Jokainen numero on itsenäinen seikkailu!

EL COYOTE

LLEGAN LOS COJONES

Keljuilua

Motto

Kelju K. Kojootti jahtaa maantiekiitäjää. Meep meep! Kojootti putoaa huiman korkealta, ja sen päähän putoaa vielä alasin, ja kassakaappi, ja toinen alasin.

Kojootti painaa dynamiittilatauksen laukaisinta, ja räjähtää itse. Ei tullut kojootille Nobel-palkintoa, vaan Darwin-palkinto. Näyttää mustaksi palaneelta tulitikulta, jota pikkupoikina tehtiin sormet ruvella (nimeltä jepari).

John tiimeineen on kehittänyt latausrobotin, joka työntää panoksia kaivoksen seinään. Se näyttää huomattavasti pätevämmältä kuin Keljun härvelit. Rukoilen syvyydestä huusin herraa vain varuixi, että robotti ei tee jeparia Johnista.

Jeparit työssä

Johdanto

El Coyote on kuvitteellisen seikkailusarjan sankari, joka muistuttaa hyvin paljon el Zorroa. El Coyoten oikea nimi on César de Echagüe ja el Zorron tapaan hän on rikas herrasmies ja hidalgo. Hän asustaa San Antonio -nimisellä tilalla Los Angelesin liepeillä. Sarjan tarinoissa eletään 1850-lukua eli aikaa jolloin Kalifornia oli juuri liitetty Yhdysvaltoihin. Päähenkilö El Coyote asettuu puolustamaan alakynteen jääviä kalifornialaisia alkuasukkaita idästä tulevia "jenkkejä" vastaan. El Coyoten kerronnassa korostuu hyvin voimakkaasti oman käden oikeus ja vahvat rotuennakkoluulot. Tarinat sisältävät myös antisemitismiä.

El Coyoten ensiesiintyminen tapahtui 1943 José Mallorquín kirjailijanimellä Carter Mulfordin kirjoittamassa saman nimisessä romaanissa "El Coyote". Vuosien 1944–1953 aikana espanjalainen Clíper-kustantantamo julkaisi 192 pulp-tyylistä vihkosta. El Coyote oli hyvin suosittu myös Suomessa, jossa sitä ilmestyi 78 numeron verran. Lehden alaotsikkona oli "Seikkailuromaani viime vuosisadan Kaliforniasta". Kustantaja oli Kustannusliike Sarjakirja.

Suomalaisessa sotilasslangissa sana "kojootti" tarkoitti pitkään jotakin hyvää luettavaa.

Tosiasiassa el Coyote on vetelä ruikelipaska verrattuna suomalaiseen el Zorroon, jossa sentään on miehekästä menoa, hurttia huumoria ja reimaa panoa. En koskaan alentunut lukemaan sitä kuin hätätapauxessa, saati sitten keräämään.

Tutun jäämistöstä löytyi kirje Oscarille mamma Matildalta päivätty 1904. Oscar oli maatalousinstituutissa Kronoborgissa, ja sille oli teetetty oikein räätälillä vaalea kesäpukukokonaisuus. Matilda vähän murehti että se oli niin vaaleata kangasta, se likaantuu helposti. Mutta sellaisen oli Oscar ize valinnut. Liekö ollut vallan se puku päällä valokuvassa, jossa se koreilee körttiasuisen kartanon työväen keskellä. Matildan käsiala oli kuin painettua. Sehän olikin tyttökoulun opettaja äidin koulussa ennen naimiaisiin menoa.

Pehtoorin potkut

Viime vuosisadan alussa
Pehtoori oli herra isoherra
Varsinkin isommalla kartanolla
Oikea agranoomi semminkin.

Ei mikään espanjansaippuan
senioreja pokkuroiva hukkapätkä,
vaan osa härskaapia olkihatussa,
Pitkä ja kaunis mieskin olletikin,

Kuin vackra Oscar valokuvassa,
Tai Jopi Rinne pehtoorina Siltalassa,
filmissä joka on tehty pikkuserkun
Walter Örnin kyhäämästä kirjasta.

Siltalassa pehtoori, Pålle nimeltään
Jelppi renki Akustia suloäänellään
Pääsemään piian luhtiin valoisana kesäyönä.
Rouva emäntä kyyläs ikkunasta,
Et ei kai pehtoori vaan livahda perässä
Polle potkimaan aisan yli tallissa.

Olikohan Vackra Carlsonin potkuissa
eri kartanoista jotain samanlaista takana.
Jospa ei tyytynytkään Ingmanin tuotteisiin.
Kurotti kaulaa aidan yli kuin pikkuveljensä.
Ruoho näytti vihreältä sillä puolella.

Miekkonen sai tyytyä myöhemmällä iällä
Laukkukauppiaan kiertolaisen elämään,
nukkua vähemmän mukavissa pehkuissa,
ja kaupitella Rettigin piipunpehkuja.

Tuliaseet se oli sentään kerännyt
Kartanoista talteen salin seinälle
Kai oman turvallisuuden nimissä.
Nyt ei ole enää riimuakaan seinällä.
Polle poissa on, ja Tutukin.

Pehtoorin metkut

Siltalan uusi pehtoori Paul onkin oikeasti
aatelisherra uudeltamaalta nimeltä Polle Konikaulus.
Sen missio on tuoda riistokapitalismin uudet tuulet
viimeiseen jäljellejääneeseen vanhan ajan kartanoon.
Kaikki mitä Polle kauhistelee vanhanaikaisena hölmöytenä
on just sellaista luontoa mitä nyt tajutaan menetetyn iäxi.
Ihan systemaattisesti se käy läpi ekoviljellyt pellot
ja koskemattomana säilytetyt aarniot, ezii ja tuhoo kaiken,
kaxinkertaistaaxeen siten rouva Lindin tilan tuottavuuden.
Lyhyen tähtäimen voiton nimissä se riehuu kaikkialla,
tuhoo kaiken luonnontilaisen maalla, merellä ja ilmassa.
Tämäkös se oli Vackra Oscarinkin sosiaalinen tilaus?
Siinä tapauksessa olipa hyvä että se sai lentopotkut
se jouti paljon mieluummin myymään tupakkatuotteita,
ja niillä pilaamaan ahnaiden apinoiden terveyttä.

Job 2:9

Lueskelin tässä Jobin kuvitettua klassikkoa Tutulta peritystä hienosta kuvaraamatusta, ja seisahduin hämmästyneenä jakeen 2:9 kohdalle. Jobin vaimo suosittaa siinä ruukulla häntäänsä raapivalle Jobille, ettei sen enää maxa vaivaa sinnitellä: siunaa jumalaa ja kuole pois.

Juu-u, siunaa siinä sanotaan, eikä kiroa kuin nykyraamatussa. Sama juttu kristiina-tädin painoxessa vlta 1642. Mixi näin? Milloin on siunauxesta tullut kirous?

Netistä löytyi monia keskustelupalstoja, jossa pähkäiltiin samaa asiaa. Septuagintassa (sekin on käännös), sanotaan ἀλλὰ εἰπόν τι ῥῆμα εἰς Κύριον, καὶ τελεύτα. Eli sano joku sana herralle, ja lopu. (Noin tosiaan se sanoo, vrt. Anneli Auer: KUOOLE!). Mikä sana oli sanottava jumalalle, jää epäselväksi.

Kiinnostavaa kyllä, septuagintassa vaimo pääsee myös marisemaan pitkästi, että ei tää Jobin hyysäys sillekkään oo helppoa. Tää on kaikki karsittu uudemmista raamatuista. Ei sitä ollut juutalaisilla. Vaietkoot akat seurakunnassa, pulinat pois kun miehet kärsii miehekkäästi.

9 χρόνου δὲ πολλοῦ προβεβηκότος εἶπεν αὐτῷ ἡ γυνὴ αὐτοῦ Μέχρι τίνος καρτερήσεις λέγων 9a Ἰδοὺ ἀναμένω χρόνον ἔτι μικρὸν προσδεχόμενος τὴν ἐλπίδα τῆς σωτηρίας μου; 9b ἰδοὺ γὰρ ἠφάνισταί σου τὸ μνημόσυνον ἀπὸ τῆς γῆς, υἱοὶ καὶ θυγατέρες, ἐμῆς κοιλίας ὠδῖνες καὶ πόνοι, οὓς εἰς τὸ κενὸν ἐκοπίασα μετὰ μόχθων. 9c σύ τε αὐτὸς ἐν σαπρίᾳ σκωλήκων κάθησαι διανυκτερεύων αἴθριος· 9d κἀγὼ πλανωμένη καὶ λάτρις, τόπον ἐκ τόπου καὶ οἰκίαν ἐξ οἰκίας, προσδεχομένη τὸν ἥλιον πότε δύσεται, ἵνα ἀναπαύσωμαι τῶν μόχθων μου καὶ τῶν ὀδυνῶν αἵ με νῦν συνέχουσιν. 9 ἀλλὰ εἰπόν τι ῥῆμα εἰς Κύριον, καὶ τελεύτα.

9 Pitkän ajan kuluttua sanoi hänelle hänen vaimonsa: Mihin asti sinnittelet? Vastasi: Kas kun odotan vielä vähän aikaa elätellen toivoa mun pelastuxesta. - Mut kato nyt, sun muistokin on hävinnyt maan päältä, pojat ja tyttäret, noi mun mahanpurut ja kivut, jotka tyhjän vuoksi kestin kärsien. Ja sä itse mätä matoisena istut ulkona kaiket yöt. Ja mä vaan juoksen ympäriinsä palkkapiikana paikasta paikkaan ja talosta taloon, odottaen koska laskee aurinko, jotta voin levähtää vaivoistani ja kivuista jotka mua nyt ahdistaa. Sano nyt joku sana herralle ja tee loppu tästä.

Yhden palstanpitäjän mukaan jae 2:9 menee hepreaxi näin:
וַתֹּ֤אמֶר לוֹ֙ אִשְׁתּ֔וֹ עֹדְךָ֖ מַחֲזִ֣יק בְּתֻמָּתֶ֑ךָ בָּרֵ֥ךְ אֱלֹהִ֖ים וָמֻֽת׃
Heitin sen google translateen ja sain:
And do you tell him about your holding on with your knee and god
Polvi on livahtanut mukaan. Babylon translator (jutkujen oma tekemä) päästää kirouxen:
Speaketh curse God, and died.

Näyttää et toi barak tarkoittaa milloin mitäkin pyllistelyä, ehkä hyvinkin alunperin polovistumista kuin Lindgrenin pojilla, sitten siunaamista. Se on tavallinen etunimikin esim Barak Obama, eikä siinä käytössä varmastikaan meinaa kiroomista. Kuka nyt lastaan kiroisi. Spinoza oli Baruch sekin, käännettynä Benedictus. Mut kyllähän suomessakin siunailu on vähän kuin naisten kiroilua, sus siunakkoon, jumalan nimen ottamista suuhun ilman saippuaa.

Varmaan onkin sopimatonta kuolevaisen siunatakkaan jumalaa, sehän on röyhkeää, kuin Jöns joka femmalaisten illatsusta tultuaan pani käden äidin ja isin päälle ja siunas niitä. Olihan se ihan puhdasta vittuilua, keulimista, valtuuxien ylitys.

Naisvihaajat piti Jobin vaimoa pirun kaverina, ja on sixi varmaan korjanneet vaimon sanan pahemmaxi kuin se olikaan. Jotkut netissä oli sitä mieltä, että saakeli säästi Jobin vaimon tapettuaan siltä muun perheen vaan six, et se oli lisäkiusa miesparalle. Eeva ja sen tyttäret on kaiken pahan takana, kuten paukkinan.

Uudemmat kääntäjät ovat samaa maata kuin Mika Waltari, joka huusi vielä mennessään, kun vaimo ja lastenhoitaja on sen perin pohjin nolanneet, naiset kun ymmärsi vauvajutut paremmin. "Mutta naisia te kaikki joka tapauxessa olette", mielestään verisen ivallisesti sinkautti ovenraosta.

Waltari koitti noudattaa typerän Arvo Ylpön ohjeita. Ylpöllä oli ihan hulluja ajatuxia vauvan ruokinta-ajoista. Pieni apinamainen äijä, metrin halko, joka ei ylettänyt edes vaihtamaan kattolamppua ilman pöytää ja pallia sen päälle. Putos pallilta lopulta satavuotiaana ja kuoli. Muuten se eläisi varmaan vielä tänäkin päivänä, kuten saduissa ennen sanottiin.

Iso-Paulin mielivizejä oli se, missä Ylpön huoneessa mellasti karkuun päässyt apina ja teki temppuja. Siivooja suutahti sille sanoen: tule alas sieltä lampusta, et saa tehdä noin, niin professorin poika kuin oletkin. Pauli sai töin tuskin vizin kerrotuxi, kun sitä nauratti niin kovasti jo valmiixi.

Tutun kirjahyllystä löytyneessä Vallaton Waltari-kokoelmassa sattui olemaan myös Mikan v. 1934 kirjoittama runo Jobin mukaan. Vallatonta siinä on enintään jumalalle suunnattu sopimaton iänensävy. Asiasisältö on sama kuin Jobilla: mikä sua vaivaa kun riehut noin, mitä pahaa mä oon sulle muka tehnyt. Waltarista on pahinta, että toivo elää vaikka muuten on kuin mato koukussa. Mulla ei ole valittamista, kun en elättele turhaa toivoa.

Tutun tutut II

Mamma Matildalla on syytä kiittää jumalaa, tanakkana juureksena sukupuussa, jossa on satakunta lehteä. Seitsemän lasta, kaikki naimisissa Inez rukkaa lukuunottamatta. Kaksi sisarusta (Vera, Kerttu) nai Brotheruxen veljexet, joista tuli rehtoreita yliopistoihin. Siri sai aatelisen, vaikka väpelön, Tekla otti komeljanttarin (sentään Volter Kilven pojan). Oscar kulta nai maalaistytön ja Poju ressu mamun, mut kaikkee ei voi saada, eikä kehtaa pyytää. Inexestä tuli sairaanhoitaja. Ei saanut miestä, epäonnistui, suvunjatkon kannalta, siis Darwinin. Yksinäinen lehti leijaa maahan sukupuusta, ei kanna hedelmää. Tutu sai miehen, muttei lapsia, sekin epäonnistui. Piru peri, tai paremminkin tutun tutut.

Köyhät Carlsonit ja ahneet Brotheruxet keskenään puzas Tutun kämpän niin tarkkaan, että pelkät pölyt jäi. (Paizi jäihän sinne se Vitalin ihailema feikkibarokkikaappi.) Ingmanien perilliset kazoi päältä huuli pyöreenä. Titaaninkokoinen Olli Kilpi jättiläistyttärineen kantoi ulos vähin äänin kahteen pekkaan kantohihnoilla Strengnäsin tuomiorovastilta kuittaamansa chiffonnieerin. Samaan aikaan neljä pikkuruista Carlson-agenttia, hälisten kuin nippu neekereitä kuorma-auton lavalla, kuskas ulos Tutun hirmu suurta astiakaappia. Pikku Tiina kulki hississä kaksinkerroin kaapin päällä lisäpainona, ei vaitiskaan, vaan painamassa nappulaa kuin Michael Jackson.

Lyhyestä virsi kaunis

Termiittiapina on saavuttanut vihdoin sen mitä se hakikin:
Jumalan poikana jumalan paikalla se riehuu kattolampussa.
Sillä on kaikkivaltiaan supervoimat mutta vaistot apinalta.
Erittäinkin toksinen kombinaatio muiden elollisten kannalta.
Lyhyeksi taitaa jäädä kulutusjuhla kaikitenkin apinakööriltä.
Se on hyvä vaan. Lyhyt virsi tällä nuotilla on kauniimpi.

Taukojumppaa

Suomalaiset lapset eivät enää pääse kyykkyyn.
Kellahtavat selälleen kuin koppakuoriaiset.
Se on surullista varmaan niiden vanhemmille,
mutta enemmänkin surevat työnantajat.
Miten kyykyttää häntä joka ei voi kyykistyä?
Ruuvataanko sitten häntä irti tykkänään?

Suomalaiset lapset eivät pääse polvilleen.
Kaatuvat vaan nenälleen kuin palikat.
Sekin kenties surettaa niiden vanhempia,
mutta vielä enemmän Martti Lutheria.
Miten konfirmoida ja vihkiä puu-ukkoja,
jotka eivät pääse rähmälleen vihkipallille?

Rähmälleen pääsevät vain mamut muslimit,
uuraat vessan pesijät ja moskeijan kävijät.
Mutta ei hätä ole vielä tämän näköinen.
Kumartua osaa vielä suomen lapsetkin,
selkää köyristää ja luoda katseen alaspäin.

Siihen niitä verryttävät kännykät.
Tautonta taukojumppaa suorittavat ipanat
instagramin ja kissavideoiden parissa.

Janssonin kiusaus

Eräs jumala (nimeltä Jansson, muumin esi-isä) vei apinan Taivaskallion laelta katsomaan. Sieltä oli kauniit näköalat. Kuin rouva Lindin aarniomezässä Siltalassa edellisen vuosisadan vaihteessa. Kaksisataavuotisia jylhiä puunrunkoja. Maa kaatuneiden puiden ja samettimaisen sammalturkin peitossa. Metsälinnut pauhaa, ketunhäntä vilahtaa. Liitää liito-orava.

Tapahtumat tässä unirunossa sijoittuvat näet aikaan ennen tuhotulvaa ja teollisuuden alkua. Jumala sanoi apinalle: tää kaikki olis sun, jos lupaat olla pokkaamatta mammonaa.

Apina mietti, hmm. Tästä kalliolta pitää raivata nää turhat puut pois tähtäyslinjan edestä. Tähän sopis muutamia kasematteja, betonibunkkereita ja niihin tykkejä. Tuolta idästä tulis ryssän lentokoneita. Pam! pam! Räisk! Mahtavaa.

Tuonne lännemmäksi tulis rautatie, monta raidetta ja tuhansia junia vuorokaudessa, kuskaamaan tarpeetonta paskaa ja laahusta, kuluttamaan sähköä ja lämmittämään ilmastoa. Kolkkaamaan ja kirskuttamaan raiteita niin että sievissä puutaloissa vieressä asuvat vanhuxet ei saa nukkua.

Ne vanhat voidaan heivata vanhusjalostamoihin, lääkkeen ja vaipan hajuisiin tehtaisiin, valtaviin kasarmeihin, joissa niille syötetään liukuhihnalta vuoropäivinä Janssonin ja kinkkukiusausta. Ihan kiusaksi huhutaan käytävillä uusista perunoista, muttei ikinä anneta. Eikä koskaan tulla kun vanhus vaippa täynnä soittaa kelloa.

Ja tuonne radan varteen yötä päivää auki häärääviä Eisengaardeja, kylmän keltaisin valoin valaistuja termiittipesiä, mamuja kokoavia häliseviä tripla malleja.

Lopeta jo toi kiusaus, pyytää jumala ja pitelee korvia. Mut ei se lopeta, viekas apina ei ole ymmärtävinään. Kun jumala huutaa sille Älä! Lopeta! se vaan jatkaa, kun kerta pyydetään. Se on kiusaaja. Panettelija. Diabolos. Se panee kun sitä panettaa. Lisääntyy ja täyttää maan.

Onnen lahjat

Tasan ei käy onnen lahjat maailmanmitassa. Suomen osuus EU:n väestä on noin prosentti, sen BKT:stä neljä. Neljä kertaa rikkaampia ollaan siis kuin keskimäärä jo tästä ihan huippuvarakkaasta joukosta. EU:n mamuista tänne vuosittain tulee noin 1-2 prosenttia. Uusien tulijoiden määrä on vähentynyt, suurin osa (9K/10K) on perheen yhdistämisiä. Äskettäin saatiin jumbopalkinto ihmisoikeustuomioistuimelta, kun suomalaiset lähettivät Irakiin jonkun karvakäden suoraan tapettavaxi.

Tää tuli mieleen, kun oltiin tupaantuliaisissa, jossa oli jos jonkin väristä maahantulijaa. Ne oli jatko-opiskelijoita, varakkaita kermaperseitä varmaan oman maansa rikkaimmasta kymmenennexestä. Rikkaus on suhteellista, ja köyhyys suhteetonta.

Maailman mitassa on joulupukin kontin epätasapaino vielä räikeämpää:

In 2019, Luxembourg and Qatar would be the richest economy in nominal and PPP (purchasing power parity), respectively. South Sudan and Burundi would be the poorest economy in nominal and PPP, respectively. In exchange rates methods, per capita wealth of the richest economy Luxembourg would be 9.87x of world average, while poorest economy South Sudan would be over 40 times poorer than world average. In PPP, 1st ranked Qatar would be 7.08 times richer and lowest ranked Central African Republic would be over 25 times poorer compared to global GDP per capita.

In nominal data, only Luxembourg would have gdp per capita of above one lakh (100K) US dollar. There would be 14 economies which would have per capita income above $50,000. 63 economies would have per capita income greater than world's average. Ten economies would be above five times richer than world. 29 poorest would be poorer by over ten times.

In ppp data, Qatar, Macao SAR, Luxembourg and Singapore would have gdp per capita of above one lakh International dollar. Singapore is the latest entrant in this list. There would be 24 economies which have per capita income above Int. $50,000. 77 economies would have per capita income greater than world's average. Four economies would be above five times richer than the world. The 12 poorest would be poorer by more than ten times.

Maailman GDP per pää on vähän päälle 11K. Etelä-Sudanissa alle 300, Syyriasta ja Somaliasta ei saa lukuja. Suomi oli top tenissä 1989 (Nokia?). Nyt se on pudonnut 16. sijalle noin kahdestasadasta taloudesta, finnit saavat kokoon alle 50 kilotaalaa per pää. Puolta vähemmän kuin Luxemburg, vaik voitettiin se futixessa. Epistä. Kyllä me ollaan köyhiä, nyt on kyllä pantava oman maan kansalaiset etusijalle, siis alkuperäiset, oops en nyt tarkoittanut saamelaisia, vaan meitä balttinaamoja, mersupersuja.

Bhutan ei mittaa kansantuotetta, vaan kansanonnea. Sekin mitta on kovin suspekti, kysytään vaan pari monitulkintaista kysymystä, ja vastaakohan kukaan käsi sydämellä kuitenkaan. Miten karvainen on sun perse, asteikolla 0-10? Ei ole kivaa paljastaa toisille, että menee huonosti, kuinka karvainen se oikeasti on. En tahdo onnea, tahdon rahaa, sanoi Wagnerkin Viiville.

Tasan ei käy onnen lahjat siis, mut mix pitäiskään? Eihän se ole Darwinin etujen mukaista. Tasa-arvoa on etupäässä ydinperheen sisällä lasten keskellä, jos sielläkään. Joulupukki tuo kaikille mieleiset lahjat, muttei välttämättä samanhintaiset.

Mix pitäis mun antaa isoeno Torin ja Ellenin tuomasta kilon säkistä Fazerin sekalaisia isoille sisaruxille? Ne toi ne nimenomaan mulle, ja mä oon pienin ja söpöin, ansaizen ne parhaiten. Ei se ole reilua. Niin ajattelen minäkin, niin ajatellaan me kaikki. Ei tasajako ole reilua, jos siitä seuraa, että mä saan nykyistä vähemmän. Mikään jako jossa mä saan vähemmän ei voi olla reilu. Se on suorastaan vastoin reiluuden määritelmää, mikä se sitten onkaan kulloinkin.

Lisääntymismoraalia

Moraalin opetusvideona La Republica on etevä. Nyt oli oppitunnin aiheena jälleen kerran geenit vastaan meemit. Ekassa valintatilanteessa Fernando ja Alejandra haluis vielä nussia, mutta nussimisen esteenä on maatilojen välille kohoava aita, jonka Agostin "Donald Trump" La Torre tahtoo pystyttää. Fernando oli jo valinnut oman lapsensa ja Alejandran välillä: lapsi on sukua suoraan alenevassa polvessa, rahakkaan pankin perijä. Alejandra on vaan serkku, eikä siitä ole mihinkään jos se on rutiköyhä. Lapsi ja pankki Fernandolle siis, puolet tilasta Alejandralle. Bylsiä ehkä voitaisiin, mutta maa on sentään aina maata. Erät 1-1 geeneille ja meemeille. Alejandra suuttuu kun Fernando ei tulekaan naimaan hotelliin, ja soittaa leuattoman everstin ovikelloa. Joku piti saada, fiilis oli sellainen.

Toisessa valintatilanteessa Mersu on menettää lapsensa, tai sit Fernando menettää Mersun. Ilkeät ukot: rupinenäinen Donald Trump sekä jalkapuoli Adams-perheen lookalike Hugo, laskeskelee, että pankki jää perheelle jos Mersu pannaan myyntiin. Kuzuu luihun nappisilmän jesuiitan paikalle todistamaan tämän pointin Raamatusta. Mut hei: jos Fernando menettää Mersun se menettää myös pankin, ja jää Donald Trumpin panttivangiksi. Mersusta voi saada lisää lapsia, jos se säilyy elolle, jos tarvitaan. Sitäpaizi jos lapsi kuolee, Mersusta saa halutessa eron ilman seurauxia, ja voi valita tilalle Alejandran plus tilan puolikkaan. Spoileri: Fernando valizee Mersun ilman lisävarusteita. Äiti, joka on sentään nainen, hyväxyy valinnan. Miehille se on käsittämätön: lapsi on sukua, äiti ei, pankki on sentään aina pankki, ja akkojahan on lisää joka oxalla. Erät 6-0 meemeille. Pallo, erä ja ottelu moraliteetille.

Koko Suomi hullaantuu

Kun termiittipesää sohastaan, se alkaa kiehua. Apinoiden pesässä sitä sanotaan hullaantumisexi. Koko pesä hullaantuu, siihen taikka tähän.

Siis oikeestihan tää on vaan klikkiozikoiden klishee, vitun meedioiden kusetusta. Surullista on että se ilmeisesti toimii, ei ne muuten sitä hokis. Eli siis koko Suomi, siis aika monet ainakin, tosiaan klikkaa tällaisia ozikoita hullun lailla. Täytyy pysyä jengin tahdissa, olla samixia. Harhautunut silakka joutuu hauen suuhun.

Niinkuin kaupan myyjät sanovat myyntipuheena: Tää malli on meillä ollut hyvin suosittu, sitä on mennyt ihan sikana. Menestynyt brändi. 200M kärpästä ei voi olla väärässä: kyllä, haaska siellä on, sen haistaa jokainen. Parvi hullaantuu.

Suomi hullaantui Hannes Kolehmaisen kultajuoksuista

Hannes Kolehmainen voitti Tukholman olympialaisissa kolme kultaa. Suomen joukkue ei kantanut avajaisissa lippua.

Parempi myöhään - DVD

20.1.1979 koko Suomi hullaantui kertaheitolla uuteen formaattiin. Pentti Siimeksen ja Ritva Valkaman liitto siunattiin siltä seisomalta kotimaisen viihteen taivaanporteilla.

(Kyse ei kai ollut Digital Video Disk-formaatista, vaan jostain viihdeohjelmasta.)

KATSO KUVAT!

Koko Juuka hullaantui, kun Miss Suomi palasi kotikylälleen voitonjuhliin. ONNITTELIJOITA RIITTÄÄ Muun muassa Irja Timonen onnitteli Piaa Miss Suomi -kisan voitosta. NUORIA IHAILIJOITA Koululaiset kuvasivat innokkaasti suosikkiaan kännykkäkameroilla.

Jorma Uotinen avasi arkeaan

Jorma Uotinen avasi arkeaan ja päästi katsojat kotiinsa - some hullaantui: "Jorma Uotiselle patsas!"

Koko Suomi hullaantui tonttuovista

Koko Suomi hullaantui tonttuovista, tutkija ja kauppiaat yllättyivät. Joko sinun kodistasi löytyy joulun puheenaihe, tonttuovi? Lähetä siitä meille kuva - ohjeet jutun lopussa.

Mikä helvetti on tonttuovi? Ilmeisesti jonkinlainen joulukoriste, feikkiovi muka joulutontulle, vähän kuin kissanluukku tai minikokoinen ulkohuusin ovi kamarin seinässä josta ei pääse paskalle edes tonttu, koska se ei aukee minnekään.

Teemu Selänne hullaantui MM-kultataistosta - kannusti Leijonia

Koko Suomi hurahti täysin kiekon pauloihin vaatimattomalla pelaajamateriaalilla varustetun leijonalauman lyötyä Slovakian MM-turnauksen pudotuspeleissä Ruotsin ja Venäjän NHL-tähtisikermät. MM-hurmokseen eläytyi täyttä häkää myös maamme kaikkien aikojen suurimpiin leijonatähtiin kuuluva NHL-konkari Selänne.

Helssingin kaapunti suunnittelee tosissaan kiipeilytelineen rakentamista apinoille suurten urheilumenestysten varalle, esim potkupallisarjaan mukaan pääsy näyttää riittävän sellaisexi. Voitto maailman rikkaimmasa maasta Luxemburgista. Vauzivauz. Rintakarvattomat balttinaamat kaljahuuruissa heittää paidat pois ja kiipeileee yösydännä toistensa ja Havis Amandan pazasparan niskassa. Pazaasta teetettäisiin joku kestävämpi pomppulinnaversio, ja alkuperäinen pantas suojaan johkin varastoon tai museoon. Kauppatorin rannassa on jo maailmanpyörä ja sauna. Nyt sitten hullaantumisteline. Pian on koossa koko hoploppi. Kuka tarvii enää Linnanmäkeä.

Näin oululaiset juhlivat kiekkomestaruutta

Koko Oulu hullaantui Kärppä-kullasta. Juhlinta jatkui keskustassa pitkälle yöhön. Liput liehuivat ja laulu raikasi. Ihmiset kokoontuivat juhlimaan etenkin torille. Musiikki pauhasi keskustaa kiertävissä autoissa ja ihmiset tuulettivat roikkumalla puoliksi ulkona autojen ikkunoista.

Suomi hullaantui 100-vuotisjuhlista

Tuoreet luvut ja grafiikat kertovat: Näin koko Suomi hullaantui 100-vuotisjuhlista. Suomalaiset kokevat maansa ilmapiirin parantuneen merkittävästi viimeisten kahden vuoden aikana. Vielä syksyllä 2015 vain noin joka kolmas suomalainen oli ilmapiiriin tyytyväinen. Nyt tyytyväisiä on yli puolet vastaajista. Suomi 100-juhlavuoden pääsihteeri Pekka Timonen näkisi mielellään itsenäisyyden merkkipaalulla olleen vaikutusta asiaan.  Tämä on mielenkiintoinen juttu. Somesta katsomalla voisi luulla toisin, mutta tältä näyttää, kun asiaa mitataan, Timonen sanoo.

Uusi Suomi hullaantui

Suomi hullaantui nuorisotakuu -käsitteestä, ja nyt mallia ollaan lanseeramassa koko Euroopan Unioniin. Kun EU-herrat innostuvat, he innostuvat. Nuorisotakuun ideana Suomessa on, että vastavalmistuneelle tai työttömäksi jääneelle nuorelle tarjotaan kolmen kuukauden sisään työpaikkaa, koulutusta tai työharjoittelua.

Some hullaantui

Poptähti pukeutui Game of Thrones -hahmoksi – some hullaantui: "Kuningattarella on ollut rankka talvi". Game of Thronesin kahdeksas ja viimeinen tuotantokausi käynnistyi maanantaina 15. huhtikuuta. Sen kunniaksi poptähti Joe Jonas päätti pukeutua sarjaa tähdittävän kihlattunsa Sophie Turnerin roolihahmoksi.

Turner näyttelee sarjassa Sansa Starkia. Jonas tavoitteli Sansan tyyliä sonnustautumalla punaiseen peruukkiin ja pitkään siniseen mekkoon. Hän julkaisi Instagramissa videon, jossa esittelee tyyliään.

Videolla Jonas saapuu ovesta huoneeseen, kulkee kameraa kohti vakavana ja pysähtyy hetkeksi, kunnes poistuu kuvasta kättään heilauttaen.

Ylä-Savo hullaaantui - Iisalmi - Suomi24 Keskustelut

Anonyymi kirjoitti: Kyllä Jooko on tehnyt valtavan työn. Nosti perussuomalaisen puolueen Suomen suurimmaksi ja sai Hakkaraisen EU:hun. Niin ja kyllä Ylä-Savo hullaantui, kun Jooko sai houkuteltua Hakkaraisen maakuntajuhlaan juhlapuhujaksi. Ei mikään toimeton mies. Kansa kiittää ja kannatus nousee.

Anonyymi kirjoitti: Ei muutu, Jooko jatkaa Putlerin poikien ahterin nuolemista muiden persujen kanssa.

Anonyymi kirjoitti: Mitä kuka Jooko? Kirjoitin persujen Joukosta.

Anonyymi kirjoitti: Paikallispersu on Jooko.

Anonyymi kirjoitti: Kyllä on Jooko tehnyt urotekoja. Kansa ylistää ja kiittää!

Anonyymi kirjoitti: Eiköhän olisi aika hommata Jookolle kunnallisneuvoksen arvonimi.

Anonyymi kirjoitti: Luultavasti hän tyytyy siihen, että jos saadaan hänet nostettua matruusista ylimatruusiksi.

Anonyymi kirjoitti: Nostakaamme Jooko torin lipputankoon Joukon nimipäivänä!

Anonyymi kirjoitti: Ja vieläpä kaulasta.

Anonyymi kirjoitti: Jooko kuulu hoitaneen myös ilmastonmuutosasian kuntoon. Vielä on tälle syksylle pari lämmintä päivää, mutta sen jälkeen ilmaston lämpeneminen on pysähtynyt.

Anonyymi kirjoitti: Kansa saa sellaiset edustajat, kuin ansaitsee, eikä kansan tyhmyys tai viisaus puolueen kannatuksesta muutu.

Laivalla hullaantui niin esiintyjät kuin yleisökin! | Henna Leppänen

Keksimme ensimmäisen juhlan jälkeen, että Riina tulisi yhteen meidän esitysnumeroon mukaan tanssimaan improvisoiden. Kappale "Hän kulkevi kuin yli kukkien" oli kuin luotu Riinalle ja Joukolle yhteisnumeroksi. Eipä olisi kukaan uskonut, että koko tanssi oli täysin improvisoitua ja juuri hetki sitten keksitty koko juttu!!

Muotimaailma hullaantui taiteesta - villejä kuoseja ja huikeita ...

Viimeistään nyt koko Suomi käy kuumana Lauri Tähkään - ja siihen on 4 ymmärrettävää syytä. (Me Naiset)

Tätä uutista ei päässyt kazomaan hyväxymättä mainosevästeitä. Käykääpäs ize kazomassa jos jäi kiusaamaan, mixi koko Suomi kävi kuumana Lauri Tähkään viimeistään nyt.

Köyhän kansan raaputusmania - kuinka koko Bulgaria hullaantui ...

Köyhän kansan raaputusmania - kuinka koko Bulgaria hullaantui arvoista. Bulgaria on Euroopan unionin köyhin maa. Sen bruttokansantuote per capita on 14 400 Yhdysvaltain dollaria, mikä on alle puolet koko EU:n vastaavasta lukemasta.

Kuluvan vuoden huhtikuussa teetetyn kyselyn mukaan arviolta 57 prosenttia bulgarialaisista osallistui jonkinasteiseen uhkapelaamiseen. Monet pelaajista ovat alaikäisiä tai eläkeläisiä. Ilmiöön alettiin kiinnittämään kunnolla huomiota vuonna 2016, kun maan hallituksen teettämässä selvityksessä paljastui, että peräti joka kymmenes toisen asteen opiskelija (vastaa Suomen lukiolaista) ostaa arpoja päivittäin. Kuinka tilanteeseen on ajauduttu?

Aikaisemmissa, maasta ja maanosasta riippumattomissa tutkimuksissa on jo aikoja sitten pystytty vahvistamaan kansalaisten matalan tulotason ja uhkapelaamisen yleisyyden korrelaatio. Tämän faktan valossa ei ole siis suoranainen yllätys, että rahapelit ovat Bulgariassa suosiossaan, mutta se ei selitä silti ilmiötä kokonaisuudessaan, sillä maan naapurimaissa, Serbiassa, Makedoniassa ja Romaniassa tulotaso ei ole paljon suurempi, mutta samankaltaista raaputusarpaongelmaa niillä ei ole.

Bulgarian matala verotus ja löyhä lainsäädäntö koskien rahapeliyhtiöitä on johtanut siihen, että maasta on tullut uhkapelitarjoajien leikkikenttä. Toisin kuin kaikissa muissa EU-maissa, Bulgariassa rahapeliyhtiöt eivät ole velvoitettuja lahjoittamaan rahaa julkisiin avustuskohteisiin. Toisen ääripään esimerkkiä ei tarvitse kaukaa hakea – Veikkaus jakaa Suomen lainsäädännön nojalla 100 % tuotoistaan taiteen, tieteen, kulttuurin ja urheilun tukemiseen.

Bulgaariassa on arvat kunniassa ja arvot kohdallaan, kun uhkapelifirmat ei ole verovelvollisia. Mitä tämän jälkeen oikeasti maassa tapahtuukin, sitä on mielenkiintoista seurata täältä Suomesta käsin. Vähän kuin tosi-teeveetä. Koko Suomi voi hullaantua vielä tästä.

Termiittiapinat rakastaa olla samixia, ja palvoo julkkixia just sixi, koska ne on kaikista samimpia kaikista samixista. Ei oikeestaan tarvis olla olemassa muita kuin julkkixet, ne edustaa jo koko muuta laahusta. Jos ruvetaan tosissaan harventamaan jengiä, kannattaa jättää viimesexi jäljelle nää julkkixet. Ei menetetä mitään, paizi diversiteettiä. Ja se on vaan bonus: apinalajin uusi nousu oisi hitaampaa, jos 10G apinasta jäljellä ois vaan 1 ppm julkkixia.

Tätä runoa seurasi katkera uni. Se on sensuroitu.

Alex näyttää surulliselta Eski Saariselta El Laurin parrassa. (No on sillä kyllä tuuheampi.)

Sandemose skrev om arbejderklassen i byen Jante og om en kreds af mennesker med samme sociale position. Senere har janteloven fået ændret betydning: til dem der vil bryde ud af deres sociale lag og nå en højere position i samfundet generelt.

Alex Sandemosen janttelaki on niiko snobien vastaisku tavixille. Siinä pannaan tavisten pää samalle pölkylle mille tavixet haluis panna snobin. Yhtä paskoja molemmat. Vitun nokintakisoja.

Jantelovens 10 bud

Jantelovens 10 bud lyder som følger:

  1. Du skal ikke tro, du er noget.
  2. Du skal ikke tro, at du er lige så meget som os.
  3. Du skal ikke tro, at du er klogere end os.
  4. Du skal ikke bilde dig ind, at du er bedre end os.
  5. Du skal ikke tro, at du ved mere end os.
  6. Du skal ikke tro, at du er mere end os.
  7. Du skal ikke tro, at du dur til noget.
  8. Du skal ikke le ad os.
  9. Du skal ikke tro, at nogen bryder sig om dig.
  10. Du skal ikke tro, at du kan lære os noget.

    I bogen tilføjes de ti bud et ellevte i Jantes straffelov. Det er formuleret som et spørgsmål og lyder:

  11. Du tror måske ikke at jeg ved noget om dig?

Swedish Jantelagen, Law of Jante - "Let's better not have a much bigger house or boat than our neighbours". In Sweden, you must not own a gun without license, slap your child or sell your neighbors car without permission.

Tää on varsinkin jenkkien mielestä ihan päätöntä - hulluja nuo ruottalaiset.Tasapäistäjät. Ei saisi kukkoilla eikä kukoistaa. Vaikkois oikeesti parempi.

Snobbailua

nob
(a person of some wealth and distinction)
Tää on varmaan lyhyt muoto nobilitystä.
nobilis tarkoittaa latinassa tuntemisen arvoinen, siis julkkis.

nobilis (nob) vs. sine nobilitate (snob)
noble (ennen) = celeb (nyt)
snob
fi (vanhahtava) hienostelija, keikari
  1. Dial,Coll A shoemaker or cobbler
    Ne sutor supra crepidam
    Suutari pysyköön lestissään.
  2. A snob is also a tool (an anvil) used by cobblers in the manufacture of footwear
    fi lesti
  3. Cambridge slang Anyone not a gownsman; a townsman 1865
  4. A person belonging to the lower classes of society; one having no pretensions to rank or gentility. 1852
  5. A vulgar or ostentatious person. 1859
    One whose ideas and conduct are prompted by a vulgar admiration of wealth and social position.
    Also transf. of intellectual superiority. 1848
  6. snob fi lakonrikkuri vs nob fi lakkovahti (De Quincey)
Wikipedia s.v. snob

Snob is a pejorative term for a person who believes there is a correlation between social status and human worth. Snob also refers to a person who feels superiority over those from lower social classes, education levels, or other social areas. The word snobbery came into use for the first time in England during the 1820s.

Ei toi wikipedian p.c. psykologisoiva määritelmä ole kunnossa. Ei ole kyse vaan eriarvoisista mielipiteistä. Tolla kriteerillä on kaikki snobeja, niinku jeesuxen kriteerillä on kaikki syntisäkkejä. Syntiähän tekee kaikki mielessä. Synnittömän on helppo sanoa. Heittää eka kivi lasihäkissä.

Urbaani sanakirja s.v. snob

Anyone who thinks they are better than someone else based upon superficial factors.

Tää urbon sanakirjan määritelmä on yhtä epätyydyttävä. On väärin luulla olevansa parempi kuin muut (tout court, ilman määreitä), MILLÄÄN perusteella, on ne pinnalla tai muka syvemmällä. Voi olla parempi kuin joku JOSSAKIN, esim voittaa sulkapallossa, painaa enemmän, kirjoittaa enemmän paasausta, kusta pitemmälle, elää kauemmin (jos se on nyt edes etu), mutta ei mikään sellainen, edes kaikki yhdessä, tee toisesta apinasta toista parempaa. Yhtä paskoja me ollaan kaikki. Siinä ainakin oli Jesse oikeassa. Maailman pilaajia. Darwinismin mauton pila.

Tähän väliin vähän mitta- ja määritelmäteoriaa. Teknisesti vaikeus on se, että hyvyyden dimensiot on kohtisuoria, yhtä summaa ei niistä saa. Ja miks niin on? Koska mielipiteitä on yhtä monta kuin arvioijia, eikä apinaläjiä voi punnita kultavaa'alla. Äänestys on paska ajatus, siinä voi lähes puolet hävitä. Ja Darwinista ei lähde apua: maapallo on diverssiputiikki, se suosii diversiteettiä. Apina joka toimii yhdessä ekolokerossa on huono toisessa. Apinoita on liiankin moneen junaan, ei niitä saada yhteen jonoon kirveelläkään.

Kylhä toi määritelmä jotenkuten toimii parametrisoituna: itse kullekin apinalle on snobi sellainen joka ei käyttele just sen leimaamia painoja, ja keulii sietämättömästi just sen pienestä mielestä väärällä rahalla (sillä mitä sillä itsellään on vähänlaisesti).

Tää on kyllä taas tällänen sisäistetty herruus tyyppinen määritelmä jossa snobi on oikeasti pahis ja sen kadehtija hyvis. Ihan kun mauton olis joteski objektiivisesti vailla mausteita. Omahyväinen käsitys. Tässä ns. paremmuudessa on kyse vaan nokintakisan taisteluasemista. Snobin kadehtijaa vituttaa kun snobi pöyhkeilee ja keulii edelle. Itelle ei jää muuta kuin olla moraalisesti parempi. Niinkuin lyhyt Kimmo Koskenniemi koripallossa, noudattaa sääntöjä.

Siis onhan snobi objektiivisesti vituttava, mut tää sen pahexuja ei ole sitä kummempi. Sehän tuli just todettua, vai mitä. Kade wannabe snob on kärmeissään ja koittaa kexiä jonkun p.c. syyn mix se on oikeessa ja snobi väärässä, eli se ite parempi. Itte asiassa se haluis useimmiten ize snobix snobin paikalle. Vaikkei tietystikään olis yhtä mauton, herra varjele.

Nää on näitä moderneja alhaalta ylöspäin eteneviä snobin pahexuntoja. Luetaan vähän sellasta janttelakia (ks. oheinen tietolaatikko). Ne alkuperäiset tuli aatelisilta, jotka näki rikkaan porvarin porhaltavan alhaalta ohize.

Ei, kyllä OED on oikeassa, pitää olla mukana toi ostentatious myös. Ja conduct, nimenomaan vulgääri sellainen. Tärkeintä on tää: snobius, niinku mauttomuus, on potkimista jonkun säätyaisan ylize, pyrkyryyttä. Snobi on nousukas. Mutta onko kaikki nousukkaat snobeja? Ei, siihen tarvitaan myös hienostelua tai nenäkkyyttä. Nuori Roope Ankka on nousukas, muttei vielä snobi, siihen se on liian pihi. Se alkaa snobbailla kun se on perillä. (Fig. 1)

Snobi vaihtaa asentoa kun luokkasuhteet vaihtuvat. Etukenosta kumartelijasta tulee pystynokkainen pyllistelijä. Se on sykofantti. Usein parasiitti. (Etymologinen tietoisku: Sykofantti näyttää fäkkiä, tai oikeammin viikunaa, suomalaisten pirunnyrkkiä, ja parasiitti syö toisen pöydästä.)

Sanaa snobi käytti eka yläluokkalaiset alaluokkalaisista, etenkin yläluokkaan pyrkivistä ja sinne päässeistä. Molieren porvari aatelismiehenä oli tyypillinen snobi. Suutari ei pysy lestissä, vaan haluu aatelisen saappaisiin. Kumartaa aatelille messiin päästäxeen.

Nyt kun ei enää ole aatelia, nimittely alkaa alhaalta. Snobit on pyrkyreitä jotka keulii muun keskiluokan edelle, on ollaxeen muita hienompia. Pyllistelee rupusakille ja rehvastelee parempien ja kaltaistensa parissa, erottuaxeen laahuxesta.

Mut siihenhän koko keskiluokka pyrkii ihan sikana? Ei sillä enää erotu. Snobbailu on ize asiassa oikeesti hienoa, ja entiset snobit nyt parhaimmistoa. Sixköhän sana snobi on merkitty vanhentuneexi? Ei säätyjä, ei säädyttömiä; ei noobelia, ei snobia.

Alkuperäisestä 19. vuosisadan snobismista teki lopun 1. maailmansota, tuo suuri tasoittaja joka käytännössä lanasi säätyjärjestelmän lännessä.

Snobius näkyy jo päältä. Vaatteet tekee miehen, kun se on snobi, osoittaa sen aatteet. Mixei naisenkin. Six se on hienostelija ja keikari. Mut voi snobiasussa olla reikiäkin, kuin Diogeneellä. Turhamaisuus paistaa reijistä jos panee lyhdyn hameen alle. Pääasia on et kuteet viestittää sun brändiä.

Snobi luulee olevansa jotakin, se vaan luulee olevansa parempi vaikkei oo. Ei snobi sano izeänsä snobixi, paizi snobbaillaxeen silläkin. Izeään haukkumallakin voi snobbailla (mä teen paljon sitä). Enempi se on haukkumasana kuiteskin. Esim Molieren hemmo ei oikeasti osannu miekkailla eikä muita aatelisten taitoja, se vaan esitti.

Ja se on nenäkäs! Nenäkkyys on ominainen piirre snobille. Edelleen ylpeily, eli mahtailu, uhoilu, rehvastelu, herrastely, ylvästely, leveily, tärkeily, kukkoilu, komeilu, pöyhkeily, pröystäily, prameilu, isottelu, pullistelu, elvistely, sprettailu, spendailu, brassailu, ja doppailu. (Hizi tälle on synonyymeja kuin sukuelimille.) Ollaan aina ollaxeen, aina diivaillaan, ollaan olevinaan jotakin. Keulitaan, kerskutaan ja leuhkitaan. Öykkäröidään ja vähexytään muita. Tätä kyllä harrastaa muutkin kuin vaan snobit. Se on meillä nuorilla näät pahe ainainen.

Tai voihan snobi jossain asiassa ollakin keskimäärää parempi, mut ei sen tarttis sillä koko aika sprettailla, eikä luulla et se on nyt kaikissa asioissa joholla. Niinku julkkixista tehään joka paikan höyliä, tanssitähtiä ja superkokkeja ja ties mitä. Se on usein selvää snobbailua. Ei aina. Joskus julkkixet on vaan matti meikäläisen avataareja. Onneton yxinäinen hemmo saa samastua johonkin, ainaskin teeveessä ollaan sitten tuttuja.

Lupaavasta tutkijasta tulee snobi jos se alkaa esiintyä telkkarissa jokapaikan dosenttina ja pelleilee pellepuvussa linnan juhlissa tai nenäpäivänä muiden turhis julkkisten kanssa lehtikuvassa. Mainizematta nyt mitään nimiä, kuten E. Saarinen. Vitun Hyvinkään kultahattu.

19. vuosisadan snobismista teki lopun 1. maailmansota, tuo suuri katujyrä, joka käytännössä lanasi vanhat säätyjärjestelmät lännestä. Mut eihän luokkarajat siihen loppuneet. Kaikkialla misson hajurakoja on myös snobeja jotka niitä haistelee.

Köyhät teillä on aina keskuudessanne sanoi Jeesus. Oliko Jeesus snobi? Julkkis ainakin. Kyllä kai se oli fariseusten mielestä. Pyrkyröizi herrakastiin kuolevaisten luokasta, parhaaseen J-ryhmään säätyläisten ohize. Oli olevinaan muita parempi, joku jumala. Ylipapin mielestä myös hyvin nenäkäs.

Suurin osa, ellei kaikki, snobeista on narsisteja. Snobi on tän luonteen seurallinen aspekti, narsismi sen medikalisaatio.

Snobbery surfaced more strongly as the structure of the society changed, and the bourgeoisie had the possibility to imitate aristocracy.[citation needed] Snobbery appears when elements of culture are perceived as belonging to an aristocracy or elite, and some people (the snobs) feel that the mere adoption of the fashion and tastes of the elite or aristocracy is sufficient to include someone in the elites, upper classes or aristocracy.[citation needed]

However, a form of snobbery can be adopted by someone not a part of that group; a pseudo-intellectual, a celebrity worshipper, and a poor person idolizing money and the rich are types of snobs who do not base their snobbery on their personal attributes.[citation needed] Such a snob idolizes and imitates, if possible, the manners, worldview, and lifestyle of a classification of people to which they aspire, but do not belong, and to which they may never belong (wealthy, famous, intellectual, beautiful, etc.).[citation needed]

Vanhan maailman snobeja ja uusia. Tietosanakirjasnobit on kyllä sitä mieltä et tämmöisiä väitteitä ei pitäisi esittää Wikipediassa ilman lähteitä. Se on mustamaalausta, pelkkää kateutta.[citation needed].

Vanha snobi

Le snob est aussi bien ce pétit jeune homme hirsute qui applaudit avec une frénesie trop manifeste pour être sincère une pièce d'avant-garde boudée par le grand public, que ce monsieur décoré devant qui se multiplient les courbettes qui vient assister à la première d'une piece promise au succès; il est aussi bien ce petit gandin qui qui cherche à placer un mot dans une conversation entre Altesses que ce gentilhomme à monocle qui, d'un air ennuyé et condescendant, consent à lui addresser quelques paroles indifférentes. Mais ce fluidité meme du mot assura son heureuse developpement.

Snobi on yhtä hyvin tää nuori karvainen pikkumies joka taputtaa liian ilmeisellä innolla ollakseen aitoa avantgardistiselle kappaleelle jota paheksuu suuri yleisö, kuin tää kunniamerkitty herra jonka edessä kaikki pyllistelevät joka saapuu varman menestyskappaleen ensi-iltaan; sitä on yhtä hyvin tää pieni keikari joka koittaa saada sanan väliin ruhtinattarien keskusteluun, kuin tuo monokkelipäinen herrasmies joka ikävystyneen ja alentuvan näköisenä suostuu sanomaan sille pari yhdentekevää sanaa. (Emilien Carassus: Le Snobisme Et Les Lettres Francaises De Paul Bourget A Marcel Proust 1884-1914. 1966, Librairie Armand Colin.)

Uusi snobi

Read on for a list of 14 of the biggest snobs in the business. These entertainers have long ago lost touch with the average John or Jane Doe and beyond that, have displayed rotten attitudes, selfishness, conceit, and a level of arrogance that almost has to be seen to be believed.

Unluckily for them, many of these snobs have been caught on camera or audio behaving badly and the videos are not hard to find online.

Rotinkaismaissa kuten jenkeissä ja Suomessa on oikeestaan vain näitä uusia. Ei ole aatelia johon pyrkiä, paitsi julkkixet ja porhot joita kuolata. Well, mitä eroa.

Fig. 1. Uusi snobi nauraa päänsä irti vanhalle
Suomalaisia snobeja

entäs naisia?

Maailmanluokan snobeja

Huom. Samanlaisia luonteita on ollut maailman sivu, mut tähän on kerätty sanan snob aikaisia esimerkkejä. Yllättävän paljon tässä listassa on homoja.

Wanhat kiwexet

Nyt kun omat wanhusajat owat owella
lukee wanhusuutisia ihan mielenkiinnolla.
Wanhuxet saa kättä päähän aiwan sikana.
Kotihoidossa ne wiruu entistä huonokuntoisempana.
Uberhoitajat käy vaan kääntymässä owella.
Pitää olla hoiturilla nenää haistaa asiat
joita ei wanhus ize kehtaa suoraan sanoa.
Wuotawatko haawat, haissewatko waipat,
Saako lääkepurkin ize auki artriittisilla sormilla.

Hoitsun työ on yhtä rimanalitusta.
Kotoa löytyy joskus muistisairas puoliso
tai raiwaustraktoria kaipailewa asunto.
Hoitaja waan laskee lähtiessään rappuset.
Kiire on jo seuraawaan kustannuspaikkaan,
enää wiis owella käyntiä niin on päiwä pulkassa.

Johtaja Kahanpää on tyytywäinen, tuottawuus on kaswanut.
Wäki wähentynyt, kun hoizut äänestäwät jaloillaan.
Päällekkäistä työtä on opittu karsimaan.
Pannaan wanhuxet päällekkäin ja suihkutetaan kerralla.
Kaasutuskin sujuis samalla vaivalla.
Hywiä toimintaohjeita on weppi wäärällään.
Nyt kun saataisiin ne wanhuxet waan niitä lukemaan
pieniruutuisista wanhusluureistaan.

Ei helwetti. Jo on eto meininkiä.
Kun mä pääsen eläkkeelle tästä souwista,
Heitän jorpakkon puhelimen joutawana.
Samaa tietä mennä saa kuin munapussitkin.
Kiwekset kun wanhalla on enää werkonpainona.

PS. Sana kiwes tarkottaa wanhastaan werkonpainoa.
Seija löys tän tiedonmurun Metrolehden ristikosta.

Tutun tutusta kamux

Sijoitus summit sivulla on pikkuserkkumme Olli Kilven haastattelu,
pankinjohtaja Hannes Kilven pojan, näyttelijä Eero Kilven pojanpojan,
ja Wolter Kilven pojanpojanpojan. Olli on ja sen isä Hannes oli isoja
miehenjärkäleitä. Ollin tytärkin oli/on erittäinkin pitkä tytönjärkäle.
Teklakin oli pitkä, pitempi kuin pikkuveli, meidän faffa Poju.
Ja Oscar isosedän ainut lapsi, tytär Margareeta eli Tutu vainaja
oli pitkä nainen myös, pitempi kuin minä, vaikka se nyt ei paljon todista.

Eero nai Oscar isosedän pikkusiskon Teklan, johon Oscar nähtävästi oli
erityisen mieltynyt. Ja/tai Tekla siihen. Tekla lähetti Oscarille paljon postikortteja,
agronoomikouluihin Kronoborgiin ja Libelitziin eli Liperiin, Siikajärven kartanoon.
Otkrytoje pis'mo, tsaarin leimoilla, elettiin 1900-luvun ensimmäistä vuosikymmentä.
Pojulta tuli vaan yhden rivin terveisiä Teklan kirjeen lopussa, frater tuus Poju.

Iso koko on hyvä piirre käytettyjen autojen kauppiaassa, se lisää
uskottavuutta, kärryn ostaja ei tule ryppyilemään, vaikka ryppypeppu
heti kaupasta ulos ajettua alkaisi reistailla.

Ollin wepistä katsottavassa haastattelussa "Oscarin vakuuttavuus,
Carlsonin ja MacDonaldsin yrityskulttuurin ei-kopioitavuus,
savuttavien autojen sittenkin suotavuus ja terhakka Teklan henki
yhtyvät meitäkin siivittävällä tavalla." (Jöns C)
Jotain tutunomaista Ollissa kyllä on, sen tunnistaa sukulaisex, ellei kamux.
Perusujous ja kiltinoloisuus paistaa naamasta, siinä se muistuttaa isistä ja faffasta.
Ostaisitko tältä mieheltä kierrätetyn dieselauton? Ehkä ostaisinkin.
Jos saisin Kamuxilta alennusta näin sukulaismiehenä.

Nick Drake Dies at 26

Day Is Done

When the day is done
Down to earth, then, sinks the sun
Along with everything that was lost and won
When the day is done

When the day is done
Hope so much your race will be all run
Then you find you jumped the gun
Have to go back where you began
When the day is done

When the night is cold
Some get by but some get old
Just to show life's not made of gold
When the night is cold

When the bird has flown
Got no one to call your own
Got no place to call your home
When the bird has flown

When the game's been fought
Newspaper blown across the court
Lost much sooner than you would have thought
Now the game's been fought

When the party's through
Seems so very sad for you
Didn't do the things you meant to do
Now there's no time to start anew
Now the party's through

When the day is done
Down to earth, then, sinks the sun
Along with everything that was lost and won
When the day is done

Päivä pulkassa

Kun päivä on ohitse
Maihin lyö sitten aurinko
Ja kaikki minkä hävisin ja voitin
paivän mentyä.

Kun päivä on läpi
Toivot tosissaan et ajot on ohitse
Mut nuolaisit liian pian
Sun täytyy aloittaa taas alusta
päivän jo mentyä.

Kun yö on kylmä
jotkut selvii mut toiset rypistyy
Siitä näät et ei elo ole herkkua
kun yöllä pakastaa.

Kun lintu on lentänyt
Ketä kutsut enää omakses
Mitäpä sanoisit kodikses
Kun lintu jätti sut.

Kun peli on pelattu
Eilisen lehti kääntyy kentällä
Hävisit sen ennen kuin aavistit
On pelisi pelattu.

Kun bileet on pidetty
mä säälin sinua
et tehnyt mitä haikailit
et ehi enää aloittaa alusta.
Bileet on ohitse.

Kun päivä on ohitse
Mailleen on painunut aurinko
Ja kaikki minkä hävisin ja voitin
On päivä pulkassa.

Drake's reluctance to perform live or be interviewed contributed to his lack of commercial success. He suffered from depression and insomnia, topics often reflected in his lyrics. After completing Pink Moon in 1972, he withdrew from live performance and recording, retreating to his parents' home in rural Warwickshire. On 25 November 1974, at the age of 26, Drake died from an overdose of amitriptyline, a prescribed antidepressant.

Johdatusta

Nytpä kerron kuinka kohdalleni osui johdatus.
Kristina sisko lähetti mulle kuvan ruususta (ohessa),
joka oli putkahtanut sen patiolle myöhäissyxynä.
Sen toi sen ruozinkieliselle vanhusystävälle mieleen virren,
joka suomalainen vastine menee näin:

On ruusu Iisain juuren
nyt kukkaan puhjennut...
Tuo kukka suloinen
valaisee talviyötä
keskellä pakkasen.
Tää virsi kaiuttaa profeetta Jesajan jaetta 11:1 (and I quote):
Ja wiza on putkahtawa Isain kannosta;
ja wesa hänen juurestansa on hedelmöizewä...
Kristittyjen mielestä tää heimowesa ennustelee Jeesusta.
Jesaja on tämän vuoksi niille tärkein profeetta.
Noniin, tää oli johatuxen osa 1. Seuraa osa 2.

Seijan komennuxesta olen pääsemässä LM Montgomeryn
kirjan Runotyttö jänniin loppukäänteisiin.
Siinä Emilia saa pahan tuhkarokon, lojuu sängyssä
ja alkaa kuumeissansa houria: Se on James Leen kaivossa.
Kuka se? Ei kukaan tajua. Paizi me lukijat arvataan, et se on
Emilian parhaan kaverin Ilsen äiti, merimiehen kanssa
karanneexi luultu, happamen ateistin tri Burnleyn vaimo.
Tohtori on ilkee Ilse tyttärelle, kostoxi äidin tempusta.

Mut nyt kova mutta rehellinen Elisabeth-täti
menee kaivelemaan kaivoa, ja sieltähän se äiti löytyykin
viidentoista vuoden jälkeen tosin aika laihtuneena.
Kun tää kerrotaan tri Burnleylle, se on tosi iloinen:
vaimo ei ilostelekaan elossa jossain etelässä,
seilorin kanssa ei elä synnissä, vaan uskollisesti
makaa siveänä luukasana James Leen kaivossa.

Tää on johatusta! riemuizee tohtori, ja toteaa:
Tarinat Leen vanhasta kaivosta ovat tietenkin tehneet
voimakkaan vaikutuksen herkkään tyttöön. Ja loppu
saattoi olla sattumaa. Niin olisin itse ennen asian
selittänyt, mutta nyt minä vain nöyrästi sanon -

tää on se jännä kohta, ette arvaakkaan mitä!
Joo, (mä lainaan suomennosta, en alkutextiä):
"Pieni lapsi on heitä johtava."

Pieni lapsi on heitä johtava
punainen muovisanko hattuna

Heti arvasin et tää on lainaus raamatusta, mut mistä?
Ei löytynyt, piti konsultoida originaalia. Siellä lukee:
"And a little child shall lead them."
Se löytyy King Jamesin raamatusta. Eikä mistään muualta
kuin juuri samasta Jesajan kirjasta, jae 11:6!
Onx tää nyt johatusta mulle, koittaako Jehova
tällä viestittää nyt mulle jotakin, kuten tohtorille?
Viikon sisään kaxi sitaattia samasta luvusta!
Vähemmästäkin on monet tehneet kääntymyxen.

Vaan suuri oli hämmästyxeni, kun luin täti Kristinan
vanhasta pipliasta 1642 saman säkeen suomexi:
"Ja wähä poicainen kaidze heitä."
(Täs puhutaan kesyjen vegaanielukoiden eläintarhasta,
joka vallitsee paratiisin oloissa, ja toi pikkupoika
toimii siinä paimenena eläinlaumalle.)
PikkuPOIKA? No sixhän Emilian kääntäjän piti kääntää
suoraan King Jamesista, eikä siteerata Kristinaa.
Jaakko-kunkku ei ota kantaa sukupuoleen, mikä toimii
hyvin Runotytössä. Shovinistisempi täti Kristina
johtaa hankalasti ajatuxet muualle. Perrykö se on?
Vaiko Lauri? No ei. Taika raukesi.

You win some, you lose some, sanoo Jehova,
Jesaja ja Jeesus nyökkäilevät apeina.
Ei voi voittaa kaikkia sieluja ja aina,
jotkut on pirun sitkeästi kiinni piessä.

Vaik voishan se olla apinanpoikanen.

Vastaanottokeskustelua

Mulla on työhuoneella vastaanottokeskus keskiviikkoisin kello kolmen ja neljän välillä. Sen paras puoli on et se on melkein aina lähes tyhjä. Siellä ei viru mamuja eikä riehu persuja. Jaa onhan siellä yksi perusviruja, viidennen polven matu länsinaapurista, 11. polven sakemanni. Se on koko kotoutunut tänne jo, varsin käy persuna jo täydestä.

Juha Suoranta is a Finnish social scientist, and public intellectual. He is currently Professor in Adult Education at the University of Tampere. Previously he worked as Professor of Education at the University of Lapland, and Professor of Adult Education at the University of Joensuu.

Kiskot vievät Juhaa etelään, vastaanottokeskuxet eeku paranoo. Iloisennäköinen pikku kommari, public intellectual (julkkisälykkö?) ja vuoden aikuiskouluttaja kirjoitti vuonna 2011 kirjan Vastaanottokeskus, pienen pamfletin, jonka löysin 50 centillä mustan kaniinin pahvilaatikosta, kun ajoin siitä ohi pyörällä. Tää on odotettu jatko-osa menestyskirjaan Piilottajan päiväkirja 2010, missä Juhis kertoo miten se piilotteli afgaanipakolaista vaarivainajansa lukaalissa. Siinä oli "keski-ikäinen kirkosta eronnut professori jokseenkin rähmällään elämän perimmäisten kysymysten äärellä".

Vuonna 2015 yhtä hurskas ellei hurskaampi Haju Pisilä osoitti hienoa henkilökohtaista johtajuutta antamalla Kempeleen talonsa ystävällisesti maahanmuuttajien käyttöön. Aikaa kuluu, paljon puhutusta kristitystä mamuperheestä ei pihausta, ei hajuakaan. 2016 Haju möi mökin lähipiirilleen puolesta miljoonasta. Piti itsellänsä osan. Kai minä saan kämppäni vaihtaa niinkuin muutkin, tokaisi Haju Ylelle. Ja heheh, mitä jos ei olisi koko Yleä. Heheh. Nyt on tääkin Juha rähmällään kuin sammahtanut pultsari perinteisen kusiputkan kusilaarin alla.

Piilottajan sequel on enempi sivustakatsomista, tutkimusapulainen on haastatellut anonyymin vastaanottokeskuksen nimeltä Mäntylä nimeltä mainizemattomia esimerkkimamuja, ja Juhis tekee siitä poliittista yhteenvetoa. Ei yhtä vetävä, vähemmän human interestiä, six varmaan löytyi poistolaatikosta. Se et mamujen nimet muutetaan kertoo jo paljon. Ei nää ole yxilöitä, nää on tyyppejä. Suspekteja tyyppejä.

Juhis lainaa Rancièrea, jonka kirjoituxissa sen mielestä on jujua. Rancière toteaa, että valtioilla ei ole enää muuta virkaa kuin paimentaa kansalaisia. Pääoman liikkeistä ne on jo aivan ulkona. Tarkemmin sanoen, valtiot tuottavat ja hallinnoivat turvattomuutta.

Kannattaisi muistaa, että turvattomimpia apinoista ovat mamut, jotka ovat karkuteilla kotiviidakosta, ja eksyilevät toisten apinoiden tontille. Niitä ei siellä katsota juuri hyvällä, näytellään hampaita, ja hätistetään turvaan ipanoita. Kuten aina apinoilla, ja eläimillä yleensä, suurin osa muuttajista on parittomia nuoria koiraita nussiretkellä.

Osattomat nuoret mamumiehet tekee minkä pystyvät, pörräävät kuin pesättömät ampiaiset syksyllä, houkuttelee uteliaita tyttösiä hamppujuhliin ja käyttää niitä hyväxi. Ei kaikki tietysti, eikä edes monet. Mut pari mätää omenaa pilaa koko laatikon. Persunazit tahtois heittää koko kuorman pihalle.

Perussyy on tietysti et ne polkee taksoja. Autolavallinen mutiaisia hoitaa vessat ja ajaa busseja paljon halvemmalla kuin jurot persut. Ja se on just se syy mix talouslipilaarit ja kukkahattutädit toivottaa ne tervetulleexi.

Paljas elämä (teknillinen termi), ulkopuolinen hallinta ja rauhoittavat lääkkeet ovat osa siitä, miten järjestelmä järjestää turvananojien elämän; valtiosubjektien elämää hallitaan paljolti samoin keinoin, mutta hellemmin. Kaikki on lisäksi alistettu ajattelun turruttavalle mainonnalle sekä viihteelle, joita pidän tärkeinä väestönhallinnan välineinä.

Panem et circenses. Panoa ja sirkushuvia. Paljas elämä ilman niitä ei ole kelvollista. Kielitaidottomana ei ymmärrä edes tv-mainoxia. Kelvolliseen kuuluu Juhan mukaan aikuiskoulutus, rakastaminen (reproduktio, ei pelkkä itsetyydytys), työn tekeminen (toimeentuloksi, ei ilmatteexi), poliittinen elämä ja elämäkerturointi (julkinen paasaus, esim pamfletit, ja juoruilu).

Hyvin toisteista on kopitettujen matulaisten kerturointi. Nukutaan puoleenpäivään (uni ei tahdo tulla) ja syödään varsin kehnosti, kinastellaan muiden matulaisten kanssa, pelataan taskubiljardia ja pyöritetään peukaloita. Tyyylsäää. Miten vois muuten ollakaan, eletäänhän paljasta elämää paljaalla maalla Suomessa.

On illuusio että matut tuntis tai sietäis toisiaan, miks ne tekis niin, nehän kilpailee rajoitetuista luonnonvaroista. Eri maiset matut tutustuvat toisiinsa keskitysleireissä, mutta harvoin niistä tulee ystäviä keskenään.

Greippitarha kotimaassa tuli hätäpäissään myytyä. Liian hyvät myyntipuheet oli salakuljettajilla. Todellisuus on ihan toista, on kylmää ja pimeää, vessanovi ja pesutilat lukossa, naapurin kurdi jättää vessanpöntön kannen auki ja kakat huuhtomatta. Siisteyskäsityxet vaihtelevat eri mamuilla.

Opettelisin suomea jos ois kursseja. Tykkäisin neuloa, jos oisi lankoja. Lapsilla ei ole mitään tekemistä, menevät hunningolle. Tappelevat ja käyttävät rumaa kieltä keskenään. Haluaisin opiskella ehkä lääketiedettä. Hahaa, unohda moiset haaveet, lääketieteestä kiinnostuneet värilliset naiset pannaan lähihoitajixi. Ois tärkeetä et matujen odotuxet ois realistisia, toteaa Juha. Tervetuloa pohjolaan, tervemenoa jaalan pohjalle.

Elämä ja hallinta on erotettu toisistaan. Baltit hoitaa hallinnan, matuille jää paljas elämä. Opetellaan olemaan avuttomia, tekemättä mitään, odottelemaan. Itku on yötä päivää kurkussa. Haetaan luukulta lisää Buranaa. Silloin kuin ei ole lappu luukulla ja ovi lukossa.

Tää on pahaa lääkettä, totee Juhis. Näin syntyy vaan turhautuneita kiivailijoita, ei passivoituneita alamaisia, kunnon kantasuomalaisia. Tollasia hätäisiä sandaaleissa läpyttäjiä, ei saapasjalkaisia kanta-astujia. Kotoutus kusee nilkoille. Resurssikysymys, tarvitaan enemmän työntekijöitä. Mut ne maxavat. Kärsii tuottavuus. Kaiken takana on raha. Ollaan huutolaisia kuin lapsoset ja vanhuxet, mennään vähiten pyytävälle vaivoixi.

Mäntyjen keskellä mäellä seisoo matala mielisairaala. Tää Mäntylä taitaa olla pahoistakin paha paikka. Matut osti turvaa kovalla valuutalla, elämästä jäi jäljelle vain paljaat luut. Ei sais holhota ja hyysätä, sanoo kovapintaisempi hoituri, ja jatkaa holhoomista entisellä teholla. Eihän tästä tule mitään, mut eihän tästä muuten tule mitään. Henkilökunnan mielestä olis hyvä jos laitoxessa olis matuja ja alkuasukkaita sekaisin. Oliskohan mitään panna matut vaikka Harjavaltaan, Kellokoskelle, Kylmäkoskelle tai Konnunsuolle? Sama syyhän niissä on epämukavuuteen: ei haluta että asiakkaat alkaa viihtyä.

Työ motivoi ja vastuu aktivoi. Tehdään 2h päivässä adressinauhoja. Kun joku matu asuu osastossa pitempään, siitä tulee sellin kingi ja vartijoiden käskyt ei mene enää läpitte. Se ottaa vastuuta.

Kaaseb valittaa

Elämä on täällä raskasta ja tylsää, pelkkää toistoa. Te kopitatte meitin, kohtelette kuin jotain roistoa. Kopin koosta päätellen pidätte meitä elukoina. Meillä on käynyt huono tuuri: jalka murtui, vaimo kaatui, lapset putos sängystä, toinen ikkunasta. Selvis onnex säikähdyxellä. Meidän elämämme ei ole mennyt täällä hyvin. Kaasebia itkettää. Jopi rupisessa kopissa vailla jopia, ilman raikastavaa tuulispäätä.

Eräs henkilö kävi vaimon kimppuun ja hakkas tätä. Eräs naapuri löi lastamme. Henkilökunta ei tehnyt asialle mitään. Toisen kerran vaimoani lyötiin, vaadin poliisia paikalle. Poliisi tuli ja vaimoani kuultiin, mutta sen jälkeen ei ole tapahtunut mitään. Tuntuu, että se on unohtunut. Syy miksi lähdimme kotimaasta oli väkivalta. Ikävä kyllä täälläkin on tappelua koko ajan. Vaimon kanssakin on kärhämää.

Ikävä kyllä jotkut suomalaiset ovat erittäin ennakkoluuloisia maahanmuuttajia kohtaan. Kun kävelemme jalkakäytävällä, suomalainen vaihtaa kadun toiselle puolelle. Jotkut suomalaiset ovat meille todella etäisiä. Meillä ihmiset kunnioittaa toisiaan, pojat ja tytöt ei saa suudella kaupungilla muiden nähden. Aion kasvattaa mun omat lapset niin. Vanhempien tehtävä on pitää huolta.

Toivoisin että saisin elää rauhallista ja mukavaa elämää, niinkuin te suomalaiset. Toivoisin että sanomani otettaisiin huomioon.

Führer vastaa

Vastaanottokeskuxen johto huomauttaa: ensisijainen tehtävämme ei ole kotouttaa, kerta mahdollisimman moni näistä veijareista on määrä palauttaa. Kotoutus kuuluu kunnille plus niille onnekkaille jotka ei hujahda läpi meidän pöntöstä vaan jää useammankin vedon jälkeen tänne kellumaan. Meidän tehtävä on varastoida, ja teemme sen nyt noin 40 euron taksalla per pää ja päivä. Ei hullumpaa, kustannustehokasta.

Säilöttävät saa ongelmalähtöistä opetusta, maan tavoille kantapään ja selkänahan kautta. Kansalaistaitoja on turha paukuttaa wannabe ei-kansalaisille. Kontakteja kantaväestöön ei suosita. Turha vihollisen kanssa veljeillä. Halutaanko muka todella, että väärän näköinen ihminen laulaa maammelaulua ja suvivirttä, jyystää makkaraa ja paskantaa kettinkiä? Johan sille naurais harakatkin. Persua ei naurata. Kettinki jo kurkkii lahkeesta. Kohta se alkaa viuhua.

Juha pohtii

Nää haastattelut on siitä kivoja, et turvapaikanhakijat saattaa kuulostaa ihmisiltä, hyvässä ja pahassa. Tosin Jaanan (avustaja) ja Juhan rankka editointi poliittisesti korrektiin muotoon haittaa tuntoherkkyyttä, kuin 60-luvun kondomi. Ei ne takuulla kuulostanu noin sliipatuilta, eikä kesyiltä.

Suomesta on tulossa maa, jossa ezitään minimihyvinvointia. Montako lasta voi ryhmäyttää sairastumatta, montako vaippaa mummon sopii kastella. Vähän sellasta siedätystä. Tästä on kovaa vauhtia tulossa maa, jossa osattomat ihmiset elää majoitettuna siedettävään elämään, ei kivaan. Suomi on kylmäkiskoinen maa. Suomi panttaa. Suomi antaa ymmärtää, muttei ymmärrä antaa. (Eve Mantu)

Isoissa kaupungeissa mamut saa toisistansa apua, muodostaa kansallisuusghettoja. Juhixen mielestä pikkukylässä vois olla helpompaa, kiintiöpaholainen voisi osallistua aktiivisesti kylätoimintaan, niinkuin Mämmilän iloinen neekeri, joka puhu hoono soomi sydän paikallaan.

Mamujen pankki on patjan alla. Sielläkin käy verottaja, varastaminen on yksi vastaanottokeskuksen ajankuluja. Paikallispankki voisi myöntää niille säästöpossun. Tai roopeankan, jos sikafiguurista tulee sanomista.

Juhixella on käytännön parannusehdotuxia. Odotustilojen mamuja vois aktivoida sijoittamalla niihin lisää polkupyöriä, ompelukoneita ja askarteluvehkeitä. Ne vois tehdä kuvaelmia kuntalaisten kanssa, vaikka tiernapojat, nuorisotalo mamula ja papula. Hoo jos minä olen musta, olen minä monilta kaivattu. Yksi herra ja kuningas murijaanein maasta. Kenkäplankkiakin säästyisi. Ne vois syödä yhteisessä pöydässä toistensa pöperöitä niinkuin Helsingin leipäjonolaiset. Niillä vois olla laajakaista, jolla ne pääsis pelailemaan ja lukemaan al-qaidan uutiset ja isiksen blogia. Tää valmistais niitä irakilaiseen arkeen ja työelämään.

Se ei huomaa, et tätä on jo mietitty. Sixhän siellä on ne vessanpesuvuorot, niistä tulee käymälähygienian asiantuntijoita odotellessa. Sitä ne tulee tarvizemaan työelämässä, jos pulla käy ja ne saa jäädä tänne onnelaan.

Vastaanottokeskus oiskin toiminta- ja aktivointikeskus, eräänlainen suljettujen ovien palvelukeskus maahantunkeutujille. Siel oiskin kivaa. Mut tää lähettäis vaarallisen väärän viestin muille tulijoille:

	Tule meille vaan, meillä leivotaan,
	saat lämmintä leipää jos annetaan.
	Tula tullalla, tula tullalla,
	saat lämmintä leipää jos annetaan.
	Tule ovesta, älä nurkista,
	ja älä sinä päälleni kurkista.
	Tula tullalla, tula tullalla
	ja älä sinä päälleni kurkista.
	Tule illalla, olet tallella,
	saat maata mun käsivarrella.
    
Sillä kuten Riitta Lukkaroinen (Oulu) jämentää:

Dublin-tapauxet lähtökohtaisesti palautetaan joko toiseen EU-maahan tai turvalliseen alkuperämaahan. Näiden tulijoiden todennäköinen majoitusaika on lyhyt. On ajan (työpanoksen) ja rahan haaskausta etsiä näille tulijoille aktiivisesti ulkopuolisia työtoimintapaikkoja tai ohjata heitä aktiivisesti suomen kielen opetukseen.

Täytyis ajatella positiivisesti, et pakkolaitokset on yhteisexi parhaaxi, vankien ja vartijoiden yhteinen hiili johon puhalletaan. Se lois viihtyvyyttä puolelle jos toiselle. Lyhyesti sanoen kysymys on apinoiden yhdenvertaisuudesta. Mikä on, se lie jo tässä selvinnyt, pelkkää puppua.

Oikein paha lääke ois päästää aatteelliset järjestöt ja kirkkokunnat keskitysleireihin mellastamaan vapaasti. Tosin ne ei välttämättä olis kovin motivoituneitakaan, kun valtaosa käännynnäisistä käännytetään takaisin. Fiksut maallistuneet mumslimit kääntyy kristityixi omin nokkineen, näitä tuuliviirejä pyörittävä tuulispää on voimistumaan päin.

"Uskonnollinen tai taiteellinen yhteisö, poliittinen organisaatio ja muita omia paikkoja." My foot. Kalifaatti olis ollut sellainen oma paikka, mut se lytättiin. Tää kansainvaellus on länkkäreiden ihan omaa aikaansaannosta, niitetään just mitä on ize kylvetty.

Kiitti luonnonvaroista, tässois pyssyjä, selvittäkää te kaverit nyt loput, täällä alkaa olla liika kuuma valkoiselle miehelle. Taakka siirtyy ikävä kyllä nyt takas teille. Mut pysykää siellä, älkää hemmetissä tupatko meille, me autetaan meluummin siellä, rahoitetaan Turkin Mäntylöitä. (Tää koskee etenkin perheitä. Muutama halpa bussikuski ja kebaabikokki olkoon menneeksi, plus käymälähygieenikkoja.)

Kaikkein karsein Juhan ideoista on, että mamuille näytettäisiin kasvatusmielessä suomalaisia propagandafilmejä, tyyliin tuntematon sotilas ja sontimaton tutilas. Jänixen vuodesta napapiirin sankareihin. Se olisi jo julma ja epätavallinen rangaistus.

Lopussa on kannustuxexi menestystarinoita, valtioiden karvaisesta kainalosta löytyneitä pikku Sointuloita. Mitä esimerkit kertovat? Ei paljon paskaakaan. Kuten se izekin sosiologina tietää, tommonen on lyhytaikaista, hyvin pian aapat hakeutuvat luutuneisiin rakenteisiin, silverbäkit komentaa ja rupusakki toteuttaa. Turhaan se marssittaa nipuittain pieniä karvaisia ranskalaisia sosiologisnobeja todistamaan puolestaan. Darwinin keilapallo kaataa ne kerralla kuin keilat.

Sevverran siinä on pastoria, että sen mielestä muutos alkaa ihmisten sydämistä. Kyllä kai. Siinä elimessä ei tapahdu muita muutoxia kuin kalkkeutumia, läppävikoja ja vajaatoimintaa. Ja vielä kaiken kukkuraxi, insult upon injury: kun Juha kurvaa kotiin Mäntylästä, autoradiosta soi Ismo Alanko. Mensch!

Kustoxen lausunto

Tervetuloa tähän humanistisen tiedekunnan väitöstilaisuuteen. Istumme nyt täällä Porthanian kazomossa emmekä perinteisemmissä päärakennuxen vanhan puolen saarnapenkeissä, kai koska vanha puoli on remontissa. Verstas suunnittelee lisätä sen tuottavuutta.

Saarnan tekstinä on tänään käännöstieteen alan väitöskirja, jota puolustaa filosofian maisteri Taru Virtanen tässä oikealla puolellani. Hänen väitöskirjansa nimi on

What makes a government translator tick?

Vaikka kirja on kirjoitettu englanniksi, väitös käydään suomeksi.
Tämän vuoksi, ja koska meitä kaikkia yhdistää kääntämisen kuzumus, uskaltaudun yrittämään otsikon suomennosta, enemmän kyllä runollisesti kuin virallisesti:

Mikä sykähdyttää hallituxen kääntäjää?

Eli mikä saa sen tikittämään kuin geigermittarin. Kirjalla on myös pitkänläntä alaotsikko, jota en hirviä edes yrittää tässä lausua. Mutta se tullee tutuksi tilaisuuden edetessä.

Vastaan väittämään rupee kohta professori Kaisa Koskinen tässä vasemmalla puolellani. Hän on Tampereen yliopiston käännöstieteen professori, erikoistunut kääntämisen sosiologiaan. Teidän kannaltanne hän on osuvasti oikealla, hän on varteenotettava vastapeluri, erittäinkin usein oikeassa.

Virkaa tekevänä erotuomarina toimin minä, professori Lauri Carlson. Kustoksen kunnia kuuluisi sen mielestä professori emeritalle Liisa Tiittulalle, työn ohjaajalle tässä eturivissä. Mut se on loppuun palvellut, se ei saa enää olla framilla vaikka mieli tekisi.
Tiedekunnan edustaja arvostelulautakunnassa on professori Sanna-Kaisa Tanskanen. Se kiipeilee kielten keskijohdossa kuin pikku apina.

Tämä riittäköön esittelyiksi. Viihtykää. Protagonistit, käynnistäkää moottorinne.

Ja nyt lopuksi, tai oikeammin aluksi, lausun taikasanat:
Humanistisen tiedekunnan nimittämänä kustoksena julistan väitöstilaisuuden alkaneeksi.

(Olkaa hyvät ja istukaa.)

------

Väitöstilaisuus on päättynyt. Välitän väittelijän ystävällisen kuzun kahvikekkereille tähän ulkopuolelle

Punapäinen vähän tikan näköinen väittelijätäti oli varnaan käynyt Pafos-saarella ja pokannut ruusun Eski Saariselta. Puhui kukoistuxesta ja kehui hallituxen kääntäjien työoloja. Sen virka kansliassa on ensi vuonna katkolla. Positiivinen psykologia voi auttaa jatkossa. Onko maatiainen väiteltyään puutiainen? Pääseekö se vihreemmälle oksalle? Kolmospesälle organogrammissa? Se jää nähtäväxi.

Sen mies on samassa lafkassa turvapuolella, no-nonsense tyyppinen vankanlainen baltti. Eteerisen näköinen Ada-tytär oli itkenyt, kun luki väikkäristä äidin dedikaation. Senkin tukka oli vähän töyhtönä, mutta vaalea. Apassikampauksinen amispoika piti ikävää.

Kuuntelemaan oli tullut yli 60 henkeä, suurin osa kääntäjäkolleegoita ja sukulaisia. Kymmenkunta ukkelia naisenemmistön joukossa. Myös jollain keski-ikäisellä tollolla oli harventunut apassi.

Väittelijät pelailivat sopupeliä, pelivälinenä muotisanat kuten

Viitekehys oli E. Saarismainen positiivinen psykologia. Tuunaa työsi, niin olet oman onnen seppo. Sepot eivät lähde työpaikalta pois ollenkaan. Tarraa ovenkarmeihin.

Miltä työpaikalta? Tuleehan sekin sanotuxi, vaikka sivulauseessa, että hallituxen kääntäjät on kermaperseitä kääntäjien joukossa; kuukausipalkkaisia virkanaisia vakiduunissa, pekkaspäivät, lomat on ja eläkkeet. Ei ihme että työviihtymys on tapissa. Vaikkei palkka ehkä ole päätä huimaava, on niin paljon huonompia joihin verrata. Ja sekin on etu, et pomona ei ole kääntäjä, on siihen nähen sitten asiantuntija. Kyklooppi taluttaa saa myyriäistä. Se lohduttaa. Tai lohdutti. Nyt on Taru kääntäjien johtaja.

Kääntäminen on kuzumusammatti, jos tykkää kielestä, tulee ahaa elämyxiä luikuhihnalla. Koskaan ei ole täysinoppinut.

Entä tulokset?

So what. Sanoi Andrew Chesterman ja lähti brexpattien joulumyyjäisiin. Se antoi perixi.

Työnantajille vinkkejä, millä kääntäjät saa viihtymään, Niinkuin ei ne sitä ennestään jo tietäisi. Muttei tänne tulla viihtymään tai tuunailemaan, ei seppoilla vaan käännetään, sanoo ahne käännöstoimisto. Kotona saat tuunata työpistettä minkä kerkiät, liimata läppäriin vaikka puputarroja, kunhan teet ne 4000 sanaa päivässä senttitaksalla.

Kahvi oli hyvää ja kakkuakin riittävästi. Sitten lautakunta vetäytyy arvioimaan tuotosta. Seizemän vuoden työ kuitataan puolen sivun lausunnolla, jonka jauhaa kolmen leipääntyneen proffan puppugeneraattori. Mut läpi on, se on pääasia.

Tamperelaiset tyhmät tanttikolleegat matkalla rustailemaan tuota puppua on vaan tyytyväisiä, että vanhan puolen kirkonpenkit poistetaan ja korvataan melamiinisilla irtokaluilla. Teki mieli sanoa et haista kukkanen, mutten sanonut. Olin ihan hiljaa. Hillizin izeni. Kohtahan mä pääsen täältä pois.

Ja onnex kustoxen lausunto on nyt vapaaehtoinen. Illalla mä vien karonkkaan tohtorille kukkasen.

Karonkka on Svenska klubbenilla faffan naapurissa. Hienot premissit mutta vulgääri tarjoilu. Ruuat kuulutetaan kovaäänisellä. Eteisessä haisee hieltä ja tupakalta.

Väittelijän perhe on kuin hullunkurinen perhe korttipelistä. Isä ja poika on samixia, robusteja persuja, äiti ja tytär samixia myös, pikkuruisia, positiivisia wannabe teologeja. Eteerinen tytär oli pannut nyt niin paljon meikkiä etten ollut tuntea. Sil oli vuojudekoltee ja ihottuman näköinen tatska hartiassa perheen Martta-kissasta. Isovanhemmat on evakon lapsia, pienviljelijöitä Vesivehmaalta. Sieltä kai se positiivisuus on peräisin. Ilo pintaan vaikka syän märkänis. Kaikkien on päästävä ääneen, jopa pikkuruisen isoäidin. Puheita on kaksi tuntia. Sit aukee baari ja jengi paahtaa alakertaan, me funksunäärit hankkiudutaan kotimatkalle. Liisa laittaa farkut takas juhlamekon päälle. Kotimatkalla mä vittuilen vähän sille subliminaalisesti, makselen kalavelkoja. Liisa vitun Tiittula. Vanhoja ei unohdeta.

Tarun mitalissa luki Labor omnia vincit. Oikeesti se kuuluis olla labor improbus omnia vincit. Kaiken voittaa oikeen törkee äherrys. Tai sit rikollinen sellainen. Tarulta ei jää mikään kesken. Se on himo hiihtäjä ja kirkkoveneilijä. 7v sitten se pysähty lenkillä tienristiin ja sano turvamiehelle: mä väittelen. Turvelo ei tohdi väittää vastaan, ihan sama mulle. Onhan sillä tv- ja nettifutis. Mut enää se ei anna vaimon pysähtyä lenkillä.

Fou rire

Klikkiotsikot on tehneet elämästä hilpeää. Il y a des tas d'occasions de fou rire.

Amerikassa on kadutkin silattu kullalla. Eipäs, vaan koditonten surkimusten kakalla. Piilaakso tulee väärin kohdeltujen avuxi. Apissa apinat voi kannella vikaan ulostuxista. Puhtaanapito tulee paikalle pillit ulvoen ja poistaa näkyvistä offendoivat pökäleet. Offenderitkin kai jos ovat vielä kyykyllä.

Amerikka on mahdollisuuxien maa. Siellä on mahdollista, ja tapahtuikin juuri Utahissa, et äitipuoli saa syytteen seksuaalirikoxesta, jos se vaihtaa kuivat rintaliivit hikisten sijalle autotalliremontissa, ja lapsipuolet tölmää silloin paikalle. Esimurkkupojat raportoi siitä biologiselle äidille, joka nosti oikeusjutun, pojat oli kuulemma järkyttyneet. Se että sen mies vaihtaa paitaa vieressä, ja sen tyttäret näkee sen tissit paljaina, on ihan eri asia. Outoa rinnastusta. Pojat näki äitipuolen rinnat, näkee kai nyt unta tussusta. Nainen voi saada siitä vuoden vankeutta ja nimen ikuistetuxi Utahin seksuaalirikollisten hall of fameen.

Jenkit ja aussit pitää juhlia, joissa paljastetaan syntymättömän lapsen sukupuoli jollain pyroteknisellä kikalla. Yhet teki paukkupommin jonka piti levittää ympärille vaaleenpunaista väriä. Paukkupommista tulikin putkipommi, joka lennätti juhlavieraan otsaan teräskappaleen. Yx sielu pois yx lisää, molemmat on tyttöjä. Lentokone joka laski pinkin vesikuorman ilmoille, rysähti kuorman perään pellolle. Jotkut syötti alligaattorille vaaleenpunasta purkkaa. Tyhmä matelija tukehtui, ei osannutkaan tehdä purkkapalloa. Rajavartija ampui maalitauluun, ja sytytti 20.000 hehtaarin tulipalon. Ilmakuvista selvisi että savu oli vaaleensinistä. Onnittelut pojasta. Et sellasta. Rotinkaiset juhlivat.

Ranskalaiset huolestuu perheväkivallasta, ozikoi HS. Viskaa toisesta suupielestä, et Suomi on maailman tilastojen kärkimaa. Muttei syytä huolestua. Tilanne on meillä hallinnassa. Hellan ja nyrkin välissä.

Ukko mustilainen Veijo Balzar perusti näytelmäkerhon tytöille, pyytää tyttöjä näyttelemään sille haaroja. Ikänäköisenä kysyy petissä: onkos jalat harallaan vai yhessä. Poliisi ajoi portin läpi panssariautolla. Suomen Epstein. Poliitikot käy tutustumiskäynneillä kuin prinssi Andrew.

Ei mee Elisabetin hovissa nyt putkeen, brexittiä lyö kuviot. Andrew hölmö punkero jäi kiinni rysän päältä alaikäisten naimisesta. Se on liian tyhmä edes valehtelemaan kunnolla. Hyväntekeväisyysmiljoonat putoo pakkaselle, äitykkä joutuu leikkamaan suosikkipojan viikkorahan minimiin. Mahtaa Charles ruipelo hymyillä kätöseensä. Kuninkaallinen mulatti Megan ja dirty Harry sekoilee brexit hovin ovissa. Ette arvaakaan millaista meillä täällä on, miten rumaa kieltä huudellaan käytävillä, sanoo rottweileri Camilla, kuin Lea vainaa Kivelässä.

Kehitysvammasen pojan mieshoitaja Piexämäellä koitti kusettaa onnetonta onnekasta potilasta, joka raaputti roskixesta kaksisataa viiskyt tonnia. Pani pojan rahat pokkana kiiresti omalle tilille. Eise mitään voittanut, varsin valehteli. Siis se mies. Poliisille korjasi lausuntoa: säilytin rahoja vaan pojan puolesta. Omalla tilillä.

Laps suomen ällö ei enää vaihda pois kieltänsä ihanaa, ei opiskele muuta koulussa kuin vähän enkkua. Se edistää maailmansodan tunnelmaa, kun ei tarvi toisten kieltä tankata. Elukoita ovat, ei osaa edes suomea. Siis ne muut.

Irakin puolustusministeri siirtyy hyökkäyxeen. Huijasi Huddingessa viranomaisia, nosti köyhäinavustusta ministerin palkan lisäosaxi. Kumpikohan oli isompi? Haastaa mediat ja ruozalaiset oikeuteen. Jos ei tule rotia, lätkästään hurreille talouspakotteet. Siitähän oppivat, ettei Irakin kanssa leikitä.

Inarinjärven syvyyttä ei tunneta. Kohta tiedetään, kun sinne tulee hotellikomplexi, joka kuvista päättäen on vähintäinkin yhtä syvältä. Aila Meriluoto on lopettanut runoilun. Oli aikakin, sen kuolinilmoituxen ite tehty värssy oli yhtä hanurista kuin Inarin hotelli.

Hullun naurua. Irvileuka iski jälleen.

Eikä siinä kaikki

Maaantaina hauska meno jatkuu. Positiivisten asiantuntijoiden apupa ei auttanut, posttvisten entisestään senkun laajenee. Nyt on lehdistössä neljä pettynyttä. Kahdeksaatuhatta petettyä ei mainita.

Jatkuu seuraavassa numerossa seuraavalla viikolla. Tappiosta suivaantuneet kokkareet ja kepulit jahtaa demareiden johtoportaan pihalle. Luottamuspulaa kärsivät muka itse luikurit.

Ilkka Kanerva on veijo mustilaisen kaveri. Toinen pukki toisen kaalipenkin vartijana. Sopimaton näytelmä, sanoo ministeri miettineensä mielessään: Tyttölauma heimoveljen eessä polvillaan kilvan koitti kielellä ylettyä sen mulkeroon. Miraakkelimaisen hieno suoritus! kirjoitti Ile, Veijon velttomuna lähestulkoon suoristui. Naiset osas upeasti käyttää tunneälyä, nuolaisivat Veijon heijaria oikeasta paikasta. No tää nyt oli tällästä hymistelyä, kaverien keskistä selkään läpyttelyä. Kirjoitin minkä kirjoitin, sanoo Ile. Enhän sentään ole teatteriarvostelija. Tunnen paremmin nää lipsintäjutut.

Joulukadun avaaminen on keskustan yrittäjille suuri tapaus. Laajoin joukoin ne rientää ihailemaan Stokkan näyteikkunaa. Ei kuitenkaan ole ihan pakko ostaa tyyriitä tavaroita. Nyt trendaa ostaa vielä tyyriimpiä palveluita. Niistä ei jää joulun jälkeen kääreitä. Ja uusia voi rientää ostamaan vaikka heti välipäivinä.

Anna Perälä 80v sitten neitosena joutui talvisodan pommituxeen. Raitsikat eivät kulkeneet, niinkuin ei tänäänkään. Ei ole työläisillä talvisodan henkeä. Annan piti kävellä. Pääsi turvaan Ekbergille, piiloon kahden voipullan väliin. Anna oli hyvin laiha neitonen ja pienikokoinen. Mukaan lähti ikkunasta voipulla poikineen. Mahtuu sitten turvaan paksummatkin pommituxen uhrit. Aleppossa ei ole Ekbergiä eikä voipullia. Ei edes Aleppon saippuaa, mutta piisaa pommituxia. Ja kansalaissodan henkeä.

Maanpuolustustahto vaatii uskoa tulevaisuuteen, jämentää Taito Taskinen Kuopiosta. Kerttu Taskisen huonetta ja sukua. Kun maass on joulu vain eräillä ja maa jäässä meillä niitä köyhemmillä, ei ihme että kärsä varusmiehillä on kipeenä. Oscar sedällä oli maanomistajien puolustustahtoa ja voimia kuin pienessä kylässä. Puki Ingridin ja Tutun lotaxi, ja pazasteli kartanoiden pihoilla uljaan näköisenä suojeluskuntapuvussa ja rasvanahkasaappaissa. Meillä on sen SK ammuntakilpailuista voittama hopealusikka. 5. palkinto. Ei tullut pazastelustakaan Oscaria. Kartanonisänniltä kengänkuva roimahousun persauxiin. Jumbopalkinto.

Donald Duck, eivaan Dump, fuck, Trump, armahtaa julman teurastajan sotarikollisen joka veisti puukolla aseetonta karvakättä ja otti selfieitä ruumiin vierellä. Mit vit? Reipasta sotatoimintaa, jenkkisotilaan normipäivä. Olemme kouluttaneet sotilaista tappokoneita, eihän niitä voi sitten tappamisesta rangaista. Se olis yhtä päätöntä kun rangaista USAn presidenttiä maanpetoxesta.

Pilven veikko RIP

Johannes Brotherus on vihdoin vainaja, neljä vuotta vaille satavuotias. Hyvät geenit, pitkäikäinen kuin Kusti-koira. Carlsonien heikkouxista ei ole tietoa, Johannes on puhdasrotuinen Brotherus. Pilven veikko on nyt pilven reunalla. Tuleekohan Onkel Walter Munchenistä siivestämään näihin peijaisiin pilven aseveljenä? Tuskinpa, se ei tunne enää edes sukulaisia. Vihannesta suremaan jäävät hermostuneesti räpsyttävä Anja, sinipiian nielaissut Ilkka sekä Floora-täti. Hunden Pedro sörjer adelsmannen Pelle Armfelt, vars död annonserades i HBL samma dag.

Callekin tahtoi lentäjäxi, mutta Margit ei päästänyt, kun se on niin vaarallista. Kalle joutui tykinruuaxi, haavoittui kranunsirpaleesta silmään. Johannes vaan lenteli harmittomasti taivaalla, ei saanut siipeensä. Vihannexella oli musta tukka ja hitlerwiixet, pani Pirkon miettimään savolaisen osakunnan puurojuhlissa, kumman ottaisi. Mutta Johannes oli puiseva, luiseva Calle taiteellisempi, maalasi puurojuhlan kulissit. Pirkko valizi Callen, Vihannes Anjan. Loppu on ollutta ja nyt mennyttä, historiaa sensu stricto. Silloin kun Ilkasta tuli kartanonomistaja ja miljonääri, ja Callen poikasista vaan köyhiä kirjanoppineita, saattoi Pirkkoa vähän arveluttaa. Tuli vähän sanomistakin: eihän raha ole pääasia, mutta Ilkka on jo Havin toimitusjohtaja. Ja kun Ilkka sitten nai Erkylän kartanon rikkaan tyttären ja sen arvopaperit, Pirkko kyseli, missäs on sinun eka miljoonasi. No Ilkka pääsi piireihin reittä myöten, saa kiittää siitä Brotherusten sänkysilmiä. Ilkka kiittää isä Johannesta elämän aineettomista arvoista kuten saunalöylyistä, arvopapereista on kiittäminen täti Monicaa. Ja meneehän ne vessaharjatkin hyvin kaupaksi vaikkon rimpuloita.

Kristina-sisko oli Johanneksen ja Anjan kummilapsi. Siitäkin voi huomata, että Calle ja Johannes oli läheisiä kamuja. Calle oli neljä kuukautta Johannesta vanhempi. Vaikkeivat verisukulaisia, silti veriveljiä, blood brotherus. Johannes ja Anja antoi Kristinalle häälahjaksi padan häihin, joita ei koskaan tullutkaan. Kristina silppus kutsukortit viime tingassa. Mut pataa se ei palauttanut koskaan, sillä se kokkailee tänäkin päivänä. Tuskin Anja sitä enää tahtoo takaisin.

IKEA

Tänään tehtiin Ikeasta pilkkaa sarjakuvassa. Karsee köyhän muotitalo, roskapaskan basaari. Pistävä muovin ja lastulevyn haisu iskee naamalle heti sisään tullessa, ja siirtyy kotiin kaman mukana. Heti haistaa mistä kodin kekseliäs tyyli on haettu.

Ikea on kuluttajaraukan helvetti. Jättimäinen kontti, jonka seinässä on Ivar Kampradin yhtä jättimäiset initiaalit sinisellä ja keltaisella, kansankodin väreillä. Ivar keksi ensimmäisenä, ja tienas ziljoonia sillä, että hintalappu on ensin suunniteltava, ja mietittävä seuraavaksi ulkonäköä. Kestävyys ja kunto ei ketään kiinnosta näinä kulutusjuhlien lopunajan päivinä. Suunnitellaan siis kalut vartavasten helposti hajoovixi, sehän on valmistajan intressejä lähimpänä. Ei kukaan haluu samaa Ikea-sälää kuitenkaan kauan kattoa, kun huolehditaan et se on pian poies muodista, teettämällä koko ajan uusia kiiltopaperille painettuja luetteloja. Huonekalutkin on päivittäistavaraa parasta ennen leimoilla. Uutta on kohta rontattava kansankodin joulukontista. Uusilla hintalapuilla.

Ja kaiken on mahduttava litteeseen laatikkoon, joka kulkee kotiin vaikka köyhän kainalossa. Kokoominen on sitten jokaisen oma asia. Ikealta tulee ohjeläpyskä, jossa on iloisia ja surevia tikku-ukkoja kuin ennen teattereiden seinissä. Lukutaitoa ei tarvita. Ja pieni avain, jota ei kärsi hukata. Sillä Ikea-tuotteita pitää kiristellä joka sunnuntai kuin seinäkelloa, vedellä avaimella tiukemmalle huonekaluruuveja. Hyllyt ja lapset on paras ruuvata kiinni seinään, etteivät hyllyt kaadu päälle ja tapa lapsia, eikä lapset särje liisteiksi muita huteria kaluja.

Sarjixessa seikkailuhenkisempi ukko ehdotti, että lähdettäisiin vaimon kanssa samoilemaan ennen tutkimattomille reiteille, vasten kiertosuuntaa kiertämään slit och släng sisustajan onnelaa. Tyhmänrohkeaa, sillä reitiltä voi ainoastaan eksyä ja joutua johkin umpikujaan jost ei ole ulospääsyä. Tiensä voi ostaa ulos vain keräämällä lisää paskaa ruokakaupan ostoskärryihin ja jonottamalla kassalla päästäkseen Ikean kanta-asiakkaana ulos ovesta syli täynnä litteitä laatikoita, lompakko tyhjänä. Mahanpohjaa painaa Ikean paha muusi ja halpislihapullat.

FINIS

Lähetetty Jollastanista

Seuratkaa salaperäistä El Coyotea hänen vaarallisilla retkillään

mutta... poiketkaa myös San Antonion ranchilla, jossa koko Los Angeles tuntee hänet
upporikkaana ja seurapiirien suosimana don Cesar de Echaguena.
Joka kuukauden 15 päivä on EL COYOTEN päivä.
aloitusruutuun