Οι τέσσερις χυμοί του σώματος

Revelation 3:14 Καὶ τῷ ἀγγέλῳ τῆς ἐκκλησίας Λαοδικέων γράψον· Τάδε λέγει ὁ Ἀμὴν, ὁ μάρτυς ὁ πιστὸς καὶ ἀληθινὸς, ἡ ἀρχὴ τῆς κτίσεως τοῦ Θεοῦ·
ellauri210.html on line 295: Automedon (m.kreik. Αὐτομέδων) oli kreikkalaisessa mytologiassa Dioreen poika ja Akhilleuksen vaunun ajaja. Troijan sodassa hän ajoi vaunuja ohjastaen Ksanthosta ja Baliosta, kun Patroklos oli pukeutuneena Akhilleuksen haarniskaan. Patrokloksen saatua surmansa hevoset veivät ohjastajansa taistelun taakse, eikä Automedon onnistunut saamaan ajajaansa surevia hevosia hallintaansa ennen kuin itse Zeus sai ne sanoillaan taas voimiinsa. Automedon ei kuitenkaan voinut lähteä taistoon auttamaan akhaialaisia ennen kuin Alkimedon tarjoutui hänen ajajakseen. Automedon torjui Hektorin, Aineiaan, Khromioksen ja Aretoksen yrityksen surmata hänet surmaten itse Aretoksen ja pöllien tältä haarniskan.
ellauri210.html on line 1133: Η Ζιζέλ Πράσινος (γαλλικά: Gisèle Prassinos, 26 Φεβρουαρίου 1920 - 15 Νοεμβρίου 2015) ήταν Γαλλίδα συγγραφέας και ποιήτρια ελληνικής καταγωγής που συνδέθηκε με το σουρεαλιστικό κίνημα.
ellauri210.html on line 1142: Γεννήθηκε το 1920 στην Κωνσταντινούπολη και μετανάστευσε με την οικογένειά της στην Γαλλία στην ηλικία των δύο χρόνων. Υπάρχουν ελάχιστες πληροφορίες σχετικά με τη ζωή της. La famille Prassinos fuit Constantinople et les persécutions que subissent alors les Grecs et s'installe à Nanterre en 1922. D'origine grecque par son père et italienne par sa mère, Gisèle Prassinos est la jeune sœur du peintre Mario Prassinos. Ο αδερφός της, Μάριο Πράσινος ήταν Γάλλος καλλιτέχνης και εικονογράφος. Ο πατέρας της δι­ηύ­θυ­νε το πε­ρι­ο­δι­κό «Λό­γος» στην Κων­σταντινούπο­λη. Ο άντρας της, Πέ­τρος Φρυ­δάς με­τέ­φρα­σε στα γαλ­λι­κά Κα­ζαν­τζά­κη.
ellauri210.html on line 1144: Το 1934, ο αδερφός της Μάριο Πράσινος, παρουσίασε την δεκατετράχρονη αδερφή του στους σουρεαλιστές. Οι σουρεαλιστές ενθουσιάστηκαν μαζί της και εκτίμησαν τα γραπτά της ως πρόσθετα αποδεικτικά στοιχεία για ότι η αυτόματη γραφή εισπράττει από το ασυνείδητο. Ο Αντρέ Μπρετόν μάλιστα την σύγκρινε με το σουρεαλιστικό ιδεώδες της «γυναίκας-παιδί» (femme-enfant).
ellauri210.html on line 1146: Την ίδια χρονιά έγιναν και οι πρώτες της δημοσιεύσεις. Στο γαλλικό σουρεαλιστικό περιοδικό «Μινώταυρος» και στο Βελγικό «Έγγραφα 34». Το πρώτο της βιβλίο «Η Αρθριτική Ακρίδα» δημοσιεύτηκε ένα χρόνο αργότερα, το 1935, με πρόλογο του Πωλ Ελυάρ και φωτογραφία του Μαν Ρέυ. Ήταν μία από τις γυναίκες που ο Αντρέ Μπρετόν συμπεριέλαβε στο βιβλίο του «Η ανθολογία του μαύρου Χιούμορ». En 1940, André Breton inclut deux textes de Gisèle Prassinos dans son Anthologie de l'Humour noir.
ellauri210.html on line 1148: Μετά τον Σουρεαλισμό Η Ζιζέλ Πράσινος συνέχισε να γράφει ιστορίες, ποιήματα και μυθιστορήματα και μετά την απομάκρυνσή της από τον σουρεαλισμό.
ellauri216.html on line 198: The Didache (Greek: Διδαχή, translit. Didakhé, lit. "Teaching"), also known as The Lord's Teaching Through the Twelve Apostles to the Nations (Διδαχὴ Κυρίου διὰ τῶν δώδεκα ἀποστόλων τοῖς ἔθνεσιν), is a brief anonymous early Christian treatise written in Koine Greek, dated by modern scholars to the first or (less commonly) second century AD. The first line of this treatise is "The teaching of the Lord to the Gentiles (or Nations) by the twelve apostles". The text, parts of which constitute the oldest extant written catechism, has three main sections dealing with Christian ethics, rituals such as baptism and Eucharist, and Church organization. The opening chapters describe the virtuous Way of Life and the wicked Way of Death. The Lord's Prayer is included in full. Baptism is by immersion, or by affusion if immersion is not practical. Fasting is ordered for Wednesdays and Fridays. Two primitive Eucharistic prayers are given. Church organization was at an early stage of development. Itinerant apostles and prophets are important, serving as "chief priests" and possibly celebrating the Eucharist. Meanwhile, local bishops and deacons also have authority and seem to be taking the place of the itinerant ministry.
ellauri238.html on line 52: ἔμμεν᾿ ὤνηρ, ὄττις ἐνάντιός τοι mustapa mies joka sua nyt vastapäätä
ellauri238.html on line 63: ἀλλὰ κὰμ μὲν γλῶσσά <μ᾿> ἔαγε, λέπτον vaan kuin kissa vei kielen, hienon
ellauri263.html on line 410: Ὁ δὲ Παῦλος ἔτι προσμείνας ἡμέρας ἱκανάς, τοῖς ἀδελφοῖς ἀποταξάμενος, ἐξέπλει εἰς τὴν Συρίαν, καὶ σὺν αὐτῷ Πρίσκιλλα καὶ Ἀκύλας, κειράμενος τὴν κεφαλήν ἐν Κεγχρεαῖς· εἶχε γὰρ εὐχήν. Apt 18:18
ellauri263.html on line 488: Peevelin ensimmäinen kirje korinttilaisille eli 1. Korinttolaiskirje (m.kreik. Πρὸς Κορινθίους ἐπιστολή A΄, Pros Korinthiūs epistolē 1) on yksi Uuden testamentin kirjeistä. Sen on kirjoittanut apostoli Paavali Korintissa sijainneelle seurakunnalle. Kirjettä voi pitää Paavalin eettisen opetuksen pääkirjeenä, siinä missä Roomalaiskirje on hänen opillinen pääkirjeensä.
ellauri282.html on line 39:
ellauri328.html on line 121: Latinalainen lause liittyy vanhaan kreikkalaiseen oikeistolaisuuden periaatteeseen, joka käännetään kirjaimellisesti englanniksi "jokaiselle omansa". Rebublikaani Plato tarjoaa väliaikaisen määritelmän, jonka mukaan "oikeus on sitä, kun jokainen huolehtii omista asioistaan ja pidättäytyy sekaantumasta toisten asioihin" (kreikaksi : "...τὸ τὰ αὑτοῦ πράττειν καố" μονεῖν δικαιοσύνη ἐστί...", 4.433a). Jokaisen tulee toimia kykyjensä ja kykyjensä mukaan palvellakseen maata ja koko yhteiskuntaa. Lisäksi jokaisen tulisi saada "omansa" (esim. oikeudet) eikä heiltä riistettävä "omaansa" (esim. omaisuutta) (433e).
ellauri377.html on line 126: Hermesetaksen paimen ( kreikaksi: Ποιμὴν τοῦ Ἑρμᾶ, Poimén tou Herma; latinaksi: Pastori Hermae), joskus vain nimellä Paimen, on kristillinen kirjallinen teos 200-luvun ensimmäisen puoliskon lopulla, ja monet kristityt pitivät sitä arvokkaana kirjana ja jotkut varhaiskirkon isät, kuten Irenaeus, pitivät sitä kanonisena kirjoituksena. Paimen oli suosittu kristittyjen keskuudessa 2., 3. ja 4. vuosisadalla. Se löytyy Codex Sinaiticuksesta, jota kutsutaan myös Siinain raamatuksi, neljännen vuosisadan kristillinen kreikkalaisen Raamatun käsikirjoitus, joka sisältää suurimman osan kreikkalaisesta Vanhasta testamentista, mukaan lukien deuterokanoniset kirjat, ja kreikkalaisen Uuden testamentin sekä Barnabaan kirjeen ja Paimenen, eli Hermesetas on mukana. Se on kirjoitettu uncial eli pukkikirjaimin pergamentille.
ellauri384.html on line 45:    ἀλλ' ἡμεῖς τούτοις οὐ διαμειψόμεθα
ellauri384.html on line 46: τῆς ἀρετῆς τὸν πλοῦτον, ἐπεὶ τὸ μὲν ἔμπεδον αἰεί,
ellauri445.html on line 145: Hoe moet Europa zich dan opstellen tegenover Poetin? Poetin is een man die puur gericht is op macht. Hij begrijpt alleen geweld. Hij maakt constant misrekeningen. Δεν νομίζω ότι είναι τρελός. Όσο αν ψάξω δεν βρίσκω άλλο λιμάνι τρελόν να τον έιχε κάνει όσο τον Ουκρανιά.
ellauri445.html on line 366: Missolonghin kolmas piiritys ( kreikaksi : Τρίτη Πολιορκία του Μεσολογγίου, jota usein kutsutaan virheellisesti toiseksi ottomaanien piiritykseksi, Kreikan itsenäisyyssodan ja itsenäisyyssodan välisenä aikana) Kreikkalaiset kapinalliset 15. huhtikuuta 1825 - 10. huhtikuuta 1826. Ottomaanit olivat jo yrittäneet valloittaa kaupungin eivätkä onnistuneet valloittamaan kaupunkia vuosina 1822 ja 1823, mutta palasivat vuonna 1825 vahvemmilla jalkaväkijoukoilla ja vahvemmalla jalkaväkeä tukevalla laivastolla. Kreikkalaiset kestivät melkein vuoden, ennen kuin heiltä loppui ruoka ja he yrittivät murtautua joukkoon, mikä kuitenkin johti katastrofiin, ja suurin osa kreikkalaisista tapettiin. Tämä tappio oli avaintekijä, joka johti suurvaltojen väliintuloon, sillä he kuultuaan julmuuksista tunsivat myötätuntoa Kreikan asiaa kohtaan. Heidän tukensa olisi ratkaiseva auttaessa kreikkalaisia ​​voittamaan sodan ja saavuttamaan itsenäisyyden.. Eli ihan sama kuvio kuin Ukrainassa. Suurvallat kärhämöivät reviireistä tekosyynä jonkun raja-alueen "izenäisyys". Suomi saavutti izenäisyyden kiitos Alexanterin ja Leninin.
xxx/ellauri084.html on line 844: καὶ κατ᾽ αὐτὸ δὴ τοῦτο μόνον ἄνδρες ἀλκιμώτατοι: ja tällä etuveitikalla (näyttää) tosi kovixia,
xxx/ellauri084.html on line 850: ὡς ἐγὼ τοὐμὸν νομίζω vaik kylmä puolestani pidän
xxx/ellauri084.html on line 851: γῆρας εἶναι κρεῖττον ἢ πολλῶν vanhuuttakin parempana kuin noiden
xxx/ellauri173.html on line 119: Very likely. But this is what occurs to me: in these poems, Virgil reworks Theocritus´ idylls, in detail, down to including many embedded passages and quotations translated from Greek into Virgillian Latin. I wonder if Θεόκριτος isn't the god who opened the leisure of the pastoral idyll to Virgil. Θεός means 'god' after all, as Virgil would have known. And κριτος? Well κριτος means 'selection', 'choice'. It means eclogue.
xxx/ellauri199.html on line 109: ἕξει τινὰ γνώμην λέγειν τὸ μὴ εὐρύπρωκτος εἶναι;
xxx/ellauri199.html on line 111: The goal of the insertion of the radish––which at that time was likely larger; more like a black radish (retikka) rather than the red round radish of today––was as O’Bryhim (2017: 326) posits, in order to give the offender the condition of a εὐρύπρωκτος (a “roomy anus”).
xxx/ellauri212.html on line 204: ἰσχνάν, ἁλιόκαυστον, ἐγὼ δὲ μόνος μελίχλωρον.
xxx/ellauri235.html on line 556: »Πινδάρου τοῦ μουσοποιοῦ τὴν στέγην μὴ κάετε.

xxx/ellauri292.html on line 384: Εὐχαριστοῦμεν τῷ θεῷ πατρὶ τοῦ κυρίου ἡμῶν Ἰησοῦ Χριστοῦ πάντοτε περὶ ὑμῶν προσευχόμενοι, ἀκούσαντες τὴν πίστιν ὑμῶν ἐν Χριστῷ Ἰησοῦ καὶ τὴν ἀγάπην ἣν ἔχετε εἰς πάντας τοὺς ἁγίους διὰ τὴν ἐλπίδα τὴν ἀποκειμένην ὑμῖν ἐν τοῖς οὐρανοῖς, ἣν προηκούσατε ἐν τῷ λόγῳ τῆς ἀληθείας τοῦ εὐαγγελίου τοῦ παρόντος εἰς ὑμᾶς, καθὼς καὶ ἐν παντὶ τῷ κόσμῳ ἐστὶν καρποφορούμενον καὶ αὐξανόμενον καθὼς καὶ ἐν ὑμῖν, ἀφ’ ἧς ἡμέρας ἠκούσατε καὶ ἐπέγνωτε τὴν χάριν τοῦ θεοῦ ἐν ἀληθείᾳ.
xxx/ellauri295.html on line 60: Sepä juuri. Herostratos (m.kreik. Ἡρόστρατος ) oli antiikin kreikkalainen mies, kotoisin Efesoksesta. Hänet tunnetaan siitä, että hän poltti kotikaupunkinsa tunnetun Artemiin temppelin, koska halusi tulla kuuluisaksi. Ja tulikin, eräänä yönä vuonna 356 eaa. Temppeli oli rakennettu marmorista ja sitä pidettiin yhtenä maailman kauneimmista rakennuksista, ja se luettiin myöhemmin yhdeksi maailman seitsemästä ihmeestä. Tuhopoltto ollut mikään ihme, koska jumalatar oli tuona yönä poissa temppelistään auttamassa Alexanteri Suuren synnytyksessä.
xxx/ellauri379.html on line 243: καὶ εἶδον καὶ ἰδοὺ ἵππος χλωρός καὶ ὁ καθήμενος ἐπάνω αὐτοῦ ὄνομα αὐτῷ ὁ θάνατος καὶ ὁ ᾅδης ἠκολούθει μετ᾽ αὐτοῦ καὶ ἐδόθη αὐτοῖς ἐξουσία ἐπὶ τὸ τέταρτον τῆς γῆς ἀποκτεῖναι ἐν ῥομφαίᾳ καὶ ἐν λιμῷ καὶ ἐν θανάτῳ καὶ ὑπὸ τῶν θηρίων τῆς γῆς.
xxx/ellauri404.html on line 234: Αυτος ηταν κυρηναϊκός φιλόσοφος που άκμασε κατά τον 4ο με
xxx/ellauri404.html on line 235: 3ο π.Χ αιώνα. Διαφορετικά από τον Αρίστιππο,
xxx/ellauri404.html on line 236: τον ιδρυτή της Κυρηναϊκής Σχολής, που
xxx/ellauri404.html on line 238: στιγμής και τον Θεόδωρο, που δίδασκε πως το
xxx/ellauri404.html on line 239: κριτήριο βρίσκεται στη χαρούμενη διάθεση του
xxx/ellauri404.html on line 245: πολιτεία. Πάνω , λοιπόν, από τις ατομικές
xxx/ellauri404.html on line 250: πεσιμιστική θεωρία του Ηγησία του Πεισιθάνατου,
xxx/ellauri404.html on line 252: εξωθώντας πολλούς στην αυτοκτονία. Αντίθετα προς
xxx/ellauri410.html on line 473: Paraclete ( / ˈ p æ r ə k l iː t / ; kreikka : παράκλητος , romanisoitu : paráklētos ) on kristillinen raamatullinen termi , joka esiintyy viisi kertaa Uuden testamentin johannilaisissa teksteissä. Kristillisessä teologiassa sana viittaa yleisesti Pyhään Henkeen ja se on käännetty "puolustajaksi", "neuvonantajaksi" tai "auttajaksi".
xxx/ellauri414.html on line 147: No ei, kirje Titukselle eli Tituskirje (m.kreik. Πρὸς Τίτον ἐπιστολή, Pros Titon epistolē) on yksi Uuden testamentin kirjeistä. Perinteisen näkemyksen mukaan sen on kirjoittanut apostoli Paavali työtoverilleen, apostoli Titukselle. Nykytutkimuksen mukaan kirje on todennäköisesti kirjoitettu toisen vuosisadan ensimmäisellä puoliskolla. Kusetusta taas.
xxx/ellauri438.html on line 386: runkkari, γαμώτο fuck, αδέ γαμήσου vedä käteen,
xxx/ellauri438.html on line 400: Λακεδαιμονίοις ὅτι τῇδε κείμεθα, τοῖς κείνων ῥήμασι πειθόμενοι.

Oik.
62