ellauri006.html on line 616: ja oudoxi äitini lapsille.

ellauri036.html on line 151: Kalpeat kasvoni, jotka näin peilissä, katsoivat minuun ihmeissään. Kuka oli tuo olento, jolla oli minun piirteeni? Kuka oli tuo säälimätön mies, joka sadatteli minun suullani ja rääkkäsi minun käsilläni? Häntäkö äitini kutsui Octaveksi? Hänetkö olin nähnyt entisaikaan, viisitoistavuotiaana, metsälähteissä, joiden yli kumarruin sydän yhtä puhtaana kuin niiden kristallikirkas vesi?
ellauri045.html on line 383: Kun on syntynyt perheeseen joka syntymästäni saakka oli ja pysyi vajaana isän heti jätettyä äitini, ei perhe ja sen yhteisyys ole ollut mikään itsestäänselvyys. Erossa asuva ja minusta ruokkoa maksava isäni ei vahinkolapsestaan koskaan pitänyt, minkä hän myös selvästi osoitti. Hänellä oli omia kirjallisia ambitioita ja kun aloin julkaista, siitä seurasi ilmeisen katkera kamppailu aina siihen saakka kun hän kuoli 102 vuoden iässä. Hänen hyllyssään oli kyllä rivi niitä kirjojani, joita hänelle vähän änskälläkin lahjoitin, mutta kuulin sisarpuoleltani Pirkolta, että hän oli jokaiseen niistä tehnyt korjauksia. Töhrinyt ne, kuten voisi ns. kauniimmin sanoa. Silti olin hänen neljästä lapsestaan onnekkain. Muut joutuivat kokemaan myös yhteiselämää hänen kanssaan eivätkä ne vammat ole olleet kovin helposti parantuvia.
ellauri051.html on line 1501: 899 List to the yarn, as my grandmother's father the sailor told it to me. 899 Lista langalle, kuten isoäitini isä merimies kertoi minulle.
ellauri055.html on line 997: Minun äitini nuoruuden päiviltään hyvin muisti pappilan Forsmanin maisterit, tiesi Jaakosta ja Jussista ja Yrjöstä ja taisipa tietää yksiä ja toisia pikku- ei nyt skandaalijuttuja, mutta sellaisia, joita kansa huvikseen kertoi pappilan maisterien temmellyksistä.
ellauri061.html on line 1073: ”Siinä mielessä olen koettanut olla viisaampi kuin oma äitini, joka oli lämmin ihminen, mutta sitä sukupolvea, ettei oppinut samalla tavalla halailemaan eikä rapsuttamaan. Se ei ize asiassa välittänyt musta pätkääkään.”
ellauri061.html on line 1091: ”Nyt myöhemmin olen kauhistellut, että äitini olisi pitänyt olla minusta monta kertaa hyvinkin huolissaan, mutta hän ei ollut moxiskaan. Sain elämöidä aivan vapaasti. Äiti ajeli vaan mummon autolla ja korkkas keskareita.”
ellauri061.html on line 1472: Kun äitini katosi puolukkareissulla Perunkajärvellä, helpotuin. Mieleeni palasivat tilanteet, joissa hän katseli pää ivallisesti kallellaan minua ja påivitteli, miten hänen pojastaan oli tullut niin kuuluisa, etta sita haastateltiin Annaan. Hän olisi kyllä pitänyt parempana, että minusta ei olisi otettu kuvaa siinä vanhassa poplarissa, koska minä näytin siinä niin lihavalta. Mutta niinhän sie năytät kaikissa takeissa, hän keksi ja kaakatti lakähtymäisillään. Vitsi, vitsi, hän tökki minua ja hymyili ymmärtäväisesti kulloisellekin kahvivieraalle, joka hämmentyneenä yritti katsoa kaikkialle paitsi minuun. Aiti oli mielestään taiteellinen. Hän ei osannut laulaa, maalata, säveltää, näytellä näyttämömielessä, soittaa instrumenttia eikä kirjoittaa, mutta hän oli sielultaan taiteellinen. Se ilmeni siten, että hän saattoi mină hetkenä hyvänsä ponnahtaa sohvalta ja kiljaista, että keitetäänpä kahvit. Tunnin päästä hän meni uudestaan keittiöön ja palasi sieltä ilmoittamaan että hän oli keittänyt kahvit ja aivan unohtanut sen. Se osoitti että hän on taiteellinen luonne. Kun hän huomautti, että televisiossa esiintyvä laulaja oli vanha ja lihava, mauttomassa meikissä, naimisissa itseään kaksikymmentä vuotta nuoremman miehen kanssa ja nuottikorvaton, niin hän tarkoiti, ettl hän ihailee laulajaa. joka tästä kaikesta huolimatta urheasti esiintyy televisiossa. Kyllä täytyy kunnioittaa. Näita laulajia oli paljon. Jokainen nainen oli hänen kilpailijansa, fiktiiviset hahmot myös. Aidin elämän täytti ihmisten painon tarkkailu ja kahvi. Hän huomautti pankin kassanaiselle tämän kaljuuntunmisesta vai siksi, että hän oli rehellinen. Kaikkihan näkivät sen. Hän ei koskaan pyytänyt anteeksi. Luultavasti hän olisi pyytänyt, jos hän olisi joskus ollut väärssä. Han oli kateellinen minulle niinsanotusta menestyksestäni ja julkisuudestani. Luulin äitien olevan kyvyttömiä niin tuntemaan. Kun hän kuoli, hän pääsi ensimmäisen kerran elämässään lehtiin. Sitten pimeys.
ellauri062.html on line 465: ”Yli-Juonikas on äitini suvun vanha nimi, jonka käytön joku kansakoulunopettaja lakkautti 1800-luvulla, ilmeisesti jotenkin omituisena. Otin sen käyttöön 1999. Ilmeisesti jotenkin omituisena.
ellauri107.html on line 565: »Peppy, äitini sanoi kuunneltuaan uutiseni hiljaisena, »Peppy, älä pahastu, mutta minun täytyy sanoa siinä naisessa on jotakin vikaa. Eikö olekin? »Hän on yli kolmekymmenvuotias, isäni sanoi. »Hän on kaksikymmentäyhdeksänvuotias. Ja sinä olet täyttänyt vasta kaksikymmentäkuusi,
ellauri107.html on line 573: on maailma edessäsi ja se on kaikki sinun jos kumarrat meitä. Sinä voit saada mitä hyvänsä, mitä hyvänsä, miksi sinä tyydyt tällaiseen Peppu, kuuletko sinä? Kuuntelen. Vituttaako vituttaako kuuntelen... »Peppu», kysyi äitini, rakastatko sinä häntä? Tietenkin rakastan. Niin että mitäkö mină haluan huutaa puhelimeen juuri sillä hetkellä? Minä tulen kotiin. Ottakaa minut kotiin. En halua tehdä näin. Te olette oikeassa, hänessä on jotakin vikaa: hän on mielipuolinen. Minä en. Mutta minä vain annoin sanani! Juutalaisen sanan! Juutalaisuus velvoittaa! Isäni sanoi: »Sinun äänesi kuulostaa minusta omituiselta.» »No, rehellisesti sanoen en odottanut saavani ihan tällaista vastaanottoa kertoessani, ettă olen menossa naimisiin.»
ellauri107.html on line 574: Mit vit, me vain haluamme sinun olevan onnellinen», äitini sanoi.
ellauri107.html on line 583: Phil, äitini sanoi kyynelehtien jo siinä vaiheessa, me emme riitele mistään sinun kanssasi paizi vähän tästä ämmästä.
ellauri135.html on line 47: Konstantin Paustovski on samaa imelää kirjallisuudenlajia kuin armenialaismamu Saroyan ja Steinbeckin Jussi. Paulo Coelho ja Pikku prinssi on samaa genreä. Kuvaavat hyviä apinoita jotka eivät menetä uskoaan apinalajiin kovassakaan menossa. Vika saattaa silti olla kullissa. "Minua voidaan syyttää kiihkosta naisia ja lettipäisiä tyttösiä kohtaan" ajatteli Allan. "Amerikka on täynnä seikkailijoita ja tyhjäntoimittajia", huomautti Allan lempeästi. "Kullin perässä juoxijoita", täydensi uhrautuva tohtori. Lyhkönen ja Kulli. Onkohan tää Allan olevinaan Allan Poe? Takuulla, 40 vee Allanilla on joku Virginia ja se kuolaa jotain 19-kesäistä Carmenia. Harvinaisen nuoren kaunottaren kuvan viereen Allan oli kirjottanut "äitini". Selvä pedo.
ellauri144.html on line 121: Kun velvollisuudentunne, kuri ja tottelevaisuus antavat periksi -ah, tämä, tämä on se sanoma jonka minä jokaikinen pääsiäinen saan nauttia äitini matzoh brein painikkeeksi - niin seuraukset ovat ennalta aavistamattomat. Itsekieltäymys on kaikki kaikessa, huutaa runkattu, kosheroitu ja veretön maxanpala jota perhe ja minä istumme syömään illalliseksi. Itsehillintä, kohtuullisuus, sanktiot - siinä on avain inhimilliseen elämään, sanoivat nuo loputtomat dieettimääräykset.
ellauri147.html on line 509: Isoisäni luki kabbalaa ja hikoili niin kovasti, että isoäidin piti antaa sille puhdas paita päivittäin. Näihin aikoihin naisen tehtävä oli synnyttää lapset, laittaa ruokaa, pestä paidat, hoitaa talous ja ansaita elatus - miehet tutkivat Tooraa. Vasta kun isoäitini ei enää jaxanut hankkia elantoa, isoisäni suostui pitkin hampain rabbixi. Mixhän jutkuäijät on niin haluttomia luopumaan uskostaan?
ellauri152.html on line 457: Vanhemmiltani sain todistukseksi vain pyhät kirjat joiden mukaan näin oli. Mutta kirjat olivat vain paperia ja mustetta ja ihmiset olivat ne kirjoittaneet. Tiesin jo että myös kristityillä oli kirjoja joihin oli kirjoitettu että juutalaiset olivat syntinen rotu ja ettá tuomiopäivänä he joutuisivat ikuiseen kadotukseen koska olivat hylänneet Jeesuksen. Tiesin myös kerettiläisistä kirjoista jotka kielsivät sekä Mooseksen että Jeesuksen. Veljeni Joshua joka oli yksitoista vuotta vanhempi kuin minä (kaksi tyttoä meidän välistämme oli kuollut tulirokkoon) puhui usein tästä äitini kanssa. Näissä kirjoissa väitettiin että maailma oli miljoonia vuosia vanha, satoja miljoonia (oik. miljardeja). Ihmiset eivät polveutunect Aadamista vaan apinoista. Jumala ei ollut luonut maailmaa kuudessa päivässā vaan maa oli repeytynyt irti auringosta ja sen jäähdyttyä miljoonia vuosia sen pinnalle oli kehittynyt elollisia olentoja. Muinaisolentojen jälkiä löydettiin kivistä ja meripihkasta. Neljäkymmentä ja viisikymmentä miljoonaa vuotta sitten eläneiden eläinten luita ja sarvia löydettiin. Mooses ei ollut erottanut Punaista merta, Joosua ei ollut pysäyttänyt aurinkoa Gibeonissa eikä Messiasta tulisi koskaan. Veljeni ei puhunut Jumalan ihmeistä vaan luonnon ihmeistä. Miten mahtava ja suurenmoinen luonto oli! Tähdet joiden valo tavoitti meidat miljoonien vuosien kuluttua. Kaikki mikä oli olemassa: ihmiset, koirat, siat, luteet, meri, joet, vuoret, kuu olivat osa tátä luontoa.
ellauri152.html on line 466: Veljeni Israel Joshuan oli edistyksellisten näkemystensä vuoksi vaikea puhua isäni kanssa, jonka ainoa vastaus oli "Jumalaton! Juutalaisuuden vihollinen!" Sen sijaan veljeni kävi pitkiä keskusteluja äitini kanssa, ja he puhuivat minusta usein silloinkin kun olin läsnä.
ellauri152.html on line 488: "Tiedän kyllä mitä siinä sanotaan. Mutta entäs Bathsheba?" Koska Batseba oli äitini nimi, minä luulin aina sen kuullessani että jotenkin viitattiin äitiin. Äiti karahti punaisexi.
ellauri160.html on line 573: Luoja taivaassa - millainen onnenpotku minua oli kohdannut! Olin ollut valmis heittämään raivopäissäni Jumalalle takaisin hänen lahjansa, mutta enpä heitäkkään! Kohtaloni oli selvästi elää edelleen, kärsiä, tehdä vääryyttä itselleni ja toisille. Lojuin nyt samalla vuoteella jolla olin maanut Ginan kanssa ja nukuin, ilmeisesti samalla tavalla kuin Eesau myytyään esikoisoikeutensa hernerokasta. Unissani olin Varsovassa, Bilgorajssa ja kaupungissa jossa isäni oli rabbiinina. Gina ja kelloseppä Todrosin tytär sulautuivat yhdeksi ja samalla heistä tuli äitini ja sisareni Hindele. "Mitä minulle tapahtuu?" huudahdin unissani. "Menetän taivasosuuteni!"
ellauri160.html on line 668: – Mun isä on arabi, ja kulttuurierot äidin kanssa olivat valtavat. Sitten se lopulta päättyi niin, että äitini ja isäni erosivat niin huonoissa väleissä, etten ole ollut oikeastaan missään tekemisissä isäni kanssa. En ole nähnyt isääni sen jälkeen, kun olin 12. Muistan, että aina lapsena mulla oli sellainen ajatus, että en ikinä halua tuollaista miestä. Sixi valizinkin Nikon sekä Stefun.
ellauri196.html on line 906: Lapsena hän oli hoidettavana Hans Aspergerin klinikalla. ”En ollut Aspergerin autistinen, mutten myöskään kaukana siitä”, hän totesi haastattelussa vuonna 1995. ”Sen sijaan että äitini olisi lähettänyt minut leikkimään ikäisteni kanssa, hän lähetti minut vakavasti neuroottisten ja psykopaattien joukkoon.” Jelinek opiskeli pianonsoittoa Wienin konservatoriossa, kunnes kärsi hermoromahduksesta 17-vuotiaana. Hän aloitti kirjoittamisen edistääkseen toipumista. Opiskeltuaan Wienin yliopistossa hän julkaisi ensimmäisen runokokoelmansa 1967 ja romaaninsa 1970.
ellauri238.html on line 626: Isäni, äitini, herrojen suo nukkua tyyntä unta!
ellauri244.html on line 279: Irma Kerppola-Sirolan oma äiti sairastui samaan tautiin, kun tytär oli alle 6-vuotias. Vuosien aikana tytär oppi kantamaan vastuuta myös äitinsä elämästä, vaikka muut aikuiset aluksi yrittivät säästää lasta sairauden yksityiskohdilta. Maanisdepressiivisyys tuntuukin jossain määrin peritytyvän sukupolvelta toiselle. Isäni oli maaninen ja äitini depressiivinen mutta onnekSHi SHe ei ole peRLiytynyt.
ellauri279.html on line 178: Millaisen koetuksen he asettivat veljelleni? Se on noloa ja pelottavaa. Veljeäni kutsuttiin lehdessä tiedottajaksi. Valehtele! Pavel taisteli aina avoimesti. Miksi häntä loukataan? Onko perheemme kärsinyt pientä surua? Ketä kiusataan? Kaksi veljestäni tapettiin. Kolmas, Roman, tuli vammaisten eturintamassa, kuoli nuorena. Minua paneteltiin sodan aikana kansan vihollisena. Hän vietti leirillä kymmenen vuotta. Ja sitten he kuntoutuivat. Ja nyt panettelu Pavlikille. Kuinka kestää tämä kaikki? He tuomitsivat minut kidutuksiin pahemmin kuin leireillä. On hyvä, että äitini ei nähnyt näinä päivinä... Kirjoitan, mutta kyyneleet tukehtuvat. Joten näyttää siltä, että Pashka on jälleen puolustuskyvytön tiellä.... "Ogonyok" Korotichin toimittaja radioasemalla "Freedom" sanoi, että veljeni on paskiainen, mikä tarkoittaa äitiäni... Juri Izrailevich Alperovitš-Družnikov työskenteli perheeseemme, joi teetä äitini, joka tunsi myötätuntoa meitä kaikkia kohtaan, ja sitten hän julkaisi Lontoossa inhottavan kirjan - joukon niin inhottavia valheita ja panettelua, että sen lukemisen jälkeen sain toisen sydänkohtauksen. Myös Z. A. Kabina sairastui, hän yritti haastaa tekijän kanteen kansainvälisessä tuomioistuimessa, mutta missä hän on - Alperovich asuu Texasissa ja nauraa - yritä saada hänet, opettajan eläke ei riitä. Lukuja tämän kirjoittajan kirjasta "Pavlik Morozovin taivaaseenastuminen" levittivät monet sanomalehdet ja aikakauslehdet, kukaan ei ota protestejani huomioon, kukaan ei tarvitse totuutta veljestäni... Näyttää siltä, että minulla on vain yksi asia tästä vasemmalle - kastella itseni bensiinillä, ja siinä se!
ellauri286.html on line 56: Tupeepäisen itätytön esikoinen löytyi siis Kottbyn ilmaishyllystä. Sofi ei ollut mikään vasemmistolaisperheen mukula vaikka kävi äidin kanssa Virossa. Mutta venättä en pomiloinut, pois se minusta! Yhtä vähän tai vähemmän kuin persut ruåzia. Pieni urhea vaikka isojalkainen balttiäitini oli valkoverinen patriootti, joka vihasi punikkeja ryssiä. Suomessa matusuomalaisena olin kuin hankaavissa kengissä (lapsenkenkiä ei löytynyt oikeata kokoa). Sofin toinen nimi on Elina eikä Anna. Elinalla oli kylän ensimmäiset rinnat, vaikkeivät kovin mahtavat. Silti vittu. Se oli läskibonzo lapsena. Tosi hemmoteltu kakara. Sen äiti oli omituinen hyypiö. Stolitsnaja on parempaa kuin kossu ja absolut, sanoo venäläiset expertit. Mixi kaikki virolaiset naiset ovat limapilluisia huoria? Onko se niiden DNAssa kuin demokraattinen vastuu Avaazeilla? Kysy HS:n Kirstiltä. Torsti saattaa tietää paremmin.
ellauri288.html on line 187: Koska äitini ja isovanhempieni sukupolvet elivät Neuvostoliitossa vastaavien käsitysten keskellä, ne ovat minulle tuttuja. Sukuni kannalta ne olivat ongelmallisia siksi, että he ovat ja olivat virolaisia nazeja.
ellauri288.html on line 445: 13-vuotias. Meillä ei ollut paljon kirjoja kotona: pommituksen aikana melkein kaikki paloi. Mutta äitini ja isoisäni ostivat jotain, enimmäkseen kirjoja ranskaksi ja venäjäksi - nuoruudessaan äitini asui useita vuosia Pariisissa ja työskenteli sitten ranskan opettajana. Mutta hän tiesi venäjää lapsuudesta lähtien, kuten melkein kaikki ihmiset hänen sukupolvensa, jotka saivat koulutuksensa kokonaan tai osittain venäjäksi. Siten hänen hyllyllään olivat Pushkinin, Lermontovin, Tšehovin niteet. Eräänä iltana luultavasti yksinkertaisesti siksi, ettei minulla ollut mitään tekemistä, otin Lermontovin valittuja runoja ja aloin selata sitä. Yhtäkkiä tajusin, että ymmärsin enemmän tai vähemmän lukemani. Ja sitten törmäsin runoon "Limalaiva". Luin sen ja lopetin melkein kyyneleet silmissä. Ei niinkään sympatiasta keisarin haamua kohtaan, vaan odottamattomasta tapaamisesta hengen kanssa, runouden voimalla. Tuo koira, runous, hän haukkasi minua, ja jokin minussa muuttui peruuttamattomasti. Siitä lähtien Illalla minusta tuli ensin innokas runon lukija ja sitten yritin säveltää jotain itse. Useiden vuosien ajan luin lähes yksinomaan venäläistä runoutta ja klassista proosaa.
ellauri308.html on line 579: Stewartin perheenjäsenet ovat Ashkenazi-juutalaisia ​​maahanmuuttajia Amerikkaan Puolasta, Ukrainasta ja Valko-Venäjältä. Koska hänen kireät suhteensa isäänsä, jota hän kuvaili vuonna 2015 "vielä 'monimutkaiseksi'", kiristivät sfinkteriä, hän luopui sukunimestään ja alkoi käyttää toista nimeään. Stewart sanoi: "Ajattelin käyttää äitini tyttönimeä, mutta ajattelin, että se olisi aivan liian iso vittu isälleni... Stewartin mukaan hän joutui antisemitistisen kiusaamisen kohteeksi lapsena. Nyt ei rengaslihas enää kiristä, kun nimi on anglosaxinen.
ellauri309.html on line 107: osaa äitini uskoo edelleen." Toisena lukiovuotenaan Roberts siirtyi
ellauri313.html on line 125: Komediallisen näyttelemisen taituri Kiti Kokkonen osaa naurattaa äitinsä tavoin – äitini on aidon elämän komedienne
ellauri313.html on line 241: ollut muuta vaihtoehtoa, äitini halusi meidän lähtevän sieltä Amerikkaan. Hän näki
ellauri316.html on line 357: Tiedän paljon vähemmän isäni vanhemmista. Lähes yhtään valokuvaa ei ole säilynyt; kumpikaan ei elänyt nähdäkseen syntymääni, enkä tuntenut niitä. Isoisäni Nikolai Vasiliev työskenteli kutomatehtaalla Shuyan kaupungissa, ja isoäitini Agrippina, jonka kunniaksi minut nimettiin, palveli vammaisena ja pesi lattioita. He elivät hyvin köyhästi, käytännössä kädestä suuhun, heiltä puuttui kaikkea: ruokaa, vaatteita, liinavaatteita. Ilman rihman kiertämää ne oljentelivat pelkillä patjoilla ja huovilla ja joivat raakaa votkaa pullon suusta.
ellauri316.html on line 362: Isälläni oli oma asuintila, huone kuuluisassa kirjailijoiden talossa Lavrushinsky Lane -kadulla.Noihin aikoihin lähes koko Moskova asui yhteisasunnoissa, harvoilla onnekkailla oli erilliset asunnot, mutta yhteisasunnot olivat erilaisia.Isoäitini ja minä olimme tavallisimpia, meillä oli paljon kaappeja ja aikataulu kylpyhuoneen ovella, mutta isäni pidettiin eliittinä, koska siellä asui vain kaksi kirjailijaa: Arkady Nikolaevich Vasiliev ja Viktor Borisovich Shklovsky.Totta, heidän huoneensa eivät olleet missään pienempiä, kapeita, kuin penaalit.Istuakseen pöydän ääressä isäni hyppäsi sängyn yli.Mutta hänellä ja Viktor Borisovichilla ei ollut aikataulua kylpyhuoneessa, he eivät riidelleet keittiössä ja avasivat rauhallisesti oven omille ja muiden vieraille.
ellauri321.html on line 539: 10. marraskuuta 1941 saksalaiset suorittivat juutalaisten väestölaskennan. He käskivät meitä kaikkia laittamaan kuuden pisteen tähden rintaan ja selkään. Isäni, äitini ja siskoni pakotettiin käyttämään näitä tunnusmerkkejä kuukauden ajan.
ellauri321.html on line 543: Joulukuun 1. päivänä 1941 kaikki juutalaiset koottiin. Saksalaiset kertoivat heille, että heidät siirrettäisiin jonnekin Ukrainaan. Joulukuun 4. päivänä 1941 aamulla kaikki juutalaiset, mukaan lukien isäni, äitini ja siskoni, vietiin panssarintorjuntahautaan, jossa saksalaiset ampujat teloittivat heidät. 1500-1700 ihmistä ammuttiin sinä päivänä. [Juutalaisen eloonjääneen Dora T.:n laskelma, annettu Neuvostoliiton ylimääräiselle toimikunnalle 20. kesäkuuta 1944; RG.22-002M : Kela 2, Fond 7021, Opis 9, Delo 56]
ellauri353.html on line 196: Gran Casinon epäonnistuminen syrjäytti Buñuelin, ja kesti yli kaksi vuotta ennen kuin hänellä oli mahdollisuus ohjata toinen kuva. Buñuelin mukaan hän vietti tämän ajan "raapimalla nenääni, katsellen kärpäsiä ja eläen äitini rahoilla",
ellauri368.html on line 60: Tästä seuraa, että koska äitini oli, olen minäkin,

ellauri378.html on line 502: Isoäitini luona kiipesin portaita ylös
ellauri386.html on line 117: Äitini isä Nikolai Miltopeus oli tilanomistaja Mikkelin kuvernementista ja koko perhe asui maatilalla lukuun ottamatta poikaa, Roman Nikolajevitšia, jota koulutettun Moskovan geodeettisessa instituutissa. Valmistuttuaan ja saatuaan työpaikan Pietarista han myi isänsä maatilan (tämä oli sillä välin kuollut) ja muutti koko perheen Pietariin. Täällä isoäitini Anna-Maria Miltopeus kuoli ja äitini jäi kahden sisarensa kanssa asumaan veljensä luo.
ellauri386.html on line 121: Niissä yhteiskuntapiireissä, joissa äitinikin silloin liikkui oli vielä naittajaeukkoja. Niinpä erääseen nimenomaan äitiäni varten järjestettyyn tilaisuuteen kutsuttiin kerran kaksi nuorta miestä, jotka etsivät itselleen morsianta. Kun äidiltäni jälkeenpäin kysyttiin, pitikö hän näistä, hän vastasi: En, pidin enemmän siitä ukkelista, joka jutteli ja nauroi koko ajan. Hän tarkoitti isääni. Ennen vanhaan yli neljäkymmenvuotiaita pidettiin jo vanhuksina ja isä, joka oli syntynyt vuonna 1799, oli tuolloin neljäkymmentäkaksivuotias.
ellauri386.html on line 122: Koska äiti puhui huonosti venäjää ja isä huonosti ranskaa heidän keskustelunsa ei oikein ottanut luonnistuakseen. Mutta kun isälleni oli kerrottu äitini lausahduksesta hän kiinnostui kovasti neitosen osoittamasta huomiosta ja lyhyesti: he menivät mimmoisiin. Äiti kääntyi luteruxen uskosta ortodontiaan. Äiti oli perheen tunnejohtaja ja isä totteli sitä kaikessa. Koko perhe oltiin tavixia ja eleltiin hyvässä sovussa.
xxx/ellauri027.html on line 815: Itse olen sortunut "näpistykseen" ihan lapsena, ja äitini antaman opetuksen jälkeen varastelu on jäänyt. Osa siis on opittujakin malleja.
xxx/ellauri103.html on line 541: Rothien flagship poikaa Niklasta sanotaan Nikexi. Nike puolestaan on nekkebrändi jota myydään kalliisti ostetuilla urheilijajulkkixilla. Mustat myy valkoisia tossuja. Neket vaikka tappaa tai varastaa tai mukiloi äiskän niitä saadaxeen. Se on niille joku toteemi, Nikeissä nekkekin tuntee izensä tärkeäxi ja menestyväxi. Jos niistä vittuilee se on sama kuin vittuilis äiskästä. Kai six et kaikilla cooleilla cooneilla on mainoxissa sellaset. Paizi minun äitini ei pidä enää meetwuastista.
xxx/ellauri104.html on line 855: "Syntinen olin jo syntyessäni, synnin alle siinnyt äitini kohtuun." (Ps.51:7)
xxx/ellauri116.html on line 484: Keskustelimme terapiassa siitä, miten äitini ei ollut koskaan hyväxynyt yhtään tyttöystävääni, heissä kaikissa oli jotain vikaa. Kuka oli proselyyttijuutalainen, kenellä oli liian pienet korvat, kenen nimi Mimosa. Äiti on edelleen kova valittamaan ja käyttäytyy marttyyrimäisesti. Jälkeenpäin ajatellen olen luultavasti valinnut korkeakoulunkin äidin tahdon mukaisesti. Terapeutti kysyi, olenko kuullut narsismista, ja sanoi, että äidissäni kuulosti olevan paljon narsistisia piirteitä. Luin aiheesta kirjallisuutta ja tulin samaan tuloxeen.
xxx/ellauri116.html on line 486: Yhdestä kumppanistani äitini kuitenkin piti (Ake). Narsistiäidit ovat nyös erityisen halukkaita kertomaan lapsesta - nimenomaan lapsen kuullen - tarinoita, joissa tämä epäonnistuu ja on naurunalainen, esim referoi niiden salaisia päiväkirjoja. En ota suihin Akelta joka kerta, se saa pysyä lauantainamina. Äitini haikailee ex-kumppaniani edelleenkin.
xxx/ellauri122.html on line 1123: »-- olin kerran rakastunut äitini vanhanpuoleiseen
xxx/ellauri168.html on line 134: candentem pariterque caput cum matre ferentem, äitini tyhmän lehmän mittaisen, ainakin melkein,
xxx/ellauri177.html on line 292: Hiän laski silmäluomiaan, hän pyöräytti päätään kuin Markku Lehto. "Rakastan sinua", hän jatkoi. En tunne sinua, en tiedä kuka olet, en tiedä mistä tulet; et ole äitini etkä sisareni; ja silti rakastan sinua, annan sinulle koko mällin "sydämestäni", en pidätä siitä mitään muulle maailmalle... Kuuntele, rakastan silkkisiä poskiasi kuin satiinia, rakastan suutasi, joka tuoksuu ruusuilta, rakastan silmiäsi joissa näen itseni rakkauteni kanssa, rakastan jopa ripsiäsi piirakassa, jopa niitä pieniä suonia, jotka värjäävät kalpeutesi isokainalossa... Tämä kertoo sinulle, että rakastan, että rakastan sinua, Albine. "Kyllä, minä puolestani rakastan sinua", hiän jatkoi. Sinulla on erittäin ohut parta, joka ei satuta minua, kun painan otsaani niskaasi vasten. Olet vahva, olet pitkä, olet kaunis. Ja tuo on myös. Rakastan sinua Serge.
xxx/ellauri178.html on line 74: "Christa called". Claire saa paskahalvauxen. God I´m fond of adultery! Aren´t you? ne sanoi toisilleen. Kelvotonta väkeä. Norjalainen Inga Larsen (Drenka) antoi Rothille sybigaalista lähimezässä. She was an adjunct to Roth´s domestic life. Apulaisprostituutti. Roth arvioi piikittäneensä Ingaa 1000x 20v varrella. Kerran viikossa. Molemmat oli koukussa salailuun. Maxapalaan nyt kiireesti kun äitini ei näe! Pili tykkäs vetää käteen Ingan kazoessa päältä ja ojentaa runkkuisia näpkinejä sille lahjana kuin Viiru kissa rotanhäntiä. Man led by the penis, hännän viemä mies, sanoi Ingan terapeutti Rothista. Se soitti kaukopuheluja Ingalle keskellä työpäivää ja käski kuunnella kun se runkkasi äheltäen puhelimeen ja heti tultuaan löi luurin kiinni. Not so much as thanx. Kuten Solzhenizyn sanoi, taide voittaa valheenkin! Todesta puhumattakaan.
xxx/ellauri195.html on line 358: Heräsin masis uneen jossa surin etten ollut kexinyt toimivaa konekäännöstä. Vasta herätessäni muistin että taitaa olla vähän myöhäistä surra kun täyttää 70. Viimeöisessä unessa jossa ezittiin ruokapaikkaa jostain yliopistokomplexista joku etevämpi kyynärpäilijä kertoi että eräät shakin pelaamisen tekoälytutkijat oli naineet kylpyammeessa vähässä vedessä (kz kuvat - OHO!). Kerroin vuorostani että KJJ oli ollut perso kokixelle vaikkei se edes ole totta. Eine tienneet enää kenestä oli puhe. Paizi minun äitini ei pidä enää meetvuastista. Esa Saarisen väpisevät laulut 80-luvulta tulee myyntiin uudestaan. Pitkä kaunis ystävyys, mitä vielä. Varmaan 70-vuotislahjaxi. Kaikenlaista. Tämän viidakon joutaisi jo hyvin sulkea. Nox perpetua una dormienda alkaisi maistua. Sitten ei ole enää köyhä eikä kipeä.
xxx/ellauri201.html on line 60: Huomasinhan minä, että ei se Eino tästä Isokukko-Uljaksesta pitänyt. Kilpamiehekseen heti arvasi. Syytä olikin! Kyllä se tuommoinen mies pistää naisen kuin naisen lemmenvakosen kostumaan jo pelkällä olemuksellaan. Verevä nainen sen kyllä tuntee, kenestä on niihin hommiin! Eino hiippaili öisin minun sänkyyn entiseen tapaan, koetti kulkea hiljaa, mutta narisihan se lattia. Ja sänky aina rysähteli ja valitti, kun se minua hässi. Kyllä ne muut metsätyömiehet sen tupaan varmasti kuulivat. Vaan onneksi ei kuullut Kustin-ruoja sinne omaan peräkamariinsa. Koko ajan murentui siltä valta ja voima vanhuuden mukana. En minä sitä enää pelännytkään, semmoista käppänää. Eino se vaan minua polki voimissaan, oli sillä iso mollukka se terska! Kuin tatti. Ai ai ai, miten se teki hyvää ja minut sai aaltoilemaan ja sisukseni pirskahtelemaan. Monta kertaa se pyysi saada loppuun asti nussia, että olisi sisään siemenensä sylkäissyt, mutta en antanut. Totteli sentään. Kerran olin sen virheen tehnyt, ensimmäisellä kerrallani, ja nyt oli minulla sen seuraamuksena pieni poika äitini hoivissa kasvamassa.
xxx/ellauri265.html on line 150: Tottakai, Lauri vahvistaa. Todella iso yhteinen tekijä meille on Italia. Isäni on suomalainen ja äitini italialainen. Synnyin New Yorkissa, ja asuimme Manhattanilla, lähellä YK:n päärakennusta, jossa isäni työskenteli. Olin pieni, kun muutimme Suomeen, sitten lähdimme takaisin Yhdysvaltoihin, ja kahden vuoden jälkeen taas takaisin Suomeen. Vaimon kuoltua pyysin hänet saman tien kahville. Uskalsin pyytää, koska olin hänestä kiinnostunut, ja jos ei tee aloitetta, voi käydä ettei saakaan turkista tappiin. Olin ollut neljä vuotta yksin ja olin enemmän kuin valmis uuteen parisuhteeseen.
xxx/ellauri265.html on line 192: Nilkin ärsyttäviä piirteitä juontajana on vähän tenori nenä-ääninen kajetto, hätäinen tempo ja tamperelaisuudet, sanan pistää käyttö sanan panna eufemismina. Ärsyttävä on myös Pallomahan vieno rykäisy. Meillä on lehtiä kuten Hesari johon voin luottaa kuin kallioon, äitini oli töissä siellä Erkon aikana. Tähän palataan jaxon lopussa.
xxx/ellauri286.html on line 56: Tupeepäisen itätytön esikoinen löytyi siis Kottbyn ilmaishyllystä. Sofi ei ollut mikään vasemmistolaisperheen mukula vaikka kävi äidin kanssa Virossa. Mutta venättä en pomiloinut, pois se minusta! Yhtä vähän tai vähemmän kuin persut ruåzia. Pieni urhea vaikka isojalkainen balttiäitini oli valkoverinen patriootti, joka vihasi punikkeja ryssiä. Suomessa matusuomalaisena olin kuin hankaavissa kengissä (lapsenkenkiä ei löytynyt oikeata kokoa). Sofin toinen nimi on Elina eikä Anna. Elinalla oli kylän ensimmäiset rinnat, vaikkeivät kovin mahtavat. Silti vittu. Se oli läskibonzo lapsena. Tosi hemmoteltu kakara. Sen äiti oli omituinen hyypiö. Stolitsnaja on parempaa kuin kossu ja absolut, sanoo venäläiset expertit. Mixi kaikki virolaiset naiset ovat limapilluisia huoria? Onko se niiden DNAssa kuin demokraattinen vastuu Avaazeilla? Kysy HS:n Kirstiltä. Torsti saattaa tietää paremmin.
xxx/ellauri298.html on line 172: Syntynyt vuonna 1946, kasvoin tuolloin kukoistavassa tehdaskaupungissa Länsi-Pennsylvaniassa, Yhdysvalloissa kymmenen mailia länteen Ohio-joen varrella Pittsburghista, jota silloin kutsuttiin "Terässtadixi". Varhaisesta lapsuudestani lähtien äitini oli vakavasti masentunut ja perheeni jatkuvassa konfliktissa. Samaan aikaan isäni, alun perin viulisti, antoi minulle lahjan rakkauden klassiseen musiikkiin. Hän opetti minulle, kuinka kuunnella, ei vain äidin valituxen pääteemoja, vaan myös koko musiikkipartituuria bassoista korkeisiin puupuhaltimiin. Meidän perheemme oli yksi harvoista juutalaisperheistä suurelta osin italialaisessa katolisessa kaupungissa. Suurimman osan ajasta ala-asteella ja lukiossa tunsin olevani ulkopuolinen ja minulla oli heikko yhteenkuuluvuuden tunne. Juutalaisten käyttö ravunsyöttinä oli yleistä, ja yritin epätoivoisesti kompensoida auttamalla opiskelutovereita kotitehtävissä. Silti minua pidettiin enimmäkseen käsivarren päässä, ja leimattuna roolilla "aivot". Kun osallistuin heprealaiseen kouluun useita päiviä viikossa useiden vuosien ajan Pittsburghin juutalaisella alueella, olin sielläkin "ulkopuolinen", koska olin kotoisin pikkukaupungista enkä Pittsburghin kletschmersektiosta. Yhdessä nämä lopulta ovat osittain taustalla kiinnostukseni antropologiaan, etnisiin ja amerikkalaisiin tutkimuksiin, usein tiedostamattoman koetun kokemuksen psykoanalyyttiseen syvyyteen, halukkuuteeni kokonaisvaltaiseen ajatteluun (yrityxeen yhdistää ne, jotka aluksi vaikuttavat erillisiltä, toisiinsa liittymättömiltä kulttuurin puolilta, perhe ja historia), tarkkaavaisuuteeni itseäni kohtaan tutkimusvälineenä, jota kutsutaan vastasiirroksi), oman runouden käyttämiseen keinona ymmärtää työelämän organisaatioita ja laajempaa kulttuuria) ja pyrkimykseni auttaa muita ihmisiä, järjestöt, jopa kansainvälisiä suhteita kuuntelemalla syvästi ihmisiä ja auttamalla heitä kuuntelemaan toisiaan sielusta sieluun. Tämä oli keskeinen roolini kroonikkona ja noin viisikymmentä vuotta lääketieteen opiskelijoiden, perhelääketieteen harjoittelijoiden ja asukkaiden, PA:iden ja monien muiden terveydenhuollon ammattilaisten opettajana. Syvästä kiinnostuksestani organisaatioelämän tiedostamattomiin juuriin tuli perusta suurelle osalle tutkimuksestani, kirjoittamisestani, opettamisestani ja konsultoinnistani. Opiskelin Pittsburghin yliopistossa ja suoritin historiallisen musiikkitieteen AB:n vuonna 1967 ja psykologisen antropologian tohtorin vuonna 1972. Opetettuani seitsemän vuotta psykiatrian osastolla Meharry Medical Collegessa Nashvillessä, TN:ssä, vietin loput urani perhe- ja ennaltaehkäisevän lääketieteen osastolla Oklahoman terveystieteiden yliopistossa. Center, Oklahoma City, OK, sellainen minä olin."
xxx/ellauri303.html on line 73: Toisessa tarinaversiossa piti palvella jotain idolia eikä syödä kinkkua. Kolmas tarinan versio esiintyy Valituslauluissa Rabbah (Luku 1). Nainen tässä tarinassa on nimeltään Miriam bat Nakhtom (Miriam, leipurin tytär), joka kohtaa "Ceaserin". Kun seitsemäs poika teloitetaan, äiti vaatii, että hänet tapetaan ennen kuin hänen seitsemäs poikansa tapetaan. "Ceaser" kieltäytyy, koska Raamattu kieltää eläimen ja sen jälkeläisten tappamisen samana päivänä (ks. 3. Moos. 22:28). Äiti vastaa "Hyhmä! Oletko jo täyttänyt kaikki käskyt ja vain tämä on jäljellä?!" Siitä huolimatta poika on valmistautunut teloitukseen ja äiti sanoo hänelle: "Mene pakastearkkusi Abrahamin luo ja sano hänelle: Näin sanoi äitini: Älä liian kanssa paukuttele henxeleitäsi ja sano: Minä rakensin alttarin ja olin uhraavinani Iisakin, minun äitini rakensi seitsemän alttaria ja uhrasi seitsemän poikaa yhtenä päivänä."
xxx/ellauri380.html on line 131: Herman on saksalainen: hän on säästeliäs — siinä kaikki! huomautti Tomski. Mutta jos kuka on minulle käsittämätön, niin se on isoäitini, kreivitär Anna Fedorovna.
59