ellauri061.html on line 677: II Kansallisteatterin eilinen esitys oli koonnut katsomon täyteen kiitollista yleisöä. Pääosan esittäjä, hra Eero Kilpi sai osakseen runsasta, lopussa varsin voimakasta suosiota. Hänen tulkintansa jättikin mieleen sympaatisen tunnelman, ja varmaan on eilinen esitys huomattavin hra Kilven tähänastisista ennätyksistä. Hamletin osa on, jos mikään, neroa varten kirjoitettu. Sen sisältörikkaus on tavaton. Ja siitä on voitu sanoa, että niin paljon kuin Hamlet puhuukin ja sanoilla ilmaisee itseään, niin on hänen vaitiolonsa yhtä ilmehikäs. Mikä ulkomaailmasta tuleva vaikutelma häntä kohtaakin, heti sytyttää se hänessä jonkin nerollisen ilotulituksen, syvimmän kosmillisen murhemielen tai itsekiduttavan epäilyksen purkauksen. Näiden välillä ei ole muuta sidettä kuin niiden yhteinen merensyvyinen tausta, josta ne nousevat. Ja se tausta on yhtä kaunopuhelias kuin nämä juhlalliset monologit ja leikkaavat kärkevyydet itse. Se juuri tekee meille Hamletin niin mielenkiintoiseksi ja houkuttelevaksi--tuo puolittain unissakävijän sielunelämä, josta itsensä ja maailman epäilys on ikäänkuin syönyt pohjan pois--ja sen tahtoisimme nähdä näyttämöllisessä esityksessä kuultavan esille. Se mitä hra Kilpi tästä runsauden määrästä sai näkyviin, epäilemättä teki huolellisesti tutkitun ja älykkäästi ymmärretyn vaikutuksen. Joskaan hänen olennollaan yleisesti ei ole tuollaista voimakkaampaa ihmehikkyyttä, joka itsekseen puhuisi, osui moni yksityiskohta, oikein tavattuna ja hillittynä, paikalleen. Olisi kuitenkin toivonut suurempaa vapautumista hänelle ominaisesta maneerista, joka toisinaan ei ollut tuomatta mieleen hänen entisiä osiaan. Heikointa olivat mielestäni kohtaukset Ofelian kanssa; Hamlet on nero rakkaudessaankin ja juuri tässä hänen sydämensä ja päänsä etäisyys muodostuu kenties laajimmaksi, kipeimmäksi. Kokonaisuutena ei hra Kilven esitys ollut vapaa yksitoikkoisuudesta, johon paljon vaikuttaa alituinen palaaminen samoihin eleisiin, eikä myöskään se kehitys, jota Hamletissa on huomattavissa, tullut esille siinä määrässä kuin olisi tilaisuutta ollut. Hra Axel Ahlberg ja rva Rautio esittivät kuningasta ja kuningatarta, kumpikin heille ominaisella taiteellisella vaistolla ja kypsyydellä. Hra Raution Polonius oli hauska nähdä. Shakespeare ikäänkuin huvittelee itseään tässä henkilökuvassa, asettaessaan tämän porvarillisen vanhuksen Hamletin henkistä ylemmyyttä vastaan. Hra Raution esityksessä oli sattuva hymyilyttävä väritys. Rva Lindelöfin Ofelia samoinkuin hra Raikkaan Laertes olivat varsin eheitä luomia. Mainittava on vielä muissa osissa hra Salo (Horatio), Weckman, Yrjö Somersalmi. Olen vielä tilaisuudessa palaamaan näytelmään ja sen esitykseen.
ellauri096.html on line 454: Mixhän Jaska hukkaa sivukaupalla pelkästään heppaharrastuxen ja heppahullujen haukkumiseen? Menikö sillä välit poikki jonkun hevosharrastajan kanssa? Mirri älykkäästi valizi kaverixi hevosen mieluummin kuin siiran. Jos tää onkin tollanen Philip Roth-tyyppinen leppymätön kosto exälle. Kun ei yletytä vastustajaan, roimitaan sen hevosta. (Vastustajan poissaollessa, turvallisuuden vuoxi.) Mutta toisaalta, kuinka todennäköstä että joku edes alkaisi jotain prognaattisen päätukin kaa?
ellauri163.html on line 567: Mutta kimeerisen vapaan tahdon partisaanit sanovat: jos et voi luoda mitään, jos et vapaavaihteisella fiiatilla voi antaa sellaista motiivia tai motiivia, jota sillä ei luonnollisesti ollut, et ole vapaa! — Jos se tehdään, olemme vapaita, emmekä muuten ole vapaita: sen sijaan, että teeskentelisimme, kuten te, annamme voiman motiivin yksinkertaisella (?) tahdolla, salaperäisellä, omituisella teolla, vastoin kaikkia tieteellisiä lakeja, kun meikäpojat taas, me teeskentelemme antavamme sen sille soveltamalla sitä älykkäästi assosiaatiolakia. Komennamme ihmisluontoa vain tottelemalla sitä. Ainoa tae vapaudestamme on psykologian lait, jotka ovat myös ainoa mahdollinen vapautumisvälineemme. Meillä on vapaus vain determinismin puitteissa.
xxx/ellauri027.html on line 351: Eski oli yliopiston älykkäimpiä miehiä oman ilmoituxensa mukaan, joten sen oli helppo olla yliopistolla älykkäästi hullu. Paizi paha empire iski takaisin ja piti sitä epäpätevänä oman alma materin filosofian professuuriin. Kateet puukottivat selkään ainoalla käsiin sattuneella tylsällä astalolla. (Niini on sevverran laupias ettei mainize koko jupakkaa Eski-historiikissaan.) Iltalehdissä juoxi siitä lööpit kissankokoisina. Omat lehmät purivat. Myöhemmin nuori polvi löysi terävämpää kättä pitempää ja iski etupuolelta. Nahkatakkiin tuli etuviilloke. Hyvä että jalommat ruumiinosat säilyivät.
xxx/ellauri027.html on line 364: Systeemiälykäs henkilö huomioi luovasti ja tarkoituksenmukaisesti ympäristönsä, itsensä sekä vuorovaikutuskokonaisuuden, minkä nämä muodostavat. Hän osaa toimia siinä älykkäästi.” Lyhyesti sanoen, on opportunisti, kuten Niini vähän myöhemmin vihjaileekin kieli poskessa:
xxx/ellauri113.html on line 192: Olin Muskin kanssa Future of Life-instituutin hississä. Meillä oli ihanaa. Saavutimme painottomuuden tunteita. Mielestäni on tärkeää, että kaikki tietävät miten meillä oli ihanaa. Mielestäni on tärkeää, ettei historiaan enää kiinnitetä huomiota, vaan kazeet suunnataan tekoälykkäästi tulevaisuuteen. Ainoa asia minkä historiasta opimme on että emme opi siitä mitään. Mixi siis vaivautua. Uuden teknologian avulla voimme korjata vaurioita, joita edelliset teknologiat ovat tehneet luonnolle. Paizi että emme käytä sitä siihen, vaan entistä tehokkaampaan rikastumiseen luonnon kustannuxella. Mitäpä leobardi mahtaa täplilleen.
xxx/ellauri320.html on line 326: Ei-tyhmät ihmiset ovat epätäydellinen ja epäjohdonmukainen ryhmä. Joskus toimimme älykkäästi, joskus meitä hyväksikäytetään ja joskus toimimme itsekkäinä roistoina… Usein olemme vähän molempia.
xxx/ellauri320.html on line 347: Niissä yhteiskunnissa, jotka edistyvät tyhmyydestä huolimatta, on suuri osa älykkäästi toimivia ihmisiä. Älykkäät tasapainottavat tyhmien tekemiä tuhoja tuomalla voittoja itselleen ja vähän muillekin.
8