178: sellaisena. ”Olen suvereerein mies, jonka tunnen”, hän kirjoitti ja sanoi
29