ellauri074.html on line 327: Cioran ei kuitenkaan koskaan ollut fasistisen Rautakaartin (Garda de Fier) jäsen, vaikka hän kannattikin liikkeen nationalistista ideologiaa toisen maailmansodan ensi vuosiin saakka; tosin hän ei oletettavasti hyväksynyt ryhmän väkivaltaisia metodeja. Toisaalta jotkut historioitsijat pitävät Cioranin nuoruuden kiinnostusta äärioikeistolaisuuteen lähinnä teoreettisena. Pariisiin asetuttuaan Cioran hylkäsi täysin ideologian ja keskittyi kirjoittamiseen. Myöhemmin Cioran on useissa haastatteluissa syvästi katunut nuoruudenaikaista innostustaan äärioikeistolaisuuteen. Esimerkiksi vuonna 1972 antamassaan haastattelussa hän tuomitsi Rautakaartin ”sekalaiseksi ryhmittymäksi tai pikemminkin mielipuoliseksi lahkoksi ja puolueeksi” ja sanoi: ”Silloin tajusin – – mitä tarkoittaa, kun joutuu aallon mukaan ilman vähäisintäkään vakaumusta. – – Nyt olen sille immuuni.”
xxx/ellauri084.html on line 155: Jos islamilainen fundamentalismi olisi laadullisesti tai määrällisesti verrattavissa kristilliseen fundamentalismiin (tai edes ideologiseen fundamentalismiin kuten äärioikeistolaisuuteen), näkisimme tilastollisella vääjäämättömyydellä myös kristinuskon (tai valkoisen ylivallan) nimissä räjäyteltyjä junia ja busseja tai kuolemaantuomittuja uskonluopioita tai murhattuja taiteilijoita tai vainottuja pilapiirtäjiä. Näkisimme myös kulkueita, joissa kristityt vaatisivat Jeesuksen pilkkaajien mestaamista.
2