ellauri041.html on line 34: Kornei Ivanovitš Tšukovski (ven. Корне́й Ива́нович Чуко́вский, oikealta nimeltään Nikolai Vasiljevitš Korneitšukov, Никола́й Васильевич Корнейчуко́в; 31. maaliskuuta 1882 Pietari – 28. lokakuuta 1969 Kuntsevon huvilakaupunki Moskovassa) oli neuvostovenäläinen kirjailija ja kirjallisuudentutkija.
ellauri135.html on line 149: БЕРГ, Николай Васильевич
ellauri135.html on line 153: Душенко Константин Васильевич
ellauri135.html on line 234: Николай Васильевич Берг был девятым сыном Василия Владимировича Берга. Восемь братьев его умерли в младенчестве, он был последним, а потому особенно нежно любимым.
ellauri263.html on line 511:
ellauri315.html on line 294: Mihail Vasilyevich Aleksejev (venäjäksi : Михаил Васильевич Алексеев) (15. marraskuuta [OS 3. marraskuuta] 1857 – 8. lokakuuta [OS 25. syyskuuta] 1918) oli Venäjän keisarillisen armeijan kenraali ensimmäisen sisällissodan ja Venäjän sisällissodan aikana. Vuosina 1915-1917 hän toimi tsaari Nikolai II :n Stavkan esikuntapäällikkönä ja helmikuun vallankumouksen jälkeen sen ylipäällikkönä Venäjän väliaikaisen hallituksen alaisuudessa maaliskuusta toukokuuhun 1917. Myöhemmin hänellä oli päärooli perustamassaan Vapaaehtoisessa armeija Venäjän sisällissodassa. Hän kuoli vuonna 1918 urheasti sydämen vajaatoimintaan taistellessaan bolshevikkia vastaan Volgan alueella.
ellauri374.html on line 579: Kreivi Aleksanteri Vasilyevich Suvorov-Rymniksky, Italian prinssi (venäjäksi : Князь Италийский граф Александр Васильевич Суворов-Рымниксч Суворов-Рымниксков (24. marraskuuta [ OS 13. marraskuuta] 1729 tai 1730 – 18. toukokuuta [ OS 6. toukokuuta] 1800), oli venäläinen kenraali ja sotilasteoreetikko Venäjän valtakunnan ja Habsburgien monarkian palveluksessa. Hän oli Rymnikin kreivi (1789), Pyhän Rooman valtakunnan Graf (1789), Pyhän Rooman valtakunnan Feldmarschall, Sardinian kuningaskunnan prinssi (1799), Sardinian kuningaskunnan suurmarsalkka (1799), Venäjän valtakunnan prinssi tai Knyaz (1799), marsalkka (1794) ja Venäjän imperiumin viimeinen generalissimo (1799). Prinssieversti. Suvorovia pidetään yhtenä Venäjän historian suurimmista sotilaskomentajista ja yhtenä varhaisen nykyajan suurista kenraaleista. Hänelle myönnettiin useita mitaleja, arvonimiä ja kunnianosoituksia Venäjältä ja muilta kii mailta. Suvorov turvasi Venäjän laajennetut rajat ja uudisti sotilaallisen arvovallan sekä jätti perinnöxi sodankäynnin teorioita. Hän oli kirjoittanut useita sotilaallisia käsikirjoja, joista tunnetuin on The Science of Victory (tai The Science of Winning ; venäjäksi: Наука побеждать), ja hänet tunnettiin useista muistakin sanoista. Hän ei koskaan hävinnyt ainuttakaan komentamaansa taistelua lukuun ottamatta paria ei-kenttätehtävää (?), ja hänen sotilashistoriansa on laaja; Suvorov voitti yhteensä 63 taistelua kärsimättä suurta tappiota. Hän nosti Venäjän sotilaallisen kunnian ennennäkemättömään korkeuteen. Hänelle on omistettu useita sotaakatemioita, monumentteja, kyliä, museoita ja ritarikuntia Venäjällä.
xxx/ellauri231.html on line 129: Aleksandr Vasiljevitš Koltšak (ven. Александр Васильевич Колчак, 16. marraskuuta (J: 4. marraskuuta) 1874 Pietari – 7. helmikuuta 1920 Irkutsk) oli venäläinen laivaston amiraali ja arktisten alueiden tutkija, ja vastavallankumouksellinen valkoinen sotilasjohtaja Venäjän sisällissodassa 1918–1920 itäisellä rintamalla.
8