Jokainen numero on itsenäinen seikkailu!

EL MONO

LÄNNEN LAKI

Moraalia

Intro

Timon ja Pumba

Tässä luvussa on kaikenlaista termiittipesään liittyvää. En pahoittele toistoa, kertaus on opintojen äiti.

Motto

Here lies a wretched corse, of wretched soul bereft;
Seek not my name. A plague consume you, wicked caitiffs left!
Here lie I, Timon, who alive all living men did hate.
Pass by and curse thy fill, but pass and stay not here thy gait.

ALCIBIADES (lukee):
Täss' asuu kurja ruumis, jost' eris sielu kurja;
Äl' urki nimeäin: kirottu joka ihmisorja!
Täss' asuu Timon; eläissään vihasi elämää;
Sadata kyllältä, mut pitkält' älä tänne jää.
(Shakespeare: Timon ateenalainen)

Maa on kuollut! Me olemme vain matoja sen pinnalla, sen paksun saastaisen raadon pinnalla, pistämme poskeemme sen suolia, imemme sen myrkkyjä... Eikä meille mahda mitään. Me iiholemme syntymästä saakka pelkkää mätää... Siinä koko juttu!
(Céline)

Sosiaalisuudesta

Onko elukoilla keskijohtoa? Ei ehkä as such, virkatien mielessä. Ei ainakaan oo asiantuntijaporrasta. Mutta onhan niillä aateliset kunkun kiusana? Ne de Waalsin hopeaselät?

Miten aatelinen eroo keskijohdosta? Onhan se jotenkin siinä välissä. Mut onko sillä osavastuuta? Onko sillä omat alaiset, sille osoitettu osa kunkun alamaisista? Raportoiko se kunkulle vastuualueestaan? Välittääkö se kunkun käskyt kansalle? Mätkiikö se kansaa kruunun nimissä? Vetooko se kunkkuun, piiloutuu sen selän taakse kun kansa napisee? Kanske det. Mut se onkin ihminen. Apina-aateliset ei menettele samoin.

Elukoilla on rank, nokkimajärjestys, mut ei se ole oikee organogrammi. Se voi olla jopa syklinen, ei edes transitiivinen. Ei apinoillakaan kunnon kahden tason puu, vaan heikko järjestys, ei virkatie, vaan natsat, kaikki aateliset komentaa kaikkia moukkia. Tässä on iso ero. Armeijassa on paitsi natsat myös aselajit, komppaniat ym. vastuualueet. Vasta tässä puussa kasvaa oikeita nilkkejä.

Tän eron näkee hyvin murkuista. Hullulta näyttää, kun ne kiskoo pesään korsia, jotenkin autistisesti, joka murkku peruuttaa oma korsi perässä, raahaa sitä väsymättä pesään päin, välillä putoilee, alottaa uudestaan, toiset murkut kulkee kylmän rauhallisesti ohitse, tai suorastaan päältä, ei oo moksiskaan vaikka toinen on ihan jumissa. Ei tässä ole mitään suunnitelmaa, puuttu johto kokonaan, työnjako, tiimit, vastuutus. Hyvä murkut.

https://en.m.wikipedia.org/wiki/Social_animal

Wilson väitti 2005 et ihmiset on eusosiaalisia. Dyssosiaalisia pikemminkin.

Eusocial:

Mehiläiset on eusocial, ampiaiset ei.

Ohoo! Sosiaalisuuden iso ongelma on sisäsiittoisuus. Siihen(kin) käytetään lisääntymistyönjakoa, häälentoja, haaremeita, reviirejä ja vihollisuuksia. Nuorten karkotus ja kolonisaatio palvelevat samaa. Reviiri käy ahtaaksi. Ihmiset harrastaa kaikkea tätä. Ihmisellä omaisuus on reviiri. Nää on mun maita, mä myrkytän noi oravat. Get off my property!

Reviirin jaon välttö ja sisäsiittoisuuden välttö kilpailee, siitä tulee iso osa harmeista. Aateli huonontuu. Vanhemmat ei hyväksy pennitöntä rakasta. Rikkaus ja rakkaus. Voittaja pokkaa molemmat. Pockets both.

Sit on hengissäpysyminen vastaan lisääntyminen. Pois tieltä kävyt. Kumpi pysyy hengissä, itiö vai emä? Kilpailu sekin, voittona Darwin-palkinto. Tätä en ollut tullut ajatelleeksi. Monet elukat syö hätätilassa omat poikasensa. Vaikka onhan se selvää kun katsoo vanhustenhoitoa. Ihmiset jättää vanhat metsään, jäälautalle tai hoivakotiin. Heittää tyttövauvat rotkoon tai abortoi.

https://serval.unil.ch/resource/serval:BIB_7A2B89BD9CE8.P001/REF

Rheesuksilla on naiset ja miehet erikseen paremmuusjärjestettynä: nuoret tyttäret ohittaa vanhat ämmät, vanhat miehet päihittää nuoret jannut. Tässä on jotain tutunomaista.

Vampyyrit oksentaa verta tutuille. Naisryhmissä on kotivävyjä, vierailijoita käy lämmittämässä. Ja vähän bylsimässä. Tämä soinnahtaa tutulta myös.

https://en.m.wikipedia.org/wiki/Reciprocal_altruism

Koko luokitus on täällä:

https://en.m.wikipedia.org/wiki/Sociality

Ihmiset (apinat) on presocial. Puuttuu lisääntymistyönjako meillä tällä haavaa, saa rupusakki lisääntyä, jos maksaa jaksavat. Kunhan rikkaus kasaantuu, ehkä tulee taas naimakielto köyhille. Niinkuin oli orjilla, piioilla ja rengeillä.

Myyriäiset on ehkä ainoita eusosiaalisia nisäkkäitä. On ne ainakin vielä rumempia kuin ihmiset. Joillakin katkoilla on ritarillisia koiraita. Ihmisillä ritarillisuus on katkolla.

Biological caste system puuttuu vielä. Tätä ei rotuerottelu ole ihan saanut aikaan, vaikka koitettu on kovasti, on säätyjä ja kasteja. Ei olla vielä niin sosiaalisia.

Mut tää on biologinen ajatusvirhe! ihmisillä ei voi tuijottaa biologiaan, ihminenhän korvaa geenejänsä meemeillä. Kyllä tällä tulkinnalla ihminen on sosiaalisin kaikista eläimistä. On enää vaan yksi jättimäinen pörisevä ihmispesä, kaikkien aikojen dyssosiaalinen dystopia.

Parasocial jakautuu näihin:

Subsocial hoitaa vaan omia jälkeläisiä. Ei adulttien välistä veljeilyä. Asosiaalinen eläin on solitary. Solitary but social nukkuu yhessä. Esim orangit. Ihmisillä esintyy tätä kaikkea, you name it.

Tajusinx oikein?

Omaisuus on reviiriä: maata, käyttökuntosta kamaa ja valtaa, alamaisia. Se compran las cosas, ma los hombres no. Ho ho ho. Kyllä nekin kaupaks käy, sekä uusina, käytettyinä että varaosiks.

Varallisuus ml raha on sopimuxia, lupailua, vedonlyöntiä, enimmäkseen ilmaa. Keinottelua, puhasta huijausta. Sopimuksen mukaan käteistä on alle 3kk luotto.

Omaisuutta kasvattaa absoluuttisesti väenkasvu ja suhteellisesti tuottavuuden kasvu. Varallisuutta kasvattaa vivutus, keinottelu, huijaus. Muutkin elukat lisääntyy simona kun pystyy, mut vaan ihmiset lisää tuottavuutta apinan raivolla.

Kapitalismi perustuu räjähtävään kasvuun, korkoon korolle, kasvu nojaa maan ja kansojen riistoon. Ihmiset riistää luontoa, rikkaat riistää ja huijaa kansaa. Win win. Se on törkeetä, siis räjähtävästi kasvavaa, toisilta vasten tahtoa isomman osan ottamista, vahvemman etuilua, epäreilua jakoa. Kaks (tai kaikki) mulle, yks (tai ei mitään) sulle. Talouslipilaarien ylistämä win-win on suhteellista riistoa myös perässähiihtäjille, koska omaisuuksien erotus kasvaa ja suhde supistuu kohti nollaa. Muru rikkaan pöydältä ei kelpaa. Jos kelpaa, olet termiitti. Loppupäässä ovat maailman köyhimmät ja maapallo, jotka köyhtyvät, tän win-winin nettomaksajat.

Capital and labor

Onko kukaan vetänyt loppupäätelmää kasautumisesta? Kun kapitaali ei enää tarvii laboria, ei edes kuluttajiksi? Kun niillä ei enää ole ostovoimaa, niistä ei ole enää mihinkään. Mänkööt vaan rupusakki huuthelekkariin, me ja ropotit pärjätään keskenämme. Siitä sit vasta maailmansota tulee, oikea harmageddon. Osattomat näyttävät mistä kana kusee. Tai sitten ei. Ylen surullisilta vain ehkä näyttävät. Kunnon vallankumoukset alkaa, kun joku ennen mitätön porukka vahvistuu. Heikot ei ala vallankumouksia, ne hävii niitä. Usein ensin hävitään sota herrojen kesken tai ulkomailla, aloitettu kansan napinan vaientamiseksi (ulkoinen vihollinen saa unohtamaan sisäisen, sitäpaitsi sota on jännittävä lottoarvonta, oiva mahis säätykiertoon). Tappion kärsinyt vanha valta kaatuu, tulee uusi sortaja tilalle. Ihan kuin de Waalsin apinoilla.

Suurin osa lakeja on kateutta. Kateus on tasa-arvoista. Säädyt estää säätyrajat ylittävää kateutta.

Pro life

Rikkaan etuako palvelee myös abortinvastustus? Konservatiivista se on ainakin. Suurin osa ei-toivotuista raskauksista tulee köyhille, jotka siitä köyhtyy lisää. Senkötautta oikeistoäijät vastustaa aborttia että prolet lisääntyis, pysyis proleina, siis köyhinä, ei pääsis joholle? Isot perheet köyhille, niin pysyy naiset kotona, miehet nostoväkenä. Ei ala rotinkaiset kukkoilla. Ei tunnu uskottavalta. Tää ois sukupolvien välistä kilpailua. Voisko itiöemät itiöitä noin paljon vetää nenästä? Lisääntyminen on kuitenkin päävoitto geenilotossa.

Joo nyt Darwinin ennuste näkyykin tilatoissa: rikkailla on enempi lapsia kuin köyhillä. Proleaikoina vaan lisääntymisstrategia erosi: varattomien ja kodittomien on tehtävä paljon poikasia kuten saaliskalojen, jotta edes joku jäisi elämään. Reviirieläimet, pedot tekee vähän pentuja mutta hyviä, jottei reviiri täyty.

Uskottavampi selitys on sukupuolten välinen kilpailu. Abortinkielto antaa raiskaukselle puhtia, miehille väkisinpanon kertoimet siitä tuntuvasti paranee. Kannattaa raiskata, rangaistuksen uhallakin, jos Darwin palkitsee. Miehet haluu mieluusti nussia opportunistisesti. Lastenhoitotaakka jää vastapuolelle, geenit levii ilmatteeksi. Artisti maksaa, lue nainen.

Joo, kyllä se on vaan panohalu, ja lisääntymispakko joka meitä ajaa. Se on vahvin primitiivinen voima kaikessa elävässä. Ei siihen mitään järkeä eikä suunnitelmaa tarvita. Naiset on miesten lisääntymisväline. Panos/tuotos tase nainnissa on miehille huippuedullinen. Ei ihme et äijät vastustaa aborttia ja nuoret naiset puolustaa.

Joka äijä haluu naida ilmatteeksi, mut kukaan mies ei huoli puolisoksi valmiiksi naitua, ettei vaan joudu höynäytetyksi, nalkkiin jonkun toisen kakaroiden isäksi. Kaikki ukot haaveilee huorista ja näkee niistä painajaisia, mieluummin kihlaa madonnia, näennäisen jakomielisesti, oikeesti itsekkään johdonmukaisesti.

Onks miesapinat isompia kun naiset jotta ne voi pitää naiset kurissa? Ottaa ne tarpeen tullen väkisin? Haaremielukoilla on isot koiraat, pitää paimentaa vaimoja. Miesten välinen kilpailu isontaa miehiä. Petolinnuilla on emot isompia. Mut siellä emotkin metästää, kuin Tacituksen fennit. (Suomalaisnaiset onkin aika tyrnäviä.) Petolinnuilla on isot saaliit, niiden paloitteluun emo tarvii kokoa. Pystyykö pieni pölömies ottaa emon väkisten? Tokkopa, emo panis sille köniin, ottais siltä senkan nokasta. Sais pölömies paeta ensikotiin omine nokkineen.

Raiskaako eläimet? Monilla on kiima, siis ei ainakaan raiskaa kaiken aikaa kuin nää apinat. No sorsat raiskaa ainaskin. Jahdataan ja pihdataan pimpsaa sielläkin. Kun sorsarouva raiskataan, panee oma mies vielä viimeiseksi, jotta pääsee mukaan lottoarvontaan.

Historiker

Viiniä!

Sota takoo
maapallon kalloa

verisellä
nyrkkiraudalla

Laskukone jakaa
kansat kahtia
kauppa tarvii kauppiaat
ja sota sotilaat

Historia rivi kirjoja
joihin mahtuu koko maailma
keiden nimet niissä mainitaan
keiden puheet niihin painetaan

Viiniä!
malja marttyyreille
kuolleille, eläville,
menneille, tuleville

Kirjain kirjaimelta
meidät punnitaan
numero numerolta
aika vaeltaa
tänään eletään
tänään iloitaan
kynsistämme kylmään kiveen
ei jää jälkeäkään.

(Dumari)

Kun kesä lentää pakoon etelään,
ja syksy palaa aina aikanaan,
niin lehti lehden, päivä päivän jälkeen
elämäs kirja loppuun luetaan.

Mieluusti mäkin vielä telttaisin
kuin kolleegani Omar Khaijam
Vaan mun täytyy kohtalooni alistua,
kielin lipittämään viisaan viiniä.

Historian käänteet

Historian käänteet perustuu uusiin mahixiin: resujen ryöstöön heikommilta yleensä jonkun teknisen kikyloikan ansiosta. Eli jokanen uus aika alkaa jonkun ryöstön mahollistamana uutena expo kasvuna.

Stagnaatio alkaa heti kun expo kasvu pysähtyy. Kun keskusvalta ei enää rikastu naapureita ryöstämällä, köyhät naapurit tulee matuna ja rikastuu vuorollaan ryöstämällä sen.

Kikyloikkia:

Kasvua:

Ryöstetyillä tietty käy päinvastoin tai ainaski tulee vähemmän samaa.

Tää liittyyy saumatta fysiikan onnellisuusteoriaan. Onnen tunne tulee kasvusta. Se et on jo ei riitä, pitää saada lisää. Filosofit on aina yrittäny vakuuttaa, et nollakasvu riittää onneen, mut ei kukaan usko. Tietävät paremmin. Jehova ja Darwin käskee: lisääntykää ja täyttäkää maa.

Kun expo kasvu loppuu alkaa kärhämät. Onnellisuus ja suvaitsevuus on expo kasvun ilmiöitä. Nollakasvu on nukkavierua, huonoina aikoina nujakoidaan.

Tää näkyy kaikissa historian käänteissä. Onni ja suvakkius liittyy kasvu (ja ryöstö) vaiheisiin, kärhämät ja vallankumouxet stagnaatioon. Vallanpitäjät ezii ulkovihulaisia kun kansa napisee. Kun sota hävitään, hallizijan pää on vadilla, vallankumous tulee.

Keskiluokka eli porvaristo eli kauppiaat eli älymystö perustuu välistävetoon. Maantieteellisistä tuottavuuseroista tienataan kuskaamalla voittoja paikasta toiseen. Kauppa se on mikä kannattaa, something for nothing. Vaihto, tit for tat on nappikauppaa, vähittäiskauppaa, reilun kaupan kauppiaat vaihtareita, laukkuryssiä. Ei sillä rikastuta, ei kuuhun mennä.

Tukkukauppa on halvan kaman laivausta kolonioista. Koloniat oli jo puunien ja helleenien tapa toimia. Laivaporvarin tukkukauppa ei ollut (ole) mitään tasapuolista vaurauden osmoosia vaan rannikkorosvousta. Se on ryöstösaaliin välitystä, varallisuuden kuskausta köyhiltä rikkaille. Rikkaus kasaantuu, erot kasvaa.

Mikä sen matikka sit on? Jotain mitä on paljon halvalla tuolla on vähän ja arvokasta täällä. Mausteet. Orjat. Ostohinta on halpa koska myyjät ovat köyhiä ja heikkoja. Niille tarttee maksaa vaan vähän, jos ei kelpaa, niin turpaan vaan. Kauppa kannattaa sikana vaan kun se perustuu ryöstöön.

Köyhässä päässä otetaan väkisin, ryöstäminen kannattaa, se on halpaa. Köyhiltä ryöstetään maksamalla köyhille säälittävä ostohinta, rikkailla on varaa isoon myyntihintaan. Köyhät myy halvalla, vähä tienaavat, mut pysyy suht köyhinä, kauppias rikastuu, rikas rahoittaja rikastuu vielä enemmän. Kapitalisti ei ole yrittäjä, se on sijoittaja. Tase tekee töitä, ei porho.

Rikkaat on rikkaita just koska ne ottaa köyhiltä, on kasautumispisteitä. Raha tulee rahan luo. Skaalaetu. Menot kasvaa kuin pallon pinta, tulot kasvaa kuin sen sisus.

Muruja putoo rikkaan pöydältä köyhälistölle, niiden ja keskiluokan tuloerot tasaantuu, köyhistä tulee laiskaa ja vaativaista alempa keskiluokkaa. Silloin aletaan ettiä uusia entistä köyhempiä riistettäviä kauempaa. Tää on globalisaatiota. Kiina ja Intia rikastuu ja siirtää sweatshopit Afrikkaan. Seuraavaksi luova tuho iskee niihin, tehtaissa raataa halvalla ropotit, tehtaat voidaan siis siirtää takaisin kotimaahan. Orjat nuolee näppejään tai sortteeraavat jätteitä.

Toiseen suuntaan ei myydä, kauppa on rikkaaseen päin. Paitsi rikkaiden jätteet tai ylituotanto: samoissa köyhissä maissa pennosella valmistetut, länteen kuskatut rumat trikoot, teepaidat, parasta ennen päivän ohittane iskulauseineen ja painokuvineen, ylihinnoiteltuina tai käytettyinä, tupataan paaleittain takaisin köyhille vaikka väkisin, talouspakottein ja pyssynsuulla uhaten. Mutiaisten lapset selaa vaarallisia romukasoja, lajittelee elektroniikkajätteitä paljailla pikku käsillä.

Six pahinta on jos köyhät maat saa ydinaseen, niitä ei voi enää riistää vaarattomasti. Neuvotteleminen ei kannata yhtä hyvin kuin käskytys. Orjuudesta luovuttiin kun koneet ja työväen riisto tuli halvemmaks. Koloniat "vapauttamalla" vähennettiin ylläpitokuluja, ulkoistettiin ne pyssyn käytön oppineille paikallisille alihakkijoille. Sotaväki on kallista. Antaa mutiaisten kärhämöidä keskenään, paikallinen diktaattori tulee halvaksi. Käytetään taloudellista ohjausta: porkkanaa pomoille, jotka käyttää köyhän selkään keppiä. Kehitysapu ei paljon maksa, ja sen voi keskeyttää millon vaan, jos ovat avunsaajat tuhmia tai rahalla on parempaakin käyttöä.

Six kauppiaat on just keskiluokka, köyhien ja rikkaiden välissä. Ei ne mitään suvereenien osapuolten välittäjiä, hyvän tahdon lähettiläitä ole, ne on tuotantovälineiden omistajien omanvoitonpyyntisiä käsikassaroita köyhäin kyykytyksessä.

Keskiluokka nous Kreikassa, sit Englannissa. Keskiluokka on liikkeessä, hoitaa liikeasioita. Rikastuvia, nousukkaita, liberaaleja. Laissez faire. Älykköjä, ansaizevat oveluudella. Jutkut keksi uskonnon vuohipaimenina mut myi sen NT-version maailmalle kauppiaina. Onx kauppiaat koskaan tehny uskontoo? Ehkä alussa, mut sitten kun se menestyy, uskonto päätyy herran haltuun. Valtauskonnoilla pysytetään kansa paikallaan, ei liikkessä. Kauppiaan on jumala kyltymätön mammona. Liha liikkuu, liikkuu raha.

Nykysinkään keskiluokka ei tee alkutuotantoa, ne kauppaa, keksii, fasilitoi, nostaa tuottavuutta. Varainsiirtoa köyhiltä rikkaille. Käänteinen Robin Hood, Dooh Nibor.

Ihmiset rikastuu, muu luonto köyhtyy. Lopulta ässäkäyrä loivenee, sitten kääntyy jyrkkään laskuun. Koko paska romahtaa kasaan kuin huono myyrävuosi. Kaikki on kiukkusii ja alkaa listii toisiaan. No more win-win, nollasummapeli alkaa.

Jared, Eenokin isän kaima, Diamond siis, kertoo että etelämeren saarilla oli verikosto. Maatalous teki siitä lopun lännessä. Mihi vindicta, kosto on minun, sanoo herrat isoherrat. Eipäs riidellä siellä ilman lupaa, pannaan (mun) talentti kasvuun.

non vosmet ipsos defendentes carissimi, sed date locum iræ. Scriptum est enim : Mihi vindicta : ego retribuam, dicit Dominus. (Rom 12:19)

Se kortti pian on loppuun pelattu. Sit palataan vendettan pariin. Vendetta on hieno asia. Globalisaatio on paha. Reviirit ja vendetta niiden välillä piti väkiluvun aisoissa.

Historian kertausta

Historia on kun fraktaalit: detaljit ei lopu koskaan. Silti perusjutut on tosi yxinkertasia. Yhtä yxinkertaisia kuin matikka.

Jokainen valloitus ja vallankumous on ollut teknologiaparannus, sota ja tuotanto, joku siitä voimaantunut sakki ottaa vallan. Kivi, sakset, paperi.

Keksinnöt ratkoo tuotannon pullonkauloja. Hätä keinon keksii. Hätä ja sota. Kilpailua, olemassaolon taistelua: kaikki hätä ja sota on vaan sitä. Luonto keksii malliparannuksia. Paineessa parhaat jää henkiin.

Kansallisvaltiot ei ollu pilkkoutumista muulle kun paaville ja keisarille. Kansalle sekin oli vaan yksi kasaamisen, globalisaation vaihe.

Tuttu liikeidea: orjat vapaiksi orjiksi. Toistuu monesti. 1. Maaorjat moukiksi. 2. työn orjat vapaiksi. 3: kehitysmaat itsenäisiksi. Osa 4: Robotit. Apinan lopullinen vapautus. Kansalaispalkka.

Joka kerta rupusakit robotisoituu, automatisoituu: lisää vapautta, lisää vastuuta. Sisäistetty herruus. Apinaa koijataan.

Ei enää maaorjia, joille pitää maksaa kun ne syö nukkuu ja lisäntyy. Parempi et moukat on palkkaorjia, joita kruunu verottaa suoraan.

Aatelin välikäsi, jakeluporras pois välistä. Kehystarinaa pitää muuttaa, kunkusta ja kansasta tehtävä myytti, kunkku tähti, ja kansalliset symbolit julkkiksia, koska kaikki ei voi enää tuntea toisiaan. Puhalletaan yhteiseen hiileen, kunkun grillissä. Ei kunkku ole paha, se on vaan peto, loinen. Ei edes ole hyviä eikä pahoja as such.

Kunkut mahollisti liikenteen kehitys. Kunkku pysty käskyttämään isompia alueita. Laiva keksittiin Intian kaupan kilpailuun. Nyt ollaan keksimässä koillisväylää uudestaan. Jääkarhut polkee vettä haaleassa arktisessa meressä.

Puolivahingossa keksittiin kolonialismi. Teollistettiin vanha keksintö. Ennenkuulumattoman mehukas tilaisuus todella eri kehitysasteisten ihmisten riistoon. Savannimetsästäjäkeräilijät liiskaksi, viidakkohemmot orjiksi. Yhtyvät astiat.

Höyrykone ja höyrylaiva oli sit ihan pakko keksiä kun oli ylituotanto kolonioista. Kansalliskieletkin oli viestiliikenteen parannus, 0G. Niinkuin oli kirjoitus, kirjapaino, internet. Tuottavuutta, ajansäästöä. Suhdanteet kuumenee, kasvuräjähdys lisää vauhtia. Siksikin oli ihan pakko keksiä juna, lennätin, auto, lentokone, radio ja puhelin.

Sotateollisuudella sit 1800 lopulla ajettiin Aasian isot maatalouskulttuuritkin lakoon. 1900 maailmasta 90% kuulu lännelle. Alusmaat alko loppua, Saksa liian myöhään jaolla, luu käteen, kärmisty, tuli 1. siirtomaasota, "maailmansota", eli teollisuusmaiden sisällissota kolmannen maailman omistuksesta.

Sakemannnit hävisi nolosti, otti revanssin seuraavassa sukupolvessa, 2. vielä isompi siirtomaasota. Voittajasta, entisestä siirtomaasta, tuli atoomipommivyöllä uhkaileva maailmanpoliisi. "Länsi". Vitun länsi. Kiina on USA:sta länteen. Eurooppa on Itä-Amerikka. Ryssät sinnitteli ihmisiän ajan sodassa hyvin pelanneella rajallisten resujen hallintomallilla, diktatorisella puutopologialla. Sen kerkisi vuostuhannen vaihteessa jyrätä alleen markkinatalous, jonka verkkotopologia palvelee tehokkaammin kasvuräjähdystä. Nyt kun resut loppuu, kovien aikojen diktatuuri nostaa taas päätään. Samahan se oli Spartassa ja Ateenassa: pysähtyneisyyden ajan Sparta oli sotilasdiktatuuri, Ateena demokraattinen kasvumarkkina.

2K ei tullut Jeesus ite, vaan sen saarnaama millenniaali tempaus nimeltä globaalisaatio. Kaikki mukaan kikyloikkaan amerikkaa puhumaan! Kokis känny ja google kaikille! Ookoo on kiinaks okei ja näkemiin baibai. Baibai kaikki kielet kulttuurit ja meemit paitsi mikki maus. Internet on taivas, kännyt rukousmyllyjä. Sen uusi johtokolmikko on Roope-setä, sen lihaksi tullut veljenpoika Donald Dump, ja joulumyynnin henki.

Erityisen törkeetä oli keskiaasian muslimivaltioiden nitistys lännen tarvitseman öljyn vuoksi, Defending our vital interests. Afganistan, Irak, Isis, Iran nyt. Ristiretket v2.0, palkkasotureina firmat jotka kääri voitot ja jätti jälkeen savuavat rauniot. Telkan ääressä jännäävälle yleisölle tarjottiin valheita, jotka jättää kakkoseksi ritareiden ballaadit. Kultturien kehdot lakoon, jäi vaan kodittomat terroristit pyörimään kuin kiukkuiset syysampiaiset. Kaunaset luuserit. Sotarikolliset. Toi vyöpommi on syntiä mut näillä kuhnureilla saa mielin määrin siviilejä listiä, voitte lukea sen meidän kirjoittamista pelisäännöistä. Naura sinäkin, sanoo rättipäille jenkit ja lännen hännystelijät ja räjäyttää ne matonkuteiksi.

Vapaakauppasopimukset sais kaatua kuin WTC:n kaksoistornit. Wall Street, sammumaton silmä Mordorin, muurautua umpeen, pörssit romahtaa. Mänkööt vuan kaek, mänkööt huuthelekkariin. Takaisin kivikaudelle! Silloin oli kaikki paremmin, ainakin noin globaalisesti katsoen.

Onneks mamuvirta on nyt kääntynyt kiitos lännen vuosisatoja kestäneen ilmaston pilaamisen. Tulee uusi kansainvaellus, joka toivottavasti pyyhkii tieltään länsipaskiaiset.

Vallankeikauksia

Renessanssi oli pikkukunkkujen, maattoman aatelin vallankumous ohi paavin ja maa-aatelin. Sen mahollisti laivat ja koloniat.

Seuraava vallankeikaus oli porvarien, kauppiaiden. Laiva, juna, auto. Maanomistus ei enää kannata, kauppa se on mikä kannattaa.

Sitä seuraava työläisten. Tehtaat. Se on nyt mennyt mynkään, kun teollisuus pärjää ilmankin työläisiä. Kaikkien maiden kapitalistit teki sen minkä Karl Marx pyysi, liittyivät yhteen, siirsivät tehtaat vinkuihin. Nyt tekee vingut samaa Aahrikassa.

Lopuks tulee robotit, kun ihmisten säädyt loppu. Ihmisistä ei enää voi säästää tekemällä niistä vielä viksumpia orjia, se tie on kulettu. Mitä niillä enää tekee, hyvä kysymys.

Kulttuuri, sen johtomeemit, on yksiä isoja homoja (morfismeja meinaan, yksinkertaistettuja kuvia):

Kunkut, pressat aateli, tähdet, julkkikset, liput, vaakunat, sankarit, marssit, mainokset, kotomaan koko kuva, koko murkkupesä muovailtuna leegoista, karkea märklin pienoismalli jotta turveloinkin tajuaa. Ihan sama tematiikka kuin kirkko ennen, ja toteemipaalu sitä aiemmin. Dunbarin luku, neandertaalin ystävien määrä on 150. Loppu on cro magnonin memetiikkaa, jolla miljoonat redusoidaan tohon sataan.

de Waalsin apinat

Kauppa, työllistys ja mätkintä (sota ym muodot) on voimankäytön eri muotoja. Vahvempi sanelee ehdot.

Vahvempi saa enemmän, se on Aristoteleen oikeudenmukasuuden määritelmä. Tasa-arvo meinais et ollaan tasavahvoja. Mut kun ei olla. On havet ja havenotit.

Joukkueet on ainoo keino köyhän päästä tasoihin. Pelata monen pelaajan pelejä, kuin de Waalsin apinat. Keskiluokka voi liittoutua yläluokan (tavallisesti) tai alaluokan kanssa. Tulee sinipunaa, sinivihreetä, punamultaa, värejä kuin Pridessä.

"Vasen" ja "oikea" on nimityxet ala- ja yläluokan asenteille, eli nousukkuudelle vs laskukkuudelle. (Nimet tuli Pariisin vallankumousparlamentin istuinpaikoista.) Vasemmisto on nousukkaita, oikeisto laskukkaita. Liberaalien mielestä asiat voi vaan parantua, konservatiivien vaan huonontua.

Kun asiat on menossa rikkaiden mieleen, eli luokkaerojen kasvuun päin, oikeisto on liberaalia, pyrkii eteenpäin samaan suuntaan, vasemmisto konservatiivia, jarruttaa menoa. Niinkuin Haju Pisilän hallituksen aikana.

Keskiluokka ja menestyvät nuoret on liberaaleja. Ollaan liikkeessä, käyttämättömiä kortteja on kädessä, päätä on, pääomaa puuttuu, sitä haluttas saada kahmiskella vapaammin, ajaa päivän byrokraatit ojaan oikealta ohi. Ei tarte etuajo-oikeutta etuoikeutettu.

Tosi rikkaat ja laskukkaat (vaikka persut) on konservatiiveja. Muutos voi mennä vaan huonompaan suuntaan. Rikkailla on kaikki hyvin, ja luuserit, ei ylläri, niilläkin on vaan menetettävää.

Hopeaa

Psalmista (68:31) valittaa et ebyktiläiset vei niiden hopeat.
Aahrikkalaiset valittaa et siirtomaaherrat vei kullat niiltä.
Siinä hommassa oli juutalaisten laina-apu kullan arvoista.
Juutalaiset panttas loordien ja ritarien hopeat.
Pogromissa vei goyim juuttaitten panttilainat, hopeat.
Natsit vei jutkuilta loput hopeat ja henkikullan.
Aleksanteri Suuri vei hopeat koko Aasiasta.
Jenkit ryösti yhtä nopeasti sählämeiden mustan kullan.
Osmannit vei kreikkalaisten ehtoollispöytähopeat.
Xerxeen hopea helleeneille oli Persialle häpeä,
tappio maksoi suurkuninkaalle läjän hopeaa ja kultaa.
Ristiretket vei Jerusalemin hopeiset kynttilänjalat.
Cortez ryösti atzteekkien kullan, hopeat.
Atzteekit ryösti tolteekeilta tai miltä lie tolmeekeilta ne samat.
USA ostaa pilkkahintaan Argentiinan hopeat.
Kiina toi muinoin Vietnamista halpaa hopeaa.
Länsi vei Kiinan keisareiden housut sekä hopeat:
britit laivas Intiasta teetä ja pumpulia
ja oopiumia läjäpäin, Kiinaan möi pakolla,
sai siitä kiinalaisilta beaucoup d'dargent.
Ranska kahmi rahnaa Kultarannikolta, Indo-Kiinasta,
Ebyktistä pölli faaraoiden sarkofagit kullatut.
Kiina dumppaa kamaa jenkkeihin hopeadollareita vastaan.
Babylon ryösti heetit, vai menikö se toisinpäin?
Akkadit ryösti sumerien hopeat, Ebykti Babylonin,
tai jotain sinne päin. Joku ryösti jonkun hopeat ainakin.
Ja jutkut panttas hopeaa kaiken aikaa jonkun orjina.
Rikastui ja valitti. Valitti ja keräs lisää hopeaa.

Kaksoisvirran maan mamu pyytää Tacituksen köyhältä fenniltä
kadunkulmassa hopearopoa, ei saita juutas anna edes senttiä.
Tää muistetaan, kun alkaa pyhä sota,
viimeinen harmageddon veli vastaan veli hopea.

Milläs lunastat taivaspaikan, jos ei ole hopeaa?
Haudassa ei ole iloa hopeista, ei kullista.

Irritantteja

Luetteloa ärrsyttävistä asioista,
instituutioista, ilmiöistä,
asenteista, tunteista,
ym. apinoiden koinoi topoi.

Kilpailu
Peli
Sankari
Tähti
Julkkis
Mestari
Urheilu
Joukkue
Armo
Yleisö
Katsomo
Mainos
Suosio
Voitto
Usko
Luottamus
Vakaumus
Velka
Hartaus
Nöyryys
Syyllisyys
Vastuu
Häpeä
Synti
Rangaistus
Pyhä
Anteeksi
Kiitos
Johto
Johtaja
Pomo
Marssi
Marssijärjestys
Kääriä hihat
Tase töihin
Oman onnensa seppo
Kuri
Itsekuri
Tarmo
Sisu
Kasvatus
Kunnia
Kunnioitus
Kunnianosoitus
Arvo
Arvostus
Valta
Arvovalta
Tahtotila
Oikeus
Etuoikeus
Eliitti
Huippu
Vapaus
Uskonto
Isänmaa
Puolue
Lippu
Partio
Järjestö
Siveys
Pääoma
Markkina
Tuottavuus
Neuvottelu
Suunnittelu
Kokous
Some
Pöhinä
Kohu
Ohje
Ohjaus
Ohjelma
Juontaja
Viihde
Väline
Aikataulu
Arvostelu
Arvosana
Yhteisö
Hallinto
Oikeus
Länsi
Terroristi
Media
Tiedote
Toimitus
Uutinen
Sää
Teevee
Video
Syke
Baana
Hyvis
Pahis

Vapaus, vastuu, katumus ja nilkkiys

Eläimillä ei oo vastuualueita.
Tän aapan on ne vasta keksintöä.
Moniportainen on hallinto
myös sapiensin luomus luonnoton.
Organogrammi puun muotoinen,
jossa vapaus on ja orjuus samikset.
Se on V-mäinen laite, keksintöä pirun
tän kädellisen, pallon vihollisen.

Sen pirun epäsikiö on myös keskijohto,
olio joka tottelee nimitystä nilkki.
Tallaa virkatietä kieli keskellä
suuta, ylempien käskyt täyttää
alaisten selkänahan kustannuksella.

Mitä ihmeen vapautta on muka se,
jossa ollaan hiekkalaatikossa kukin
kykkimässä kuin kissa tarpeilla,
kakkuja tekemässä käskyn mukaan,
yksiä käskyttäen, toisten käskettävänä.

Keskustelu, kysymys ja vastaus
muuttuvat epämuodostumiksi:
puhuttelu, kuulustelu, kantelu ja vastuu.

Paska keksintö. Niinkuin oli myös
kultahatun eksistenssihöpötys,
vapautta muka, mistä seuraa vastuu,
kirjoitti kenraali. Vastuu kelle?
(inhottava sanakin), kysyin siltä.

Änkkäsi yllättyneenä kenraali, no itselle,
kun ei muuta keksinyt, niin oli verissä
sillä yhtäälle kumartelu, toisaalle pyllistys.

Outo idea. Jos ite kysyy, ite vastaa,
turha touhu, tietää vastauksen,
puhuu itelleen kuin joku mielipuoli.

Katumuksen vastuutahoksi ei jää se,
joka teki tyhmästi, vaan se joka kärsii
seuraukset. Vastaaja on kantaja, ihan hullua.

Syyllinen on tiessään, kun seuraus puree:
se joka potkii perseeseen ja jota potkitaan
on se sama nykyinen minä, ei se hölmö entinen,
joka mokasi, se on jo historiaa.

Tyhmästä päästä kärsii koko ruumis.
Oppia on ikä kaikki, eikä vastuuta.
Tää on jo eläimillä, ei tää ole uutta.
Ei se vaadi jotain Jean-Paul Sartrea,
hintelää paksuhuulta sammakkoa,
uskoa ilman jumalaa, feikki vastuunjakoa.

Kun kenkä kokemuksen kipeästi
persauksiin osuu kokemattoman,
tarkistetaan kanta, uus yritys.
Ei muut elukat kadu, itke mennyttä,
itseään potki katkerana perseseen,
ne sanoo noh, korjaa sihtiä ja koittaa taas.

Ei pidä siis kantaa kaunaa itelleen,
tuomita ja rangaista ite itteään.
Se on paitsi jotenkin jakomielistä,
myös myöhäistä, kun syyllistä
ei ole enää. Paha vainajaa on hirttää.

Hyötynäkökohta katumuksen tuskien
lienee sama kuin miksi ennen,
kun lapsille opetetiin rajapyykin paikat,
ne sai kipeästi selkään kiven luona.
Jäi hyvin mieleen paikka muistettava,
Kun siihen liittyi kirveltävä kipu.
Turpiinanto on aina hyvä opetus.

No, sama pätee rankaisusta yleisesti.
Isiksen naisten pitäis katua, julkisesti tunnustaa,
että ne on ollu paskoja, ja on yhä paskoja,
et niiden uskonto on paska, ja huivit typeriä.
Jos se sattuu, hyvä, sen on tarkoituskin sattua.
Siitähän oppivat uskottomat koirat paikkansa
tässä kristittyjen vapaassa yhteiskunnassa.

Ette palaa ennenkuin itkette ja palaatte.
Ei riitä että ette tee samaa ratkaisua enää,
pitää nöyrästi haukuskella entistä minää.

Se että silloin järkeilin niin, mutta hävittiin
siksi en aio yrittää samaa, on liian sapiens
ajatus. Rangaistuksen pitää yltää liskoaivoihin,
luonteeseen asti synti pestä puhtaaksi,
jättää lähtemätön muistijälki koiraan pehmeään.
Liskoaivon piirit on poltettava uudestaan.

Epistä, eihän poliitikotkaan kadu kujeitaan,
ne on vaan pettyneitä jäätyään niistä kiinni.
Oho, sori siitä, kiitos vinkistä, ensi kerralla
ymmärrän menetellä ovelammin. Sit jatketaan
entiseen tapaan, palataan päiväjärjestykseen.

Katumus on siis itserankaisua,
keskijohdon simputusta pasianssina,
viimeisen tuomion deponenttimuoto.
Se sisäistettyä on nilkkimäisyyttä.

Ainoo osa katumisesta jonka pitäs
rankasijaa kiinnostaa, on että sille
vahinkoa tuottanu ei aio kokeilla enää
samaa strategiaa, eikä edes toista
tapaa saada aikaan sama tulos.
Siis sellainen mielen muutos,
oikaisu preferenssien rankaisijan
omien tavoitteiden mukaisiksi.

Tää on se ennalta ehkäisevä osa.
Mut kosto elää: tasoihin on pääsy tärkeää,
tai vielä joholle. Siis turpiin vaan
ja niin lujaa, ettei se kotiin löydä.
Nirri pois on varmin ennalta ehkäisy.
Muille rotinkaisille myös eto pelote.
Mikä parasta, rankaisijaa se tyydyttää,
takaisinmaksu tuntuu eri mukavalta.

Miltonin piru ei saa lievennystä vaivaan
kostosta, mut se tahtoo vetää vastustajan
samaan vaivaan, vaikka lisäisi se tuskaa.

Tää on huomattu myös apinoista.
ne kostaa altruistisesti: kärsii ite
vaikka enemmän, et sais antaa takas.
Kai siit on tiimille jotain hyötyä,
vaikkei koston enkelille itelleen.

Arvot suorassa

Jonka arvot ovat kohtisuorassa,
ei osaa ratkoa intressikonflikteja.
Kaikkien arvojen kosini on nolla.
Se on yhden asian apina kerrallaan.
Paitsi asioita voi olla monta.
Mulla on vähän taipumusta tähän.
Jolla dimensiot on hierarkkiset,
sillä on asiat hyvässä järjestyksessä.
Mä ensin, sitten uskonto,
sitten isänmaa, sitten koti,
omaiset, ystävät hännänhuippuna.
Eriarvoisten arvojen suhde
on ääretön eli nolla.
Ne joilla on arvot vinossa,
mittaavat kaiken rahassa.
Myyvät vaikka isoäitinsä
käyvästä hinnasta.
Tää ei ole mitään etiikkaa,
vaan pelkkää matikkaa.
Jos ne nyt on eri asia.

Uskonnolliset ja isänmaalliset
Mutta myös Roomeo ja Juulia
soveltaa leksikaalisia preferenssejä
eli siis hierarkkisia dimensioita:
Jumala on äärettömästi isompi kuin kuningas,
Ärrettömästi enemmän kuin lempi
On pilviveikon kuolo kunkun puolesta.
Ja nimenomaan Roomeon tää pippeli
Ääretön kertaa isompi kuin isän
ja äidin suosittama. Mieluummin syön
vaikka myrkkyä kuin sitä toista.
Tää on sitä Pascalin vedonlyöntiä.
Sitä pidetään jotenkin hienompana
kuin lehmänkauppoja. Se takaa alaisen
ja sotamiehen luotettavuuden.

What is a conviction? A particular view of our personal advantage either practical or emotional. (Conrad 164)

Syntiluettelo

Katoliset pitää syntiluetteloa, johon on listattu paheet pahuusjärjestyksessä, ja sen mukaan mitoitetaan syntisille rangaistukset.
Dante kopsas ne mutatis mutandis Aristoteleen etiikasta. Kts. al Dente.

Seitsemän kuolemansyntiä ovat varhaisessa kristillisessä opetuksessa käytetyssä paheiden luokituksessa pääpaheita, joista muut synnit seuraavat. Seitsemän kuolemansyntiä ovat Danten Jumalaisen näytelmän mukaan lajiteltuna pahimmasta laskevassa järjestyksessä näin:

  1. Ylpeys (turhamaisuus)
  2. Kateus
  3. Viha
  4. Laiskuus
  5. Ahneus
  6. Ylensyönti
  7. Himo

Huomaa et synnit on luonteenpiirteitä, paheet tapoja, rikokset tekoja. Hemmoja rankaistaan uskonnossa niiden luonteesta, ei rikoksista. Luonnetta pitää muuttaa, kun on tapahtunut rikos. Ylpeä tekee rikoksia, jotka palvelee sen turhamaisuutta.

Osa näistä on yhden hengen pelejä, osa kahden kauppoja, pahimmat uhmaa kolmatta tahoa eli johtoporrasta. Kaikista on ikäviä seurauksia pesän menestykselle ja ne vaarantaa yleistä nokintajärjestystä, eli jälleen johtoporrasta.

You walked into the party
Like you were walking on a yacht
Your hat strategically dipped below one eye
Your scarf, it was apricot
You had one eye on the mirror
And watched yourself gavotte
And all the girls dreamed that they'd be your partner
You're so vain
You probably think this song is about you
You're so vain (you're so vain)
I bet you think this song is about you
Don't you don't you?
(Carly Simon: You're so vain)

Ylpeys

Yäk. Mikä inhottava tunne.
Ylpeys ja ennakkoluulo.
Kopeus. Pöyhkeys. Julkeus. Röyhkeys.
Ylpeänä esittää. Ylpeä itsestään.
Kansallisylpeys. Natsi tai japsi on ylpeä kun junat kulkee ajallaan.
Fasisti. Silittää lakanat itse. Silittää lakanat!? Alushousut myös takuulla.
Ja nimikoi sukat, vasen oikea. Ei mee säästöt väärään sukanvarteen.
Ylpeä mutta nöyrä. Yäk yäk. Vihonviimeinen tunnekimara.
Nilkin sielunmaisema.
Siinä yhistyvät kilpailu- ja tiimihenki,
totalitäärinen itsetyytyväisyys ja itsetyydytys.
Päähänpotkittavan päähänpotkijan sadomasokismi.

Ylpeys on selkeesti sosiaalista, siis turhamaista:
ylpeä katsoo itseänsä koko ajan peilistä
miltä mä näytän, säteileeks mun silmät nyt,
näyttääks mun takapuoli isolta,
ihaileeko katsomo, läpyttääkö ne.
Kuten veistelee Joseph Conrad, itse mitä turhamaisin mies:
Vanity is the finest sort of egoism
which can take on the aspect of every virtue. (Nostromo 251)

Kaikkeen lähtee mukaan sankari läpytyksen hinnalla.
Onhan tää aina ällöä, mut synti se on vasta
kun ylpistelee johtoportaalle.

Kateus

Kukaan ei taida kadehtia jumalaa,
tosissaan pyrkiä jumalaksi jumalan paikalle,
sen estää nähtävästi ääretön säätyero.
Hullustihan siinä kävi titaaneillekin,
vaikka olivat rautaa kovempaa metallia.
Kateus on demokraattisempi tunne,
sillä jarrutetaan kavereiden keulimista
varsinkin saman tuloluokan sisällä
maksetaan etuilua takaisin samalla mitalla.
Jos kaveri on joholla ollaan kateellisia
jos se etenee mun kustannuksella mä kostan.
Molemmat synnit edistää tasa-arvoa. Tästä nähdään,
et tasa-arvo on uskonnolle myrkkyä, ja kääntäen
uskonto on eriarvoisuuden uskollinen puolustaja.
Sen huomaa siitäkin, että kateus on syntiluettelossa
korkeemmalla sijalla kuin viha: vihatkoot kuha pelkäävät,
mutisevat jumala ja sen piiriedustajat.

Inho ja viha

Inho ja viha on liskoaivon arvioita
kasvin tai kuoman kelpaamattomuudesta
suuhun tai muualle pantavaksi.
Matelija ottaa jyrkän kannan,
äkkikiihdytyksen, jottei sitä yhtä äkkiväärä
nälkä, himo aja koittamaan sopimattomia
jos ne ehkä kuitenkin menettelisi.

Uloste oksettaa, outo lima, vamma ällöttää.
Jotakuta saattaa inhottaa
vaikka kovettunut muna parrassa.
Inhon kohteen kuuluu hävetä:
Hyi häpeä, tuo on inhottavaa!

Viha on tasapuolisempaa, usein molemminpuolista.
Vihattava vihaa takaisin. Pelkää, sureekin joskus,
vaivaa katumus, jos vihan aiheutus ei ollut tarkoitus.
Jos lyö päänsä kaappiin, sitä on ihan pakko
rankaista, lyödä takas. Käsky tulee liskoaivosta.
Kostonhimo on niihin sisäänrakennettu,
darwinismin pakko päästä tasoihin tai joholle.
Jeesustelu kerää voimia samasta tehtaasta,
tuo vihaava rakkaus, rakastava viha.

Laiskuus

Muurahaiset eivät ole laiskoja
ne puuhastelee väsymättä kaiken aikaa
raahaa lakkaamatta kortta kekoon.
Vai raahaako? Vai onko se vaan ison lukumäärän
aiheuttama harha-aistimus? Jos tarkkaan katsoo,
kyllä ne itse kukin aika paljon myös seisoskelee,
mitään tekemättä korteen nojailee tai hortoilee.
Muurahaiset on kyllä vitun tyhmiä,
juoksee vaan, ei ehdi pyörän selkään.
Paremmin menis kun pysähtyis vähän miettimään
ottais viisminuuttisen, pitäis luovan tauon.
Paitsi että ne tauot alkaa helposti venyä
koska ne on kivempaa kuin korren raahaus.

Laiskuus on kyllä mun helmasyntejä.
En kauan jaksa tehdä ikäviä töitä, alkaa
ajatus harhailla, keksin muuta tehtävää
tai alan runoilla, niinkuin juuri tällä haavaa.
Olen myös huono ryhtymään johonkin uuteen
joka pelottaa tai näyttää vaikealta. Viivyttelen
ihan viime hetkeen saakka ennenkuin hyppään
kylmään veteen, altaan syvään päähän. Älä tee
tänään minkä voit jättää huomiseksi, on mun deviisi.

Ahneus ja ylensyönti

Nykyajan ihmistä voi yllättää
et ahneus ja mässäys on eri syntejä.
Ylensyöntihän on vaan yksi ahne teko.
Onko ahneus ja mässäilevyys eri luonteenpiirteitä?
Perehtymättä katoliseen ajatteluun voisi veikata,
että ylensyönti vaikka synti oli pienempi paha
munkeille kuin rahanahneus, siksi se erotettiin
muista ahneuden versioista omaan pykälään.

Samasta syystä Hammurabi erittelee eri elimet
laissaan silmä silmästä, hammas hampaasta,
ja Mooses kuurnii tarkkaan eri ahneuden lajit
jutkuille yhtä tärkeät kuin eskimoille lumen taju.

Himo

Himo, josta nykynuoret käyttää sanaa ahnaus,
on samanlainen liskoaivon käskyttämä pyyde.
Siihen tehoo kehnosti keppi sekä porkkana,
sixkin on se luettelossa hännänhuippuna.
Herralle on lihanhimo eli panohalu pikkurike,
koska se on kivaa ja kivutonta herroille.
Lasten bylsintä on myös maksutonta kirkolle.

Usko ja Toivo

Murakamin kirjan loppuvitsi:

Me uskoimme silloin vahvasti johonkin, ja meissä oli jokin, joka kykeni uskomaan vahvasti. Sellainen tunne ei sammu tarpeettomana.

Onko usko siis tunne? Tunteet on käsityksen ja tuntemuksen tuloja.
Usko on luja luottamus siihen mitä ei näe, siteeraa Dante hyvästä kirjasta.
Credo quia absurdum, muka sanoi mutta EI sanonut Tertullianus. Aika absurdia.
Uskoa pitää, kun jutussa ei ole järkeä. Sitä ei siis edes VOI tietää,
koska tiedettävän pitää olla totta ja järkevää. Tieto on perusteltu tosi uskomus.

Uskokoon ken tahtoo. Usko mitä haluat. Tää on Jamesin will to believe.
Se on aika amerikkalaista. Amerikkalaiset on tahtoihmisiä, pyrkyreitä.
Usko myy, se kannattaa. Tappeleva sirkkakin pärjää paremmin, kun uskoo itseensä,
on optimisti, varsinkin jos aikaisemmat vastustajat on olleet väpelöitä.
Just sellaisia sirkkoja on jenkit, ja samasta syystä. Fiksusti valitsee vastustajat,
käy kimppuun varman päälle raa'alla ylivoimalla,
lyö heikompia, käyttää kätyreitä, oottaa taustalla,
ampuu kaukaa turvallisesti paremmilla aseilla,
listii miehittämättömillä roboteilla naisia ja lapsia,
läskinä kiristävät laihoja, nälistävät talouspakotteilla,
tulee mukaan voitonjakoon kun kaveri on kanveesissa.
Taas on vapautettu maa, käy kaupaks kokis, joulupukki,
Walt Disneyn muovieläimet, vapaan lännen oopiumi.

Usko on siis päätös. Tilastollinen päätelmä. Taloudellinen päätös.
Kierkegaardin mainitsema loikka pimeään. Kikyloikka.
Valinta. Mieltymys ja valinta ovat sama asia, sen todisti Fishburn.
Tietoa ei voi valita, usko pitää. Valita pienempi paha, minimax.
Ostaa arpa, kun ei muuten pääse köyhyysloukusta, köyhtyä lisää.
Ääretön voitto-odotus, Pascalin veto, martingale, Pietarin paradoksi.

Japanilaiset sadut ei pääty sen pituinen se, vaan näin:

Näin on kerrottu. Totta vai ei, en tiedä, mutta siitä on kauan ja sekin mikä ei ole totta täytyy todeksi uskoa.
Uskotteko? - Uskomme!

Uskotteko joulupukkiin? Uskomme!
Entä Jumalaan? Totta hemmetissä!
Hieman iso, mutta kyllä tästäkin selvitään,
kuten sanoi taikuri Nakke Nakuttajassa,
kun taikoi piiloon Samuli Kukon erehdyksessä.

Se onnistuu, koska uskominen on toivonsa panemista johonkin, ja toivo on topologinen modaliteetti, moniulotteinen. Toiveita voi laskostaa eri suuntiin, ei tarte järjestää jonoon niinkuin preferenssejä. Kaikkia missejä ois kiva panna, miks valita vain kolme parasta. Toiveiden ei kaikkien tarte voida toteutua kerralla, edes teoriassa.
Usko ja Toivo, sielujen Matti ja Teppo, lyövät vetoa monen hepan puolesta. Ei pane munia yhteen koriin. Sekastrategia. Vähän sellasta monijumalaisuutta. Koitetaan onnea, kepillä jäätä. Ei se ota ellei annakaan. Pannaan paperit vetämään. Tuli sitä eli tätä, älä vetämättä jätä.

Tästä voi olla jotakin hyötyä, sanoi Lea, kun kävi seurakunnan tilaisuuksissa ihan loppusuoralla.

Kun Toivo kuolee, lapamato tulee Uskoon.
Uskon kuoltua sille jää Madonnan rakkaus.
Madonnan kuoltua se joutuu madotukseen.

Laupeus

Laupias on armo
hyvän paimenen.
Kiltit karsinaan,
pahat paahtimeen.

Man of faith and honour

Tää tuli vastaan Conradilla.
Mikäs tää tällänen nyt on?
Se pitää kiinni lupauxista,
sopimuxista ja pelisäännöistä,
ei petkuta, on luotettava.
Tiimipelaaja, pitää pelipaikkansa.
Joukkueurheilun on nää sanastoa.
Kunnioitetaan sopimusta,
sitä pelätään ja tykätään.
Kunniasanaan luotetaan.
Kädenpuristukseen lujaan.
Sen varaan jalka lasketaan.
Lusmuilija häpeää kun joukkonsa
eessä kiinni jää, menee maine,
hyvä nimi, brändi, imago,
uskottavuus, luotto rahanarvoinen.
His word is good as gold.

Lupaus on osa yhteisestä pläänistä.
Se on suunnitelman osuuden sanallinen ilmaus.
Sitä tartti metästäjät tappaakseen ison eläimen
tai toisen joukkueen.
Se oli hyvin pahaa lääkettä.
Parempi ois ollut maailma ilman sitä.
Eli ilman ihmistä.

Sananmuunnoksia

Paiskasin runoja sananmuunnoksista:

Pietari Suuri

Pietari Suuri, hattunsa polki, Vaasan linnassa.
Kipeä ukkeli, kesällä sippi, nuhainen vissiin,
niskaa pakottaa, paha yskä, karkeat sukat.

Rukoillen hinkkasi, tolkutta muljotti, kynsi turpaa.
Muistaa hanan, kylmentää varpaansa,
kipakasti nakkeli, nakit uimaan,
Hämeessä pissii.

Wellun pitopalvelu

Saisko olla pehmeää jänistä, pehmittäiskö anis?
Ois viitossilliä, kuutossilliä, silliä kullekin.
Vienoa huttua, villiä kuttua, mullia padassa,
Mustaa kania, kivaa kokkelia, kuivattu velli.
Viron pottua, kulaus tilliä. Lillin kuhaa (yksi kuha).
Teijan turskaa, murjun kanaa, maukasta lihaa, pussi nuudeleita.

Vattua ja viikunaa, Vihtorin lettuja, valukastike.
Vesikulho, olut katettuna, simaa liittimestä,
Viileitä pyttyjä, herkkua kuppiin, kuppi heiluun!
Mukitolkulla, kuumaa pillistä, piristävää sumppia,
tiputetaan tassiin, kermaa jonossa.
Kummisedän pullia, kuutospullia, naisten torttua.

Kessua ja tupakoita. Anista penaaliin, tarjotaan mukaan.
Apua häpeille, limpusta perittäviin, hallikuluihin.
Alotetaanko sinusta?

Lisiä nimiin

Tellu pirhakka, Timo houkka, Manta sokea, Jussi tinassa.
Arska tehtaalla, Anni finaalissa.
Allin kuherrus, Kaisan arvoitus, Katrin melu,
Hellin kurkku, Pirjon mallu. Arvon penaali, Ollin kurjuus.
Assi piristää. Anis Pekalle, ei piristä Allu.
Vallua ei pilkata, kyllin Virpiä.

Kanin polut

Kaneja polulla, halli kujalla, halli kuralla.
Lokki kivellä, pulu jokeltaa, pulu kakilla.
Pulu kallistuu, pulu kaatuu, pulu katoaa.
Kaato hukalla, hukka kapenee, kimalainen hukassa.
Kuristaa kolli, murskaa tulkusta.
Mustunut kana, kauheata mölyä.

Muuttuneet junat

Sotamies rannalla, villavassa hatussa, vilkuttaa mulle.
Hatussa viivoja, kylläkin harvassa.
Tutun vihellyksen perään, hellin kuulutus:
Muuttui junat: nikkeliä Kiinaan. Muovia junassa, kuminalli.
Junassa mutinaa. Muukalaisten juna.

Ralli kukkuloilla

Hulvattomia vuoria, rinne antava,
kaarat harvassa, harvassa on kyllä.
Hullun piilillä, kiisin huumassa,
kytkin turvan, mukana vilkut, jarrupalat.
Matka luistaa. Rukalle tankkaamaan, vinkkarit rutussa.

Huusin pyörältä: Lissua tukasta, koko rahalla!
Viittaan tuttuun, lompsa pirisee, iso rahamassi.
Vippaan tutuille, huiskin ruoria.
Hupia ruorista, kapinan alussa, pian raha liukeni.

Hurjat kutsut

Tuttu vimma. Utuista vilinää.
Musa kilkuttaa, mankku rullaa.
Naseva kurttu, Manta soittaa, kajauttaa rokit,
veisaa alttona, ruusus-jenkkaa.
Kuiskaava ralli, kumea pilli, lommoiset sellot,
pimee komppi, kumarassa saksit, kuparipillit.

Tulee kossu, pilallinen jallu, loristan pulloja,
potun viskiä, pullot kalisee, tutut virvokkeet.
Vihdinpuoleisia tuttuja, viskiä tutuille.
Ukkelit kilistää, virvotetut tutut.

Lättyviikari, veli Pirinen, kuvailee alleja.
Mutiainen salkkumies kyttää lärvät, vakavasti selittää.
Virtasen Patun tutkan lukema:
Likka kamassa, timanttiset rossit, kilisee uumassa,
hoikkaa lumoa, tosi kurvi, kuumiehen mallia.
Kuvat rillissä, mustetta nenässä, likan katkua.
Vilpoisa kettu, viileä hattu.

Vilkaisin hattua: viluttava hattu. Vampilla on pileet.
Huiskasin ratsua, hain naisten tanssissa,
pitkiä humppia, sankkaa rumbaa.
Kavahtaa likka, liina tiukas, liikaa rahaa, hintalapussa.
Ryssiä ei hätyytellä. Suksi kuuhun,
huono vierailija.

Äänisen kypärät

Oon raukka pihalla.
Maijan pihalle, kämppiin piristymään.
Turpa kylessä, pimeästi kierimään.
Pikkuinen tallukka, turvaton kyherö, tuttu vihannes,
vihjailee nutussa. Elli ottaa kuteen, pistää kassiin.
Muistelen hania. Sallin kutimen.

Iitin sillalla, tölli kukkiva.
Tölli kumisee, tuvan alta napsuu.
Pikkanen kappeli, vihkaisi tutut.
Reginan vanki, pikku hullu,
Kumautettu Lalli, tottu vilppiin,
kuhersi töllillä, mäntää lelli.
Muija nalkuttaa, kutova Elli,
kurttu naama, vihaisena nutussa.

Arvat kanaalissa, kynnetty arpa.
Pirullinen sumppi.
Rassut tuvassa, tuhisevat rassut.
Tuskaan pakahdun, lasta kuritin.
Tuskan parahdus, nuuka pissi,
lasikukko.

Nyt älliä ja kukkia, tai vällyt pihalle.

Kysymys herää

Heräsin kysymykseen
Onko käsi elin?
Nuori huilunsoittaja
Joltain saarelta
Juuri päättyneessä unessa
Tuli noutopöytään ja
Kahmi käsin sieltä
Suoraan suuhunsa
Parman kinkkua.
Vieressä ois ollut
Myös näkkileipää.
Hieman pahennuin.
Ei se ole elin.
Se on jäsen.

Onko siitin elin?
Otin noutopöydästä
Aiemmin unessa
Tai aiemmassa
Sukellusveneen muotoisen
valkoisen leivän
jonka sisällä
Oli aamumuroja.
Se oli tarkoitettu
lapsille.
Se oli aika pahaa
Mutta oli nälkä.
Hätä ei lue lakia.
Ei se ole elin.
Se on kalu.

Onko emätin elin?
Uusi vaimoni
Vähän aiemmin
Samassa unessa
Kinsellan kirjasta
Terävät kulmahampaat
Charlottelta
Kastajan ruskeassa
tukassa
Kertoi ystävilleen
Että kylpyhuoneesta
Löytynyt Viagra pullo
Oli käytössä.
Hieman pahennuin.
Lähdin noutopöytään.
Minulla ei ollut
Ollut käytössä.
Ei siitä tullut
Enää kalua.
Ei se ole elin.
Se on tavara.

Mua käsketään
Nyt huutamalla
Alas aamupalalle.
Runo katkee nyt!
Lopeta!
Nyyh.
Ystäviä nolla.
No, koira
On uskollinen.
Tulee luo.
Vaatii rapsutusta.
Heräsi kysymys
Onko koira ystävä?
Se on lauman jäsen.
Ja eläin.

Suku on pahin

Kuka tarvitsee ystäviä
kun on sukulaisia?
Jos sukulaiset suuttuu
kirjeystäviksi muuttuu
nettitutuiksi tai seuraajiksi
tai vallan mykistyvät,
ne eivät lakkaa olemasta
sukulaisia. Se ei ole
tahdonvaraista.

Ikäviä, kamalia viestejä
tulee sukulaisilta.
Milloin skandaaleja,
milloin katastrofeja.
Usein on toimittava
palokuntana.
Siitä kiitokseksi saa
kirveestä päähän,
puukotuksia,
kirurgin tarkkaa
vittuilua,
kipeitä piikkejä.
Niin paljon kuuluu
sukulaisuuteen.

Yhteystiedot

Lähdin kylille
katkaisemaan lankapuhelinta.
Jättämään hyvästit
HPY:lle.
Poistamaan yhteystiedot
Elisan muistista.

Aikapihalla näin Merete
Mazzarellan kauniissa mekossa.
Se oli kyllä tosi vanha
Ja aika pihalla. Etsi varmaan
katseellaan tuttuja.
Toivottavasti eivät ole
liian etäällä,
kuuluisuusalueen ulkopuolella
tai katveessa.

Kari Raivio entisen näköisenä
puutarhatonttuna, värikkäissä
trikoissa ja pesislippalakissa
tuli vastaan assan nurkilla.
Tutun näköinen mutta kuka?
Sanoi sen haahuileva ilme.
Niin katoo maailman kunnia.
Katkee yhteys, pätkii kontakti
himmentyvän muistin mukana.

Henkilö jota yrititte tavoittaa
Puhuu nyt juuri toista puhelua.
Odottakaa linjalla
älkääkä katkaisko puhelua.

MAGA ja YOLO

Kaksi jenkkilippistä
MAGA sekä YOLO
roikkuvissa farkuissa
kangistunut molo
kerran näki googlelasit.
Niis luki OMG.
Raiskasivat googlelasit
MAGA sekä YOLO.
Kirjaimista muodostui
MAGOG sekä GOG.
Tekivät yläfemman. Yo-o,
Googlelaseissa on siisti meloa.

En buske

Yks puska
Tosi paha puska
Pahempi kuin paapa
Vielä pahempi kuin kakka,
Melkein kuin paska (kuiskaten)
pahempi ja vielä jenkimpi

Kuin jenkkien pahat presidentit:
Se alkuperäinen paha puska,
Irakin autiomaan palava pensas,
Ja tää uusi tuheron näköisessä
tupeessa, joka ostelee maanosia
ja nukettaa hurrikaaneja;

Niin näitä vielä pahempi puska,
Koska niin mitätön ja silti yhtä paska,
keekoilee Ilta-Pulussa sanoen:

Jenkeissä jengi maksaa mielellään
vapaudestaan kantaa asetta ja
olla maksamatta veroja, ostaa osakkeita,
Sillä että niiden lapset on vankeja
Elinkautisia lähtien tarhasta.
Koulun käytävät mutkittelee
Ettei pyssymies saa hyvää osumaa
Notmiinä säntäileviin lapsiin
Luodinkestävine koulureppuineen.

Koulun tärkein aine on aseen käsittely
Ja piiloutuminen siivouskomeroihin
Jotka on tyhjennetty sen varalta
Että niihin mahtuu enemmän lapsia
Ja kissanvessa, jotta lapset pääsee tarpeelle
Sillä aikaa kun pyssymies mesoo käytävillä
niittäen napiaisia kuin heinää.

Ennenkuin vahvasti aseistetut opettajat
take him down, tekee siitä selvää.
Vapaa aseenkantaja ja osumaa ottaneet
kakarat poistetaan tontilta
sähköistetyn piikkilanka-aidan taakse
Verisinä täynnä luodinreikiä.
Loput lapset päästetään komeroista
Jatkamaan aseenkäsittelytuntia.

Niin, tää on niistä oikeestaan jotenkin hienoa.
Tää on vapaata lännen miehen touhua,
muistuttaa notmiiden trofeemetsästystä
jossain safarilla golfautosta.

Seuraava uni

Kun tulen kotiin töistä
vaimo istuu siellä kahden
pitkänhuiskean nuoren miehen kanssa
ilmeisesti päiväkahvilla.
Siis kahden! Siis kolmistaan (3)
kahden (2) salskean erittäin nuoren ja
erittäin komean miehen kaa.
Mitä nyt on tekeillä?
Se sanoo mulle silmät säteillen, kuin
Eeva Aatamille
käärmeen jälkeen Miltonin paratiisissa,
näyttäen itsekin nuorelta ja kauniilta:
Katso, olen ollut näin rohkea sun puolesta.
Kutsuin nämä pojat auttamaan,
heittämään ulos tuon ison ruman
jää- tai suolavuoren salista.
Menin katsomaan.
Se vuori koostui mun loputtomista runoista.
No olihan se kieltämättä ruma.
Kuin kasa menneentalvista
aurattua likaista lunta.

Sit heräsin. Jäi näkemättä,
kuinka siinä sitten kävikään.
Jäi muumipeikko synkkään metsään
yksin tyhjine maitohinkkeineen.

Dumarin pää

Tuomari Nurmio lopettaa riimittelyn
40v rupeaman jälkeen. Alkoi stressata,
kun riiminpätkät alituiseen pörrää,
öin päivin vaivaa, ei saa rauhaa,
täytyy tyhjentää pää nyt viimeinkin
kun vielä ehtii, tyhjänä se kevyemmin
noussee körttisukulaisten taivaaseen.

Tuntuuko susta samalta, kysyy huolissaan
puoliso. Ei vielä, vastaan näin sille,
ei toistaiseksi, runot vain täyttävät
työasioista tyhjentyvää aivotilaa.
Siellä on paljon vapaata kapasiteettia,
joka hyvin joutaa runoilijaminän käyttöön.
Ei sitten tunnu pannussa niin tyhjältä.

Siisti piha

Elämä on ihmisen parasta aikaa
Kevät on parasta aikaa kylvää niitä
Syksy on parasta aikaa istuttaa!

Utsjoen mökillä pihaa siistii lampaat
Syö rehua äyskäristä, tunkee mökkiin.
Katolla kasvaa heinää, sinne ei uletu turpa
vaikka porstuan kauttakin yrittäisi.

Kukonlaulun aikaan

Me hullut ramppaamme rappusissa
Me heräämme jo kukonlaulun aikaan.
Me ramppaamme runoilemaan aamunkoitossa
Tai hellalle sulattamaan sokerpaloja.
Aikainen lintu vangitsee madon
tummakulmaisen pienen makupalan
tai ilmassa vielä leijailevan idean.
Siirappi juoksee ennenkuin joku herää,
kääntää kuumentuneen levyn pois päältä,
ja pysäyttää mielikuvituksen liitelyn.

Titaanit

Tonttu iki-iäkäs on kuollut
antoi sävellahjan pois.
Suomi-räppärit muisti sitä
kuolinpäivänä,
kunnioittivat sanataituria
sanataituruudella.
Suomi-räpin valkonaamat
on isoja titaaneja,
keskivartalolihavia
miesasiamiehiä,
jotka jumalan paikalta
puukkasi muuan #metoo-nainen
kaiken kukkuraksi mutiainen
Koko Hubara.
Siitä ne nyt marisee
ja hakee apua
julkkisvainajalta,
mut ei se kuuntele.
Se katsoo maanalaista maisemaa
ja ymmärtää
kuinka onnellinen voi olla hän
joka aina saa siellä asustaa.

Miehen voi raiskata

"Ääritapauksessa nainen on kaapannut miehen mukaansa, sitonut hänet sänkyyn, huumannut hänet, piikittänyt häneen erektiolääkettä ja sitten harjoittanut yhdyntää hänen kanssaan," kertoo seksologi Jukka Virtanen.

Suomessa Oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen mukaan vähintään 5 000 miestä kohtasi vuonna 2003 perheväkivaltaa, josta noin kaksi kolmasosaa on parisuhdeväkivaltaa. Kuinka suuri osa parisuhdeväkivallasta on raiskauksia, on epäselvää, mutta lienee todennäköistä, että naisen raiskaamaksi joutuu ainakin muutama sata suomalaismiestä vuosittain.

Yhdyntään miehen voi pakottaa monella tavalla. "Naiselle on tyypillistä aloittaa henkisellä tai verbaalisella väkivallalla", kertoo Virtanen.

"Parisuhteessa elävä nainen voi sanoa menevänsä sänkyyn toisen miehen kanssa, jos kumppani ei suostu. Hän voi myös uhata kertoa miehen työkavereille, että tämä on kyvytön."

"Naisraiskaajilla on yhteisiä piirteitä, jotka ovat pitkälle samankaltaisia kuin miesraiskaajilla", sanoo Virtanen.

"Ensimmäinen on halu näyttää valtaa, osoittaa, että pystyy tekemään mitä vain. Mukana voi olla myös kostonhimoa. Naisraiskaajista tulee mieleen vanha TV-sarja Naispaholainen."

On vain ajan kysymys, milloin Suomen tuomioistuimet joutuvat ottamaan kantaa naisraiskaajiin. Maamme rikoslaista puuttuu naisen tekemä raiskaus. Lain mukaan raiskaaminen tarkoittaa sukuelimen tunkemista väkisin johonkin kehon onteloon. Koska naiselta puuttuu elin, jonka voisi tunkea sisään, hän ei Suomen lain mukaan voi olla raiskaaja.

Tuomioistuimet ovat hämmästyttäneet yleisöä keksimällä mielikuvituksellisia perusteluja lieville tuomioille naisen ollessa uhri. Nähtäväksi jää, pysyykö linja samana, kun osat vaihtuvat. Lie raiskaaminen tarkoittaa sukuelimen tunkemista väkisin johonkin kehon onteloon. Koska naiselta puuttuu elin, jonka voisi tunkea sisään, hän ei Suomen lain mukaan voi olla raiskaaja.

Tuomioistuimet ovat hämmästyttäneet yleisöä keksimällä mielikuvituksellisia perusteluja lieville tuomioille naisen ollessa uhri. Nähtäväksi jää, pysyykö linja samana, kun osat vaihtuvat. Lieveneekö tuomio, jos uhri on tuttu, kuten tapahtui Itä-Suomen hovioikeudessa pari vuotta sitten miesraiskaajan kohdalla? Turhaan herra puuhaa sekä hääräilee, täällä tehdään niinkuin rosvot määräilee. Entä onko lieventävä asianhaara se, että mies on kulkenut kadulla kireissä farkuissa aamuyöllä?

(Kalevi Rantanen, City-lehti 2004)

Räpistä

Räpille on ominaista onnahtelu
Tahallinen joskus joskus tahaton
Hurtti huumori ja hauska komiikka
Tahallinen joskus joskus tahaton
Asenne edellä kaakkaa pulu
tahdosta riippumaton.
Taustalla lilluu hissimusiikki
Sen päälle vikkelä ja nokkelahko räpätys
läppä läppä vitsi vitsi
hei jäbät!
heikompikin läppä menee kun sen räppää oikeen nopeesti.

Miehen malli

Opetushallitus kiemurtelee miesasiassa: opettajan sukupuolella ei ole väliä, mutta ois se silti hyvä olla kouluissa lisää miehen malleja.

Mikä on miehen malli? Kelpaako naismainen mies tai miesmäinen nainen miesmalliksi? Mistä on miehet tehty? Etanoista, sammakoista, koiranhäntätupsukoista. On ne sit aika yäkkejä. Koiranhäntiäkään ei saa enää leikata. Kelpaisko ihmisenhäntätupsukka? Niitähän on alettu taas leikellä ja halukkaille liimata.

Mut leikki pois. Tuo on mautonta. Mikä se on joka tekee Esasta esan, Terosta teron? Mitä paitsi pippeliä puuttui Orvokki Hakkaraiselta, mun kiltiltä ekan luokan opettajattarelta? Mitä vaille jäävät esikouluipanat?

Mulla oli kansakoulun kolmannella ja neljännellä opena Lauri Kiuru, joka oli kiltti setä. Ei kyllä haitannut että mä olin sen kaima. Sillä oli kaunis laineikas tukka, kuin pojilla viiskytluvun sarjiksissa.

Kaunistukkaisesta esikuvasta voi olla iloa, jos pojalla ei ole isää, tai se on kamala. Mitenkään vihjaamatta, että mun isi olisi ollut. Mutta kyllä isi oli äkkipikaisempi kuin Lauri Kiuru. Ope ei koskaan rähissyt mulle, en ainakaan muista.

No tää vois olla ihan tärkeintä. Miesmalli josta ottaa mallia. Kilttejä miehiä voisi pitää vitriinissä, niinkuin norssissa oli nukkavieru täytetty metso metsälinnun mallina.

Pienet pojat ymmärtäisivät, että on ookoo olla vähän jähmeä, kunhan on kiltti. Rekka-autossakin luki takavuosina: olen isokokoinen, mutta hyvätapainen.

Pojat tajuisivat myös, että kyllä niille vielä kunnian kukko laulaa, kun kasvavat isommiksi. Yhtä isoiksi kuin ope, isommiksi vielä kuin opettajatar.

Saavat hyvillä mielin keskittyä urheiluun ja peleihin. Puntit kyllä tasaantuvat kun niihin tulee täytettä.

Mut asiaan. To business! Eläköön se pieni ero! Mikä on se ero jota tässä haetaan, apart from the obvious? Mikä malli on uhanalaisena? Vielä kysyt, siitähän on valtava kirjallisuus. Miehet ovat perseestä, naiset anuksesta. Miehet metästää, naiset hoivaa. Miehet istuu tupakalla miesten talossa, ottaa neuvoa antavia neuvostossa. Naiset kuokkii peltoa lapset selässä, käy kaupat, tekee perheelle hyvää mättöä, siivoilee. Odottaa miestä kotiin ohkasessa nailonnegligeessä. Mies pesee auton ja vaihtaa lamput.

Tää on hyvä ohjelma, täst mie piän. Me miehet halutaan olla Harald Hirmuisia, ei mitään ämmiä. Hyviä jätkiä, äijämiehiä, ei mitään vegeneitejä, Jone Nikuloita. Hei jäbät! Jatketaan vaan entiseen malliin. Silloin on maailma mallillaan.

Miehet perseestä, naiset anuxesta

(tiivistelmiä Youtubesta)

Miehet on päteviä, naiset valittaa.
Miehet on suoraviivaisia, naiset mutkuttaa.
Miehet hakee ratkaisuja, naiset lohtua.
Miehet on teknillisiä, naiset romanttisia.
Miehet hakee menestystä, naiset onnea.
Miehet mököttää, naiset pöpöttää.
Mies haluu olla tarpeen, nainen tykätty.
Miehet laskee seteleitä, naiset eleitä.
Miehet on kumppareita, naiset laineita.
Miesten sykli on pussit, naisten menkat.

Tarkistuskysymyksiä

Jokeri pokeri poks

Jokerista tuli maailman puheenaihe.
Amerikan oma sankari ratsastaa jälleen,
mahdollisesti Mikki Hiiren jälkeen omin.
Jokeri on henkisesti sairas mies,
joka halajaa standup koomikoksi.
No se on kyllä henkisesti sairasta.
Kun se epäonnistuu, se keksii uuden leipäpuun,
se pukee klovniasun ja menee elokuvaan.
No se on kyllä jo äärimmäisen sairasta.
Raina on häiritsevä, synkkä ja väkivaltainen.
Siis kuin USA ja sen pääklovni, Donald Trump.
Elokuva on saanut sarjamurhaelokuvaksikin
six varmaan poikkeuksellisen kovia kehuja.
Yleisö osoitti suosiotaan minuuttikaupalla.
Sille alettiin ensi-illan jälkeen veikkailla
oskariehdokkuutta, pidettiin jo varmana.
Myrkyllinen sotahuuto itseään sääliville inceleille,
jotka tappaa naisia ja ihmisiäkin roppakaupalla.
Tätä niiden täytyy välttämättä nähdä lisää,
Vaikka näkevät sitä joka päivä uutisissa.
No toisten tappamisen näkeminen on hyvää viihdettä,
ja tappaminen oikein tukussa tupla viihdyttävää.
Se on sitä aina ollut, iloinen asia muille apinoille.
Onhan se sinänsä hyvä että tollanen väki vähenee.
Maapallollahan on jo melkoinen tungos.
Ympäristönä toimiva kuvitteellinen Gotham City
on rähjäinen ja rottia kuhiseva metropoli.
Kuvaukset tehtiin New Yorkissa on site.
Jokerista tuli maailmalla puheenaihe.
Se on pääasia kaikille komeljanttareille,
kaiken maailman klovneille ja trumpeille.

Lopun ajoituksesta

Onko maailmanloppu edellä aikataulusta?
Nostradamus vaikuttaa olevan jälkijunassa,
sen kalenterissa päivämäärät liian kaukana.
Apostoli Johannes torkkuu reen takapajulla,
ennustettu apokalypsis kurkkii rekipeitosta.

Tämän havaitsee kun katsoo uutisia.
Englanti on kaaoksessa, mepit nujakoi,
hullu Boris Johnson takapirun naruissa
sätkii kuin kala rahavallan koukussa.
USA:ssa on ruotelissa Antikristus,
piirtää tussilla omat sääennusteet.
Tviittaa vihapuheita seuraajillensa.

Toinen yhtä hyvä on Amazonin kimpussa,
kuivaa sademetsää sytyttää tulitikulla.
Pienempiä perkeleitä nousee joka paikassa
kuin kavalia kärpässieniä rankkasateella.

Sinettejä vähintään seitsemän on avattu.
Pankkikriisi, banaanit loppuu, tulee nälänhätä.
Ihmiset on syöneet muut elukat, nyt kaluu maata.
Aavikoituvasta hiekasta alkaa öljy ehtyä.
Betonitehtailta on kohta hiekka lopussa.
Kalat kuolee merestä, syövät muovijyviä.

Ukkosia, salamoita, maanjäristyksiä,
kaikkia ennalta luvattuja merkkejä.
Ihan ennakoimattomana lisäbonuksena
jääseinät kaatuilevat Arktiksessa,
korppikotkat käy kauppaa jääkarhuista,
hurrikaanit riehuvat kaikissa merissä.

Ihmisiä on miljoonia maanpaossa
asuinkelpaamattomilta seuduilta,
loppuja tekee porukat kelvottomiksi
tuhoomalla maan tasalle kaupunkeja,
ruumiskasoiksi luo kohtalotovereja.

Harmageddonin liikekannallepanot on vireillä.
Paljon puhuttu länsi on Gogin roolissa.
Huono-osaisia sulkevat telttaleireihin,
tuhannet uppoavat mereen kumiveneisiin.

Bisnesenkelit levittävät luovaa tuhoa,
lisää vaan työntävät kuumaan pesään pökköä
G-seiskan pasuunat ja miljoonat muut torvet.
Muut porukat järjestäytyy Magogiksi,
ydinpommit tekeillä siellä, vyöpommit täällä.

Joet ja meri muuttuvat jätemuoviksi,
Aurinko paahtaa ihmisiä kovalla helteellä.
Maapallon maantiede muuttuu lopullisesti,
tulee maasta merta, vuorista saaria.
Aurinkosaaret ja alankomaat vaipuu mereen.

Viimeisellä tuomiolla ei avata kirjoja,
Herra katsoo hidastukset netistä.
Googlaa syntisten hyvät ja pahat teot.
Toisille antaa peukkua, toisille fäkkiä.
Jos mä oisin se, niin kaikki saisi keppiä.
Niin se varmaan ajattelee itsekin.
Kuumassa paikassahan tässä ollaan jo
ja yhä kuumenee.

Maailman paskin nalle

Maailman paskin nalle pissii jymyhunajaa.
Kuin runotyttö on se saanut leimauksen.
Hänet on leimattu paskiaiseksi,
Hän on täydellinen kusipää.
Sehän vaan lisää Nallen mainetta.
Olkoonkin että kyrvänpää jostakusta,
Pääasia on että olen täydellinen.

Tykkää nallekarhu paperikarkista.
Arvopaperit hyviä on oligarkista.
Valtion pankin ottii omiin nimiin,
Omista nimistään siirsi lasten tiliin.
Köyhän kurkusta meni koukku, tapsi,
Iloitsee kalaonnesta nyt nallen lapsi.

Säästökorko miinuksella, lainan korkealla,
Asiakasetuja on Nallen Nordealla.
Nerouttaan ei suotta nero uhoa,
Pohjoismaihin lapioi luovaa tuhoa.
Oligarkkiveli tahtoo verirahat pestä.
Nalle: Tähän käteen! -Spasibo! -Ei kestä!

Nylkyrin pankkipäivän ilta koittaa.
Nalle pihaan autonkuljettajan soittaa.
Kohta käy kultaportti karhukoplan kartanon.
Hopeapeilistä katsoo Nalle miten huuliparta on.

Illalla miettii vielä opasta, miten lisää nylkeä.
Panee tukan naulaan, sammuttaa valon, ja kääntää kylkeä.
Varattomien eteisiin sataa räntälunta.
Ruotoviiksi hymyää, näkee märkää unta.

Winner takes all

Hedelmistään puu tunnetaan.
Niiden mukaan se nimitetään.

esim.

suurmiehetpikku naiset
sankaritlahtarit
yläluokkaalaluokka
papitlukkarit
talonpojatkupparit
valkoisetmustat
oikeistovasemmisto
ritaritheitukat
nerothullut
jalotmoukat
tähdetstatistit
taiteilijattuhertajat
tietäjätluulijat
mestarittunarit
julistajathäiriköt
opettajatvillitsijät
pyhätpirut
hyvätpahat
moniosaajattyöllistettävät
asiantuntijatdosentit
ammattilaisetamatöörit
vallankumouksellisetkapinoitsijat
vapauttajatorjuuttajat
mystikotsekopäät
innoitetuthöyrypäät
herättäjäthihhulit
demokraatitdemagogit
liberaalitlipilaarit
oikeauskoisetvääräuskoiset
leijonatkoirat
näkijätsokeat
eliittioligarkit
hyväntekijätpahantekijät
kansanjohtajatkansanvillitsijät
viisaathölmöt
valaistuneetpimenneet
profeetatpahanilmanlinnut
hyviksetpahikset
soturittappajat
taistelijatterroristit
uskollisetuskottomat
nöyrätmatelijat
rohkeatröyhkeät
puolustajathyökkääjät
hallitsijattyrannit
yrittäjätkiipijät
työnantajatedunsaajat
hyväntekijätpahantekijät
osattomatsaamattomat
jumalatperkunat
voittajathäviäjät

Vasemmalla on voittajien nimityksiä. Niitä jakelee voittanut osapuoli. Tälläsen nimen saa, jos oli voittavalla puolella. Jos häviää, saa vastaavan häviäjän nimen oikealla. (Taivaassa voittajat on oikealla puolella. Mutta Jahve kirjoittaakin oikealta vasemmalle.)
Samaa merkitsevän nimen, mutta vähän rumemman. Jos sitäkään. Häviäjät unohdetaan. Voittajia muistellaan. Voittajille kumarretaan, häviäjille pyllistetään. Voittajat näyttää V-mäistä merkkiä. Häviäjille näytetään fäkkiä.
Ei ole muuta oikeutta kuin voiman oikeus. Häviäjä on väärässä. Tää on nollasummapeliä, ei mitään win-win. Sanoo Darwin, meidän jumalamme. Ja Aristoteles ja Pentti Haanpää. Ne tietävät. Tietää Stubbikin, muttei tunnusta. Se pelaa peliä. On strategi. Eli pelimies.
Voittajien mielestä häviäjät on surkimuksia. Häviäjien mielestä voittajat on ilkimyksiä. (Oikeasti molemmat on heittopusseja.)
Paitsi jos häviäjät luulee vielä olevansa voittajien puolella, tai toivoo pääsevänsä vielä sinne. Kuten persut ja köyhät Trumpin kannattajat. Silloin ne nauravat pappien mukana, kirkonvartijat. Aika säälittävää. Ei niitä huolita. Vedetään vaan lisää nenästä. Se nauraa parhaiten joka nauraa viimeksi.

Tallinnan laivassa opin saunassa

Kylläpä on humanistimetkut muuttuneet vuosikymmenten saatossa. Kun tulin verstaalle ammoin, istuivat yliopistomiehet keskenänsä sprigi päällä arvokkasti arvokkaassa salissa, perusteli ja päätti asiat miehissä puhuen toistensa ohi kirjakielellä kuin Irjan radiot. Satraapit vartioivat pikku valtakuntiaan ja puukottivat selkään toisiansa sivistyneesti ja kiireettä. Nyt istuu kaikki matut lehtorit ja muut rotinkaiset mukanlukien virolaisten saippuanhajuisessa uimahallissa, värikkäässä kalvoshowssa, siniset punaiset ja vihreät laput otsassa kuin tarhalapset. Puuttuu vaan keltaiset huomioliivit ja ohjanaru. Puretaan ryhmätöitä toistemme suuhun huutaen ja hälisten hoonolla englannilla minuuttipelillä, kovaääniset hiiret mikit kädessä. Dekaania myöten kaikki ovat naisia, paria väpelöä ponnaripäistä poikaa ja muutamaa nisäkkäiden keskeen erehtyneen sauruksen näköistä setämiestä lukuun ottamatta. Kello käy, suut käyvät, keksitään avainsanoja ja onelinereita toimivan johdon strategiatyöhön, ulkoinen konsultti alustaa vulgääristi, luurit välähtelee, kamerat räpsyvät. Minä ja pitkäpalmikkoinen tshekin lehtori istutaan kuin sääukot vierekkäin nenät eri suuntiin eri ryhmissä, mä oon sininen ja se punainen. Katsotaan toisiimme, kumpikin ajattelee itsekseen: onneksi tää on meidän viimeinen matka, laitimmainen saunareissu vihdoin Tallinnaan humoristiseurassa.

Kapteenin pakasta puuttui kortteja
Se olemattomia kuin hevonen
Syödessään hirnui ja hihittelyssään
Kokki haistoi loukkauksen
Niin kostoksi muonat pohjaan polttaa
Ne syömäkelvottomiksi saa
Sanoo: "Kunhan on satama saavutettu
Saa paattipahanenkin palaa!"
Niin pohjaan paloivat puurot ja perunat
Mustiksi hiiltyä herkut sai
Eikä päiväkausiin miehistö niinollen syönyt kai
Oli perjantai
Ja maanantaihin matka kestää
On kai mahdotonta estää
Väärinkäsityksiä merellä

Jalkakylpyjä puujaloilleen pappi otti, kun
Suotuisaa säätä pyydeltiin: Josko pappi voisi
Luojan marmorioveen kolkuttaa?
Vaan viinarattipa varpaisillaan
Vain salaa kapteenin kaapeilla viivähtää
Ja pian sumenee pää, ja sumenee sää
Ja ulappa huutaa ja höyryää
Ja tisleiden lähdettä miehistö pui
Kokin punkkaan pappi uupui
Ja sunnuntaihin vesperhetkensä siirtyä sai
Oli lauantai
Ja maanantaihin matka kestää
On kai mahdotonta estää
Väärinkäsityksiä merellä.
(YUP)

Väärinkäsityksiä merellä

Humanistit haistelee
Merituulia.
Elannosta taistelee
Viron merellä.
Filosofit, lingviinit,
Monen lajin pingviinit
Asenne edellä.

Humanistit maistelee
iskusanoja.
Onelinereita joita
Ylöspäin tarjota.
Ideoiden huutokauppa.
Turhuuden markkinat.

Kyllä meitä tarvitaan
Loppupeleissä.
Hitaasti me kömmitään
Joukon perässä.
Hyvän uskon ankkurina
Peräpainona.

Tiedekunnan imaami
nilkki mulkvisti,
Ei siis tämä nykyinen,
kiltti fennisti,
vaan se vanha vihtahousu
luihu slavisti

maailmansodat selitti
tyhmä lingvisti:
väärinkäsityksiä ne oli
sanallisia.
Päättymätön aspekti
eikä päättynyt,
sanoman ois korjannut,
ois sota loppunut.

Sen äiti oli hamsteri,
hais isä seljalta.
Pidä Graalin maljasi,
meillä on jo se.

Jaksaa jaksaa

Tää syksy talvi kevät pitää vielä pukertaa
Sit kotiin tekemään kuolinsiivousta siistiä,
Sit kistuun kansi kii odottamaan kuolemaa.

Tää Linkun maili liimautu kalloon ajaessa
pyörällä pitempää kautta toihin tänään.
Oli jonkin verran tuulista ja jo viileää.

Jaksaa jaksaa, vielä jaksaa
Niskapattia, rasvamaksaa
Viinan voimalla jos rakentaa.
No ei, emmä kyllä juo.

Kuplat

Tätä olen usein miettinyt: miten sopii yhteen lämpökuolema ja elämä, entropian laki ja kasvuräjähdys? Toinen vähentää eroja, toinen lisää? Vai lisääkö? Ehkä me ollaan vaan paikallisia eetteripyörteitä. Aurinko on kuuma, avaruus kylmä, me siltä väliltä. Oisko tää paakkuuntuminen vaan paikallinen välivaihe globaalissa tasoittumisessa? Vähänniinkun Suomi viilenee koska maapallo kuumenee? Singulariteettipuuro silottuu pipunoiden kautta? Maailmankaikkeus jäähtyessään kuplii, kuplat kasvaa ennenkuin plätsähtää ja lässähtää.

Voihan se niinnii olla. Ollaan kuplia. Omassa kuplassa kukin paisutaan kunnes tulee plätsähdys. Ja lässähdys.

Nyt on plätsähtämässä oikein iso kupla: ihmiskunta tää rupisammakko pullistuu ja lämpenee omassa liemessään, ei malta hypätä pois kylvystä. Pläts. Ja läts.

Sanomia eetteristä

Tulikohan nyt selväksi, että maailmankuvani on täysin deterministinen olematta fatalistinen. Jos fatalismi tarkoittaa luuloa että asiat menis samalla lailla riippumatta löhöönkö tai en. Ei mee. Mutta huom se on determinoitua löhöönkö vai en. Sekin on, huomaanko tän ja puutun asiaan, ryhdistäydynkö ja ryhdyn oman onnen sepoksi. Jotkut meistä on sellaisia ja sellaisessa asemassa, että ne nousee eetteripyörteissä kermaksi pintaan, huijaa toisia ja rikastuu. Mutta ne huijaa itseään jos luulee että ne ois voinu päättää tehdä toisin. Niillä oli valinta, jopa vapaa valinta, mutta valinnan tulos oli ennaltamäärätty (tai sattuma, sellaisen porsaanreiän sallii kvanttifysiikka). Sillä ne on itse pelinappuloita laudalla, ei mitään laudan ulkopuolella istuvia sieltä noppaa heittäviä sieluja.

Eikä maksa vaivaa marssittaa tässä esiin tiedon paradokseja. Vastaan niihin kuin pikku mummeli vastas Pertille: its no use Mr Russell, it's turtles all the way down. Ei kukaan ehdi tietää tarpeeksi ennenkuin tilanne on ohi. Jos se ei ole looginen totuus se on luonnonlaki, ainakin se on fakta. Apina alkaa tafsata millisekunteja ennen kuin se aikoo tehdä niin.

Pelit miinus päätöksentekijät on nondeterministisiä, niitä me pelaajat oikeasti pelataan, mutta niiden lopputulos on määrätty tai nopanheittoa, koska me päätöksentekijät ollaan osa tätä maailmaa.

Tän oivalluksen hienous ja huonous on siinä ettei se muuta mitään. Kaikki jatkuu kuten ennen. As you were. Asenntoo, lepoo, jatkakaa. Sepot sepittää ja lusmut löhöö tai ottaa itteänsä niskasta, kukin luontonsa mukaan. Planeerataan, vehkeillään, luvataan, petkutetaan ja petytään, pelataan pelejä ihan kuten ennenkin. Sillä lailla se determinismi toteutuu. Eetteripyörteet pyörii kuuman taivaan alla, te mukana. Tää on filosofiaa.

Pesän juurella

Suurmiehet ei ole oikeasti mitään suuria, eikä sankarit mitään McGyvereitä, ihmemiehiä. Ne on vaan onnekkaita heppuja, jotka on arvanneet kerran oikein, olleet oikealla paikalla oikeella hetkellä. Kun lukee niistä vähän tarkemmin, huomaa että muun aikaa ne on ollu yhtä pieniä ja tyhmiä ääliöitä kuin muut, ellei vielä pienempiä ja tyhmempiä.

Joku satunnainen arvaus on niillä napannut, 1x2, heti seuraava on mennyt väärin. Ja usein moni muu murkku on ollut myös ihan huulilla, mut tää yks siittiö vie sattumalta palkinnon. Voittajat valizee aina jälkikäteen suurmiehensä. Kun tulee uudet voittajat ne vaihtuu. Kuka oli Almansor? Vanhan tädin koira Anni Swanilla.

Einstein uskals julkasta suhteellisen hullun teorian, se toimi, mut ei uskonut enää kvanttifysiikkaan: jumala ei pelaa nopilla, se intti. No just nimenomaan sen se tekee. Tyhmät murkut tarvizee pahvikuvia. Tolstoi tajus tän Sodassa ja rauhassa. Siitä itestäänkin tehtiin sitten pahvikuva. Vaikka silläkin oli miljoonia täysääliöitä ajatuxia.

Newton äkkäs painovoiman, mut kaikki loppu meni siltä aivan pieleen, ne alkemiat ja muut.

Sotien voittajat kuten Napsu hävis muita sotia ja kukistui lopussa, mut se unohdetaan, niinkuin kaikki ne, jotka arvas koko ajan väärin. Suurmiehet on vaan satunnaisia murkkuja keon laella. Suuren keon laella on suuria suurmiehiä.

Murkut on kaikki tyhmiä, murkkupesä voi vaikuttaa vähän älykkäämmältä, koska se on vuosimiljoonissa sopeutunut ympäristöön. Senkin monimutkaisuus heijastaa vaan ympäristöä.

Ihmiset on yxitellen just yhtä tyhmiä kuin murkut, eikä tää niiden pesäkään ole ehtinyt sopeutua nopeeseen muutostahtiin. Tää tuli niin äkkiä, se sanoo kuin entisajan morsian. Six en jaxa uskoa, et se selviää omasta tyhmyydestään lopun edellä. Tältä se ainakin nyt näyttää täältä pesän juurelta. Voihan olla et veikkaan väärin. 1x2. Lottoarvonta. Noppaa heittää jumala, laput silmillä.

Omaisuus on varkautta

Joku Balibar ehottaa et mitä jos vaan unohdettaisiin rajat ja omistus. Suit sait. Hahaa. Hehee. Puhu kädelle. Siihen ei suostu Babarkaan, eikä Seleste, vaikka on valistuneita norsuvaltiaita. Ei edes Hatsipompponen, joka tuskin suostuu luovuttamaan luutaansa. Siitä unexikoon Erich Fromm, uskollisena nimelleen.

Omaisuus on varkautta, pieraisi Joose Proudhon. Ilman omaisuutta ei voi olla varkautta, vai voiko? Miten voi ottaa toisen omaa jos sillä ei oo mitään?

Jos omii izellensä jotain joka ei ole kenenkään, eikös se ole jonkinlaista nyysimistä kuitenkin? Vaikka ottaa hintaa hengitettävästä ilmasta. Sehän kuuluu kaikille, vaikkei kellekään.

Joo on. Pierre oli siis oikeassa. Omaisuus ON varkautta. Jossain vaiheessa joku kusipää on tehnyt varkauden, ottaessaan yhteismaasta izelleen oman reviirin.

Mut reviireitä on jo äyriäisillä ja ties millä madoilla. Vitun kusipäät. Omaisuudettomaan tilaan paluu ois siis tosi pitkä peruutus evoluutiota taaxepäin. Jos edes onnaa sittenkään.

Tai sit pitäis mennä vähän eteenpäin, suoraan termiittipesävaiheeseen.

Joopa, onnistuu varmaan. Meni pieleen nazeilta ja japsuilta, ei ole onnannut ees kinkuilta, vaik ne on sentään yrittäneet vuostuhansia. Siellä vaan yhä rettelöivät uiguurit ja hongkongilaiset.

Eikä se tuu onnistumaan veikkaan mä, ennenkuin me ollaan kaikki sisaruxia ilman lisääntymiselimiä niinkuin termiitit. Pari julkkista vaan lisääntyis, vaik Teme ja Sirpa, tai Kimi ja Minttu. Pientä säätöä se vaatis, Sirpalle ja Mintulle pitäs operoida konttilaivan kokoiset synnyttimet.

Silloin jengistä tulis käytännössä monisoluinen organismi. Kaikilla samat geenit, ei synny kilpajuoxua. Kaikki käyttäs samaa hammasharjaa ja lainais kalsareita.

Kaikki nää ratkaisut on utopiaa. Dystopiat on paljon lähempänä totuutta.

Mörkö ei lähde piiriin

Mun moraaliajattelu pyörii aikalailla samojen ajatusten ympärillä. Selittävät rakenteet on nämä (ainakin):

Näihin rakennelmiin liittyvät tunteet ja mielikuvat:

Tää on narsismia. Narsisti on tyyppi joka suhtautuu nurjasti tiimitoimintaan. Olen eriseurainen narsisti. Ajattelen vaan izeäni ja omiani. En lähe piiriin. Hypistelen pikkuautoa ja murjotan. Äiti lähetään jo kotiin.

Lähetetty Samsung Galaxy -älypuhelimesta.

FINIS

Y Asi Finaliza Esta Historia.

Eli tähän päättyy tämä tarina.
Mutta ensi numerossa
El Lauri ja kenraali ratsastavat jälleen vaarojen teillä -
te mukana!

vade retro dacapo