Jokainen numero on itsenäinen seikkailu!

EL CHURRO

TYTTÖ JA JÄLKIRUOKA

Miltonia

Intro

Tässä on fula och dumma Carlsonin jälkeenjääneitä puheita ja kirjoituksia.

Joku taivaallinen hengetär on öin
päivin luonain pyytämättä käynyt
ja sanellut puujalkaiset nää säkeet
ihan pakotta, itsestänsä hersyneet.
Mua joteskin vaan kiehtoi tää runoilu,
pian väsätty, vaik myöhään aloitettu.

Ei innoita mua sodat, pitkästyttävät
tarinat paloittelusta miekkamiesten,
Eikä Miltonin, Danten apologiat
as such, vaan malleina toilailuista
termiittiapinoiden, mielikuvista
joilla väki päänsä täyttää, luullen
jotain suurenmoista löytäneensä.

Ei löytynytkään mitään ihmeellistä,
löytyi vaan selfieitä tärähtäneitä.
Oman tyhmän itsensä ne löytää
typerästi itelleen virnimässä
tavan takaa runon, tarun peilistä.

Kulttuuri on vernissaa, ohut pinnoite
apinan matelijan aivon pinnalla:
rapsuta vähän, niin eläin kurkistaa
sieltä, moni vanha tuttu eläintarhasta.
Ei siinä mitään pahaa sinänsä,
eläimet on kivoja, as a rule,
mut too much is too much. Meit on liikaa.

Seis maailma, tahdon ulos. No hätä,
kohta pääsenkin. Siteeraan taas
tässä itseäni, toisto tyylikeinona.

Eläintarhan exitissä voiskin lukea
The Asylum: ken tästä ulos käy,
saa kaiken toivon heittää.

Lennokki

Paperilennokki lähtee lentoon
nousee liian korkealle, sakkaa
Kääntyy laskuun, osuu tuolin karmiin.

Vanha mies herää unestansa kuselle
kolmatta kertaa samana yönä.
Kesäisen aamuyön hämärässä
Sateisen harmaassa vihreydessä
Odottelee kauan että pissa tulee.

Miettii odottaessa uutta runoa.
Vanha mies, nokka rutussa.

Tepastelee vuoteen ja vessan väliä.
Puhelimen ja tietokoneen. Ja vuoteen.
Puuhaa. Köhii. Huokaa. Lattia narisee.
Vieressä nainen herää, huonouninen
rähisee peiton alta kiukkuisena.

Menossa on pieni kesämania.

Keittiössä

Hellan ja nyrkin välissä
olen koittanut mä vaimon pitää
noudattaen isiltä perittyjä tapoja,
hyvä veli -seuran käyttöohjeita.

Mut ei se siellä tahdo pysyä.
Helposti tulee pannuun hellalta,
rystyvoileipää, lyö se nyrkin alta.
Ei ois kannattanu päästää savateen.
Perseeseen potkii, ellen tottele.

No ei, kyllä vähän liioittelen nyt.
Ei se lyö sentään mustelmille,
vaikka pinna tahtoo siltä mennä,
palaa hihat, repee pelihame,
näin mun runoillessa etenkin.

No, onneks mä tykkään ruuanlaitosta.
Viihdyn täällä nyrkin ja hellan välissä.

Apokryyfejä ajatuksia ja rienausta

Daytonin apinajuttu

Ai ai ai ai apina
Oi voi voi mikä napina
Siitä nyt nous

Kun se mestari Scopes
Tiesi ja antoi ymmärtää
Että kävi vaan sellanen rapina
Ku ihminen ennen ol apina
Puita myöten kuorta syöden
Ennenmuinoin rapusimme vaan
Mutta se tiukalle otti
Daytonissa kehitysoppi
Apinako niin paljo muuttuupi
Johan siitä hullukin suuttuupi
Ei ei me ei olla apinoita

Miten ja milloin nytkö vai silloin
Elikkä passaako ollenkaan
Seinien sisälle se oppi
Että ihminen on kehittyvä kloppi
Vaiko tallaa maata allaan
Nyt ja aina ennallaan
Mutta se tiukalle otti
Däytonissa kehitysoppi
Apinako niin paljo muuttuupi
Siitä hulluki suuttuupi
Ei ei me ei olla apinoita

Raamatun sanasto

taivaspilvi
sielupilvikansio
jumalayritysjohto
enkelibisnesenkeli
paholainenkilpailija
vanhurskasluottokelpoinen
laupiassuvakki
pyhätabu
ylistysiso käsi
iankaikkinentoistaiseksi
kaikkivaltiussupervoimat
ulkokullattufeikki
kiusauskoukutus
syntisääntörikkomus
rangaistusjäähy
kadotuspelikielto
anteeksiantokuponki
armovapautus
rukousmessu
pelastusvelkasaneeraus
lankeemusrepsahdus
parannuskorjausliike
ihokastekninen vaate
publikaaniveroneuvoja
fariseusasiantuntija
saddukeusjulkkis
julistajasomevaikuttaja
pappijuhlaisäntä
rabbiguru
perisyntiperimä
syntiinlankeemusevoluutio
synnitön syntykloonaus
ylösnousemusgeenitekniikka
uskoluottovaraus
toivokasvuodotus
rakkaustiimihenki
siunaussponssaus
rippimentorointi
kastekirjautumistunnus
ehtoollinenkokkiohjelma
hengellinendigitaalinen
seurakuntaFacebook-ryhmä

Elämän tarkoitus

Mikä on elämän perimmäinen tarkoitus? Viiskytvuotispäivänäni yliopiston anatomian laitoksella, ubi mors gaudet succurrere vitae, virallisena floruit päivänäni, vedin kiitospuheessani ilmiselvän johtopäätöksen: ei mikään. Elämän tarkoitus on elämä itse. Sen kyllä tietää sarjakuvapiirtäjätkin nykyään (Fig. 1.). Aristoteles sanoi saman filosofisemmin: elämä on entelekiaa, aktuaalista, se on läsnä, meneillä, kunnes loppuu. Elämä on aktiviteetti, aktiviteetti on aspekti (terveisiä Orvokki Heinämäelle ja Marja Leinoselle sinne jonnekin! Tervemenoa sinne nilkki!), joka on oma päämääränsä, siis itsetarkoitus. Tarkemmin sanoen, Ari sanoo onnellinen elämä, siis elämän tarkoitus on onnellinen elämä, ei paska. Mutta tää on vaan tarkennus. Pääpointti on, että tää on nyt tässä.

Kun näin on näkyleipä, voi elämän huippukohdan valita aika vapaasti. Mä päätin kerran, että se on päiväkahvin kera nautittava pulla.

Toinen tärkee hobby mulla on, ihan kuin nuorella don Jaimella: dona Carita. Tää harraste on sama kuin isolla Paulilla: hän on minun ristini, se sanoi, tarkoittaen Leaa. Ei se ole mikään kaunotar, pikemminkin päinvastoin, se jatkoi. No, Lea sanoi vastaavasti Paulista: se on mukava noin kotioloissa.

Mulla kävi ilmeisesti parempi viuhka kuin Paulilla (jos Pauli nyt edes oli oikeassa, se on kiistanalaista). Dona Caritalla kääntäen varmaan huonompi kuin Lealla. Olen ikävä myös kotioloissa.

Eenokin kirja

Dante ja Milton on rankasti kopsannu Eenokin kirjasta. Se ei ole vaan apokryfi, vaan lisäks pseudoepigrafinen, eli väärennyksen väärennys. Tuskin oikeasti Nooan paapan itse kirjoittama. Aika huijareita noi jutkut, kauppamiehet. Mutta siellä on hyviä episodeja, paljon paholaisten nimiä, hienoja maisemia, seksiä (jumalan pojat nai ihmisnaaraita, sittemmin muitakin elukoita), jännitystä (vedenpaisumus) ym ym.

Iltaan mennessä selkenevää

Moraali ja etiikka on totalitarismin sanoja.
Mix vitussa on niissä jotain hienoa?
Mix monisolusuus on parempaa kuin ykssolusuus?
Ei minkään muun takii kun et monisoluset päihittää ykssoluset.
Eli sekin on nimenomaan darwinismia.

Etiikka koittaa simona rakentaa termiittiyhteiskuntaa. Siitä tässä loppupeleissä on kymysys. Kekkä jää kasan päälle kuningattariks on sekundaari asia, vaikka se saattaa luuseria eniten kiusata.

Tasa-arvo on fuulaa. Oikeesti mitkää yxilöt ei haluu tasa-arvoo. Ne haluu tasoihin kun ne on jälessä, sit ne haluu joholle.

Kuka sitten tahtoo tota murkkupesää? No ei mikään taho sitä taho as such, se syntyy ikäänkun itestään seurauksena pienemmistä tahtomisista. Niinkun on syntynyt jo monta kertaa eri elukoissa. Menestyvät mulkerot eka petkuttaa moraalilla mähemmät apupojixeen, mut lopulta nekin nielastuu systeemin syövereihin ite. Kaikkia viedään kun litranmittaa, mennään kierteellä kuin vesi lavuaarista tai paska alas pöntöstä, Samaa tietä kuljetaan kuin termiitit aikanaan, ja yksisoluiset niitä ennen. Seuraava askel on yhteiskuntaruumis. Skaalaedut ajaa aina tähän suuntaan.

Sillä mitä joku yxilö haluu ei ole kuin epäsuora yhteys siihen mitä tapahtuu. Halut on geeneissä, ohjaus tulee ympäristöstä (Herb Simon), ei murkku ole fiksu, vaan sen pesä, murkkupolut. Niiden seurauxena luonnonhistoria menee miten menee, tieten tai tietämättä, muurahaismaisesti.

Maailman selitys ei ole ends/means mallinen, teleologinen vaan kyberneettinen. Tän tajus Ahmavaara oikein, mut sai verisesti neniin oikeiston nomenklatuurilta, pallomaha Niinin joholla, Humen ikivanhaa lipilaarii huijausta toistamalla. Tottahan ought seuraa siitä mitä is, vaikkakaan ei välttämättä identtisesti. Senhän sanoo Darwinkin: sopeudutaan oleviin oloihin. Jokaisella voi olla vähän eri ought, mutta niinhän niillä on myös vähän eri is. Ought on want, josta on jätetty pois subjekti, joka tahtoo, yleensä joku muu kuin minä tai sinä. Siks se on oikeistohuijausta: eettisessä koko pesän oughtissa se tahtoja on johtoporras.

Uusällö lipilaarien wizardi Harari unohtaa jo Humen ja siunaa koko kasvuräjähdyxen, kaik menee just hyvin niin kun menee. Vitun rahantunteva jutkuhomo.

Renan sano et ihminen on yhtä izekäs ja rehellinen kuin muut elukat (siis 80/20%), tekee sen vaan enemmän reflektoimalla. Sapajou-apinoita ollaan, kuten pilkkas Renanin luteraani sensori vuonna 1863, neljä vuotta Darwinin opus magnumista:

Herr Rénans slutledning är ej allenast irrationell; han stannar äfven vid det djupaste förakt för menskligheten. Straxt i början gifver han oss klarligen att förstå, att menniskan länge varit ett med djuret *), hon har sannolikt endast genom fullkomnandet af sina organer skiljt sig från detsamma. Hon är icke född Guds barn, utan helt enkelt barn af urslammet liksom de andra varelserna. Också borde man ej tala om fallet, ty från hvilken höjd skulle hon hafva fallit?

*) Sid. 1 Herr Réville underrättar os uti en artikel öfver mytologien, införd i le Temps den 7 Augusti, att vår stamfader icke stod bredvid kunskapens träd på godt och ondt, men uppe i något träd, alldeles som en sapaju-apa.

The Lie

Go, Soul, the body's guest,
Upon a thankless errand;
Fear not to touch the best;
The truth shall be thy warrant:
Go, since I needs must die,
And give the world the lie.

Say to the court, it glows
And shines like rotten wood;
Say to the church, it shows
What's good, and doth no good:
If church and court reply,
Then give them both the lie.

Tell potentates, they live
Acting by others' action;
Not loved unless they give,
Not strong but by a faction.
If potentates reply,
Give potentates the lie.

Tell men of high condition,
That manage the estate,
Their purpose is ambition,
Their practice only hate:
And if they once reply,
Then give them all the lie.

Tell them that brave it most,
They beg for more by spending,
Who, in their greatest cost,
Seek nothing but commending.
And if they make reply,
Then give them all the lie.

Tell zeal it wants devotion;
Tell love it is but lust;
Tell time it metes but motion;
Tell flesh it is but dust:
And wish them not reply,
For thou must give the lie.

Tell age it daily wasteth;
Tell honour how it alters;
Tell beauty how she blasteth;
Tell favour how it falters:
And as they shall reply,
Give every one the lie.

Tell wit how much it wrangles
In tickle points of niceness;
Tell wisdom she entangles
Herself in overwiseness:
And when they do reply,
Straight give them both the lie.

Tell physic of her boldness;
Tell skill it is prevention;
Tell charity of coldness;
Tell law it is contention:
And as they do reply,
So give them still the lie.

Tell fortune of her blindness;
Tell nature of decay;
Tell friendship of unkindness;
Tell justice of delay:
And if they will reply,
Then give them all the lie.

Tell arts they have no soundness,
But vary by esteeming;
Tell schools they want profoundness,
And stand too much on seeming:
If arts and schools reply,
Give arts and schools the lie.

Tell faith it's fled the city;
Tell how the country erreth;
Tell manhood shakes off pity
And virtue least preferreth:
And if they do reply,
Spare not to give the lie.

So when thou hast, as I
Commanded thee, done blabbing--
Although to give the lie
Deserves no less than stabbing--
Stab at thee he that will,
No stab the soul can kill.

(Sir Walter Raleigh)

Vale

Lähde sielu, ruumiin vieras,
Epäkiitolliselle reissulle;
Älä arastele parastakaan;
Totuus olkoon takaajasi;
Mene, kert mun täytyy kuolla,
Ota maailma kiinni valeesta.

Sano hoville et se loistaa
ja hohkaa kuin laho puu;
Sano kirkolle et se näyttää
mikä ois oikein, muttei tee;
Jos hovi ja kirkko vastaa,
Syytä molempia valeesta.

Kerro valtaapitäville että
Ne elää toisten selkänahasta,
Niistä ei tykätä ilman rahaa,
Eivät hallitse kuin lobbaten.
Jos vastaa valtaapitävät,
Syytä valtaapitäviä valeesta.

Kerro ylhäisille ihmisille
jotka hallitsevat säätyjä,
Et niillä tavoite on maine,
Ja kauna käyttövoimana.
Ja jos ne vastaa kerrankin,
Niin sano: on kaikki valetta.

Sano sankareille urheille
Että ne tuhlaa voittaakseen,
Et ne voimiansa kuluttavat
Vaan kiitoksella elääkseen.
Ja jos ne tähän vastaavat,
Ota kaikki kiinni valeesta.

Kiihkoilijalle sano: et ole harras,
Rakkaudelle: sä oot vaan himoa.
Ajalle sano: lasket vaan liikkeen,
Lihalle: sä oot vaan tomua.
Ja toivo etteivät ne vastaa:
Sun ois tavoitettava ne valeesta.

Sano iälle et se kuihtuu päivittäin;
Kerro kunnialle, kuin se muuttuu;
Kerro kauneudelle kuin se katoo;
Ja suosiolle kuinka tuuli kääntyy.
Ja kun ne sulle vastaavat,
Niille itse kullekin sä sano: vale!

Älylle sano miten se vääntelee,
Veivailee pikkumaisuuksia;
Näytä viisaudelle miten sekoo
Se omiin yliviisauksiinsa;
Ja kun ne sulle vastaavat,
Heti ota ne kiinni valeesta.

Kerro tieteelle sen julkeudesta,
Taidolle ennakkoluulosta;
Laupeutta laita kylmyydestä,
Lakia syytä riidan kylvöstä.
Ja kun ne kuitenkin vastaa,
Niin anna tuomio: valetta.

Moiti onnea sokeudesta,
Huomauta luonnolle rappiosta.
Ystävyyttä soimaa tylyydestä,
Valita oikeuden hitautta.
Ja jos ne julkee vastata,
Niin sano: valehtelette.

Sano taiteille et ne teeskentelee
ja juoksentelee muodin perässä.
Sano kouluille et on pinnallisia,
Ja välittää vain tyylipisteistä.
Jos taiteet ja koulukunnat vastaa,
Sano suoraan että valehtelevat.

Kerro uskolle et se on karannut,
Kerro kuinka maa on eksyksissä.
Kerro että miehuus herättää sääliä,
Kun se vitut välittää enää hyveestä.
Ja jos ne oikeasti vastaavat,
Älä häikäile syyttää niitä valeesta.

Niin että kun sä käskyn mukaan
olet loppuun kaiken pälättänyt,
vaikkei valheen paljastus ansaitse
vähempää kuin puukon selkään,
iskeköön veitsensä ken tahtoo,
sieluun ei ne sillä sentään osu.

Terve menoa nilkki

Miltonin saatana oli taivaan keskijohtoa,
osastopäällikkö tai dekaani, joka pahentui,
kun pomo esitteli poikansa, kiilas tän
nokkimisjärjestyksessä sen edelle.
Helsingin yliopiston saatana oli Nilkki.
Kuuseen kurkotti tää Lucifer valopää,
pyrki rehtoriksi reksin paikalle,
magnificukseksi koitti pungertaa.
Kärsi rökäletappion, putos helvettiin.
Kuuman paikan siitä tuli dekaani,
Nokisen pätsin korska laitosjohtaja,
Laitosneuvostoliiton komissaari,
Langettaja syvimmälle langennut.

Ote sielunvihollisen päiväkirjasta:

Viimeisestä väitteestä ”Poliitikon velvollisuus on ennen kaikkea ajaa omien äänestäjiensä etuja” itselläni on selkeä mielipide: ei tietystikään, vaan koko Suomen (lue: johtoportaan, suom. huom.) etua, mutta huomaan edustavani tässä asiassa vähemmistöä.

Niin, sä edustat aina ja mieluusti
valtaapitävien vähemmistöä, vaikket siihen kuulu.
Siitä näkee, että olet synnynnäinen nilkki,
olet kotonasi pikku satraappina keskijohdossa.
Et aja enemmistön, äänestäjäin etua,
et vastaa niille, vaan muikenet kuin vaari,
vastaat nöyrimmästi harvainvallan pitäjille, välität
niiden ukaasit liukkaasti alaspäin alaisille.
Viittilöit, puhut mukavia, luikuria päin naamaa
tomppeli sä miliisi, keskuskomitean nagaikka.
Sanalla sanoen: olet perseennuolija.

Päätön kolleegasi Rauha oli toinen kädetön,
mutta koitti sentään pitää omiensa puolta
tehtyään sanelupäätöksen siitä, ketkä ovat omia.

Toisin on nilkki mulkku tehnyt johdonmukasest.
Huippuhetkiä sen uralla oli typerän
suunnittelutaloudesta lainatun vasemman jalan
saappaiden laskentamallin lanseeraus
yliopistoon OPM:n mieliksi ja kolleegoiden tuhoksi.
Toinen oli kokonaista kuudensadan ihmisen lähetys
turhan päiten kilometritehtaalle 2016.

Rahnaa jäi siitä yli vitusti, mutta verstas rampaantui,
yli jääneiden olo kurjistui, vapaus menetettiin.
Lurjus prenikka kaulassa hehettelee linssiluteena
julkaisemissaan kuvissa isompien kehveleiden seurassa.
Me papit nauroimme niin, sanoi Kangasalan kirkonvartija.
No pappi itse oppinut, taivaan hanslankari oli isäskin.
Ite teet neuvostoajan laskukaavoja, tuskin osaat ynnätä.

Keitetystä lampaanpäästä oli väite, että
erimielisyydet perustuu väärinymmärrykseen.
Puppua. Kyllä kaikki tietää aivan hyvin, mistä
varoista loppupeleissä käydään kärhämää.
Nyt jo mennään pallon semifinaaleissa,
viimeiset on luonnon pelimarkat pöydässä.
Sun metsäosakkeiden annit selviävät finaalissa.

Kelpaa mennä eläkkeelle plokimoskaa rustaamaan,
kulissien taakse lisää vielä kähmiskelemään.
Onneks sentään nilkkiin eläkkeelle lähtiessä iski ripuli.
Löysä paska ruiskahti perseestä kun kova lähti.
Lystikkäästi litsahteli finnit anaalissa.

Pois täältä! Paha, jonka itse shiitit,
vie mukanasi kotihelvettiis,
eipäjoelle tai juupasellaiselle,
mustan virran uppotukki kökkö!
Toraile siellä kurjan vaimos kanssa,
poimikaa taas sata litraa mustikoita.

Terve menoa nilkki. Jos kuolet ensiksi, otan rullatuolin,
ajan vielä lopuksi paskantamaan sun haudalle.
Jos en pääse ylös tuolista, niin sylkäisen.

Tämmöinen pitkävihaisuus on loukattua narsismia.
Sen opin kirjasta Narsistit lähelläsi, jonka sain alennuksella
kirjamessuilta, kun sanoin, et se tulee itsehoitokirjaksi.
Olin pettynyt, kun näin että Ari Peltonen teoksissaan Pallinaama
ja Pallinaaman paluu oli tehnyt tänkin ensin ja paremmin.

Mene tekel

Merkittävä merkkihenkilö juhlii merkkipäiviä
merkillisissä merkkivaatteissa,
synnynnäinen syntisäkki synttäreitä
täyssynteettisissä hyntteissä,
smart casual, on visual.

Tähdentää merkitystä, ylistää synergiaa
synkän puuasuntonsa sekametsän,
sen kikyloikkaa, tuottavuuden kasvua.
yleisö läpyttää aavistamattomana
että syntisäkin merkkikalsongeissa
lillii tulosvaroitus jo ruskea.
Menee tekele pian pitkin lahjetta.

Kirottu vanhus

Vanha tuttavamme nilkki persepää,
pökäleiden kymi, mustan veden tonava,
tuli vastaan verstaan rapussa.
Se on nyt yli 70 vuotias.
Hurjastipa oli rapistunut valtikkansa menetettyään.
Oli kuin Narniassa Aslan ristiinnaulittuna.
Parta oli nylitty, piiklesletti poissa.
Jälellä kasa irtaimia vaalenneita luita
löysän pyhäpuvun koossa pitäminä.
Näkyy marisevan plokissa kun pojanpoika kiroaa.
Kiroilu ei edistä perseennuolentaa, vaari terottaa.
Kiroileminen kai myös pelottaa kun hauta ammottaa.
Yläkerran pojistakaan se ei ole suotavaa.
Onks persepää jotenkin jumalinen? Tod näk.
Olihan sen isäkin omatekoinen saarnamies.
Jumalisuus on eräänlaista perseennuolentaa.
Ollos kirottu vanhus!
Kirottu olkoon vanhuus.
Mullakin on toi edessä.

VIHANNESLAULU

1. Kukkuu kukkuu pikkulauri nukkuu
verstaalla pimeässä nurkassa.
Samuli se tuli sekä vittuili,
pikkulauri samulia potkaisi.

2. Punanenä parkas ja eläkkeelle karkas
Pikkulauri painelee perässä.
Kristeri ja jukkapoika kikatti,
Rauha kaima nurkassa mökötti.

3. Kuningatar suuttui ja punaiseksi muuttui.
Pikkuveli punotti jo ennestään.
Sipuli se itkeä pillittii,
Kikkeli se sipulia lohdutti.

4. Suut meni tukkoon kun avain kävi lukkoon,
tarhuri kurkisti pilvestä.
"Vastedes ollaan me kiltisti",
vihannekset yhdessä vakutti.

Vapaa tahto ja ennaltamääräys

Vapaa tahto

Mitä tarkoitetaan vapaalla tahdolla? Sitä miettii kettukin. Ja päätyy samaan johtopäätökseen kuin Aristoteles. Aristoteleestä tahto on vapaa kun se voi toteutua, mikään ei estä, siinä kaikki. Ilman sitä ei tahdon vapaudesta ole paljon iloa (ks. kuva).

Entä onko tahtominen itse vapaata? Voiko vapaasti tahtoa mitä vaan? Jos tahdon että tahdon, tahdonko? Joskus joo, joskus ei. Pelin säännöistä voi järjestyä toinen peli (lainsäädäntö on sellaista), tai sitten ei. Täytyy muistaa että ollaan eläimiä, vietti vie. Jos on nälkä, on nälkä, ei siinä auta järkeily. Mustalaisen hevonen oppi syömättömäksi, ja kuoli.

Ennaltamääräys ei haittaa vapaata tahtoa, siitä ollaan Danten ja Miltonin kanssa samaa mieltä. Päinvastoin, paras siirto on usein peliteoriasta ennustettava. Toisinaan jää päätöksiin myös klappia, silloin ei peliteoria ennusta mitä tapahtuu. Joku muu selitys voi löytyä. Dostojevski meinas, että vapaa tahto tarkoittaa ennustamattomuutta. Se on puppua. Dostojevski oli hölmö. (Ikävä ihminen se oli myös, omahyväinen jeesusteleva slavofiili.) Monimutkaisen pelin ennustaminen on tietty vaikeampaa kuin yksinkertaisen, siksi viisaan peli näyttää arvaamattomalta pöntöstä.

Peliteoria ennustaa, mitä tapahtuu, kun tunnetaan pelaajien päämäärät ja keinot. Mutta pelaajien ajatukset ovat nekin osa luontoa. Ilman niitä valinta voi näyttää vapaalta: keinot on monet, sanoi eukko kun pöytää pyyhki kissalla. Pelin kulku, annettuna kaikki faktat, voi silti olla ennaltamäärätty, sitä peliteoria ei estä, eikä se estä peliteoriaa.

Miltä olemassaolon taistelu pelimiesten osalta siis näyttää? Katso peliteoriaa: se on kuin luonnon tapahtumat muutenkin tasapainopisteeseen hakeutumista. Minimax, suunnittelu, valinta, kommunikaatio on osa peliä. Silti kaikki voi olla täysin determinististä. Kausaatio riittää. Biologia selittää peliteoriaa, peliteoria biologiaa. Huomaa että valinnan vapaus on tässä ihan todellista, ei vaan näennäistä, malli yksinkertaisesti toimii niin. Ei ole mitään erityistä "oikeesti", joka tästä puuttuis.

Vapaus on moraalinvartijoille syiden allokaatiota, ketä syytetään ja kuka vastaa, kun hommat menee pieleen. Eli kenen syyttäminen, palkitseminen tai rankaisu toimii, muuttaa laskelmissa arvoja ja sitä lyytä käytöstä toivottuun suuntaan. Xerxes turhaan kiukuspäissään ruoski Hellespontosta, ei se siitä tehnyt parannusta. Se ei ole pelaaja.

Ero (jos sitä edes on) ihmisten ja muiden pörriäisten välillä koskee mikä osa tasapainopisteen hausta tapahtuu hyönteisten pikku päissä ja mikä tulee ympäristöstä. Kuinka monimutkaisia robotteja siirrellään pelilaudalla. Onko ne kuningattaria vai moukkia. Onko luonto sotajoukkojen vai kärpästen herra, eli seebaot vai bel sebub.

Mun veikkaus on et ero ääripäiden välillä on mitätön. Termiittiapinoiden levoton pörinä netissä on lähinnä kohinaa, yksilöiden ulottumattomiin jäävää globaalin maailmanaivon ajattelua, parviälyä. Ääntä ja vimmaa, loiskiehuntaa.

Ihmistä fiksummalla ropotilla tulee olemaan vapaampi tahto kuin sen keksijällä.

Miltonilla on tää sama pointti:
vapaaks tahto luotiin:
mikä kuulee näät järkeä,
on vapaa.

Ainoa mahis

Jos vapaa tahto on vaan
determinismin toteutustapa,
pakkolaki vaikka kiemurainen,
ja Aristoteles oikeassa, että
mahiksia on vain sarjassa, ei rinnan,
toisin kuin oli raitsikoissa ennen
messinkisellä vivulla valittavana:
Sarjassa - Rinnan - Aja -
niin sittenhän nää sopii yhteen:
On jumala kaikkivaltias,
herra ainoan tän mahdollisuuden,
voi kaiken voida, kaiken tietää,
nimittäin tän ainoon mahiksen.
Ja ihminen on vapaa tekemään
sen ainoon valinnan joka sillä on.

Mut nota bene: fatalistinkaan
kohtalo ei ole seistä tumput suorina.
Tähän parhaaseen mahdolliseen maailmaan
- siis ainoaan, sisältyy sekin, että
kaikki koko ajan ajaa omaa etuaan,
kilpaillen tekee parhaansa ja
katsoo kohdallaan, mihin se riittää.

Maailmankatsomus, uskonto tai filosofia,
pace Marx, ei sillään vielä muuta
mitään, siinä vaan me katotaan
tätä samaa paskaa joltain kantilta,
mieluummin sellaisesta kulmasta, että
katsojalle tulee parempi mieli.

Kun kirjoitit jo ammoin määräkseni
sen, mitä hyvää töin ja mielineni
saan aikaan, mitä pahaa aiheutan,
niin mitä tehtävää jää itselleni?
(Vast.: no tietysti tehdä kaikki se.
Feel free to fulfil your destiny.)

Peltipomo

Nowhere man

Miles from nowhere
Guess I'll take my time, yeah
To get there
(Cat Stevens)

Mailien pääs ei mistään.
Saattaa mennä joku tovi
päästä sinne.

Näät luulin että taivas merkitsee
vaan vapautta taivaan asujille.
Nyt huomaan että moni mieluimmin
kuin orja palvoo juhlien ja laulain.

Tää Miltonin puhe et vapaaehtoinen tottelu
on herralle orjuutusta otollisempi ratkaisu,
palvonta siitä kivempaa kuin pakkovalta,
tuntuu ensi kuulemalta oudolta. Sitten taas
oudoksuttavan tutulta, kapitalistipuheelta.
Luopuihan työnantajatahokin lopulta orjista,
kun ei halunnut ruuasta ja asunnosta vastata.
Nyt tekee proletaareista kevytyrittäjiä.
Kulujaan leikkaa, vaatii ressukoilta joustoa.
Maksuosuuttaan ne entisestään vähentää,
siirtää oman onnen sepon kapeille harteille.

Orava kiipee puuhun kävyn perään,
tikanpojan sinne luonto vetää.
Lintu putoo maahan, herra katsoo päältä.
Aalto vapaa rannan tapaa, siinäkin soi blues.
Kaikki yhtä sidottuja, tai vapaita,
Kun kaikki tekijät on laskuissa.

On apina vaan monimutkaisempi mekanismi.
Pelaajaa kantsii pelotella, se tehoo.
Pelottelu on toinen hieno mekanismi siis,
Mahtavampiin apinoihin asennettu.
Sillä pesä ja sen asukkaat pysyy ruodussa,
monadit tikittää tahtiin, pelittää koneisto.

Kerrataanpa vielä. Jos apina mokaa,
se on joko tyhmä tai paha (ehkä molempia).
Eli joko sen peli on suboptimaalista,
tai sen preferenssit on eri, tai kumpaakin.

Miks ois herra luonut niin kelvottoman
alaisen, ellei sitten ihan piruuttaan?
Siinähän ei ole järkeä. Joko on herra itse tyhmä,
tai se on pahansuopa, tai molempia,
kerta pelilaudan näin kehnosti se miehitti.
Kaikkivoipaisuus ja vapaa tahto ei vaan nyt komputoi.

Johtopäätös: Ei pidä tuijottaa lillukanvarsia.
Tahdonvapaus on vaan silmänlumetta,
samoin kuin koko tuo kaikkivoipuustuuba.
Vapaan tahdon pääpointti on peliteoriaa,
se todistaa valtaherran hyvää pelisilmää.

On parempi säädellä pelirobotin
preferenssejä kuin strategioita,
tarttua ongelman juureen, ei kuoreen,
ei pöpelikköön eksyä, vääriä puita haukkua,
niitä katsella huomaamatta metsää.
Päätä pitää herran pakottaa, ei jäseniä.

Siitä tulee ns. sisäistetty herruus,
taneli kivipukin taannoinen bravuuri.
Omaa tuntoansa robotti noudattaa
ja taktikoikin ovelasti itsestään
herran toiveen mukaan hommat harkiten.
Arvovalta voitelee liukkaammin kuin hirmuvalta:
parempi kun alaiset tykkää samalla kuin pelkää.
Toteuttavat herran tahdon silloin mielissään,
ei kuulu iankaikkista kansan napinaa.
Ei tarvi paskanärhi pelinohjaajaa,
nälkäpeli sujuu siltä omin nokkineen.
Tämä on avainpointti, muu on hämäystä.

Tää sisäistetty herruusteema tuli oppikoulussa vastaan siinä spartalaisläpässä, mis joku kundi oli varastanu jotain oravia (? tai mitä lie ketunpoikia), jotka söi sit sitä puseron sisältä nii et se kuoli kesken kuulusteluja. Ei antanu periksi vaik jengi huusi Tunnusta! Spartalaisten mielestä tää oli upeeta, mut meidän piti kauhistella sitä, koska se jätkä oli silmänpalvoja. Ei ollu sisäistäny jehovan seittemättä käskyä (älä varasta). Noudatti sen spartalais- eli poliitikkolisäystä: älä ainakaan niin et jäät kiinni.

On aappa siksi vapaa, nimittäin tottelemaan.
Paras on totella tai herra hirmustuu,
Helvettiin nakkaa koko konkkaronkan.
Valitse siinä vapaasti, revi siitä huumoria,
Yks väärä siirto, repii pelihousut herra.

Taitaa olla koko homman ongelma,
että uhkaus ei enää ole järin uskottava.
Pelottava tarina kyllä, muttei todennäköinen.
Herran plääni porsii, kirkko taantuu.

Milton miltei naurattaa

Miltonin paratiisissa on paljon huumoria,
varmaan tahatonta, silti huvittavaa.

Vaikka tässä:

Aatun otsa, korkea ja kaunis,
ja ylväs katse kertoi valtiaasta.
Eepassa puolestaan kaik ilmi
alistumista toi, ja kainoutta, arkaa
ylpeyttä ja suloutta ja empimistä.

Eeppa Aatulle (muka):

Sinä, jota varten ja josta synnyin,
liha lihastas, sä oppaani ja pääni!
Osan parhaan sain sun vierelläs,
mua paljon ylemmän, sun, joka mistään
et löytäis vertaistas seuralaista.
Naisen ihanuuden voittaa miehen uljuus
ja viisaus, mi kauneinta on yksin.

Hahaa. Arvaa oliko tän kirjottaja Aatu vaiko Eeppa?

Että kehtaakin telttailijat faktat vääntää,
meinaan tätä sepustusta kylkiluusta,
et olis Eeppa muka Aatusta leikattu kyljys.
Näkeehän sen sokeekin mistä päästä
Aatu maailmaan putkahtaa, mistäs muualta
kuin luuttomana kinkkuna Eepan jalkovälistä.

Aika vitsikäs on myös Aatun ja Eepan
kesäduuni paratiisissa. Puiston
on ne talonmiehiä, haravoivat käytävät:

Nää korret ja myös pihka, jota teille
puut pirskottavat, rumentain ne aivan,
on poistettava, ettei jalkojamme ne tahraisi.
Mut lepoon kutsuu yö :D.

Haravat siis vajaan ja lehtimajaan naimaan.

Kutsumaton vieras paratiisissa

Adam majansa ovella istuu viileässä.
Sisällä lämpöä on liiaks sille.
Siellä hedelmistä Eva laittaa
sille atriaa. Ah Paratiisia!
Voisko ihanammin päivä enää alkaa,
Onko ihanampaa aamua kuin tää.
On kaikki kunnossa. Maassa rauha,
Jumala taivaassa hymyy,
Enkelit karvaisia käsiänsä läpyttää.
Näin Adam aamuvarhaisella runoilee.
Kassia Adamin Eva pitelee.

Rafu tulee yllättäen käymään.

Adam huutaa Evalle: tulee vieraita!
Riennä! Tule tänne! Juokse! On kiire!
Herkkuja on yltä kyllin, varmaan meillä
on varaa jakaa vaivojasi vieraalle!
Hmm, rusokuorisen ja hapsikkaan luumun
voisin tarjota. Ja nää sileet melonit,
Eepan sievänmuotoiset paratiisihedelmät.

Pukunaan vain suloutensa Eva
käy vastaan vierastaan ihan nakkena,
Terve mieheen! sanoo munaton enkeli,
ja käy kiinni antimiin. Tosin vaan pöydän.

Alastonna heit Eva palveli, fiuu-i!
Miltonilla itselläänkin varmaan otti eteen.
Muttei enkelillä. Suu käy, on perse tervattu.

Enkelit voi syödä, opettaa Milton.
Mut paskantaako ne, ja miten?
Pyyhkiikö ne sulalla? Ei, Milton selvittää:
sulamaton niistä haihtuu,
ja haisee hyvältä, toisin kuin meillä,
enkeleiden pyhä pieru eteerinen.

Eva ihan nakkena

Pippeliteoriaa

Miltonin saakuri näin sanoo:
Väkivoimin tai petoksella voitamme.
Kauniimminkin tän voi ilmaista.
Pelaaja voi juosta, lyödä kovempaa,
tai vaihtaa suuntaa vikkelämmin.
Olla sonni aidalla tai sen kirppu.
Tästäkin on olemassa peliteoriaa.

Miehet laumailee, kerää rahaa,
apinan perimää kakkosreiästä,
alistuu ryhmäkuriin, salaa pitää
hyväveliseuraa miestentalossa.
Ison saaliin kaataa yhdessä, jakaa
osingot nokintajärjestyksessä.

Naisten valuutta on omat lapset.
Se ei ole vaihdettava eikä jaollinen
niinkuin raha. Hellan ja nyrkin välistä
ei jää juuri aikaa syödä klubeissa.
Ei synny mahtavia sisaristoja
ylhäältä johdettuja. Keskenään
kadehditaan, ja ollaan ystäviä.

Naisia on enemmän kuin miehiä, mutta tyhmiä
miehiä on enemmän kuin typeriä naisia.
Miehet on vahvoja ja tyhmiä, kuten selviää
esimerkiksi urheilu- ja koulumenestyxestä.
Ne on sonneja, pärjää lihaksilla.
Naiset kirppuina istuu aidalla
seuraamassa äijämiesten soidinta.
Sonnin hauista on ne ihailevinaan,
vetää Nanttia ne sillä nenärenkaasta.

Tää on tietysti vaan karkee yleistys,
kirveellä veistettyä miesten pölkkyä.
Herättänee pahennusta tämäkin.
Tällaiset vastakohdat ovat vääryyksiä.
Darwinin ei niitä pitäis vuolla puusta,
tai Mooseksen tauluun nakutella kivestä.
Ei saisi miesten osa olla aina parempi.

Ihaile kuiteskin tätä runoa, älä nyrpistä
renkaatonta nenää, tai saat nyrkistä.

Väkivalta ja petos

Miltonin saatana pyrkii maaliin
eka väkivallalla, sit petoksella.
Onko nää kaksi kaikki rikoksen tyypit?
Vertaa peliteorian kaksi voittamisen tapaa:
massa ja kiihtyvyys, tai kääntösäde.
Kiihtyvyyden tyyppejä ne on molemmat.
Inertian vuoksi pienempi on heikompi
mutta kääntyy vikkelämmin.
Kärpäsen lento taaksepäin on sanaton petos.
Pettyy katkerasti kärpäslätkän käyttäjä.
Vahvempi käyttää väkivaltaa, heikompi petosta.

Väkivalta on nollasummapeliä täydellä informaatiolla.
Turpiinsaanti ei ole ylläri kun on toinen vahvempi.
Oveluus on epätäydellisen tiedon peliä,
saalis näyttää korttinsa, hyppää sivuun
pedon yllättäen vasta viime hetkellä.
Rikos on peleissä huijausta, strategia isommassa pelissä.
Siitä tulee sellainenkin kummajainen kuin sotarikos:
sotakin on iso peli jossa on sääntöjä, ainakin on vahvemman mielestä.

Mitä eroa on pelin voitossa ja väkivallassa?
Roope kaataa shakkilaudan kun on tappiolla, kuristaa Akulaista kurkusta.
Väkivalta voittaa isommassa pelissä, tekee lopun vastustajasta, GAME OVER.
Väkivalta, petos on siirtoja vastoin jonkun tietyn pelin sääntöjä.
Mut kuka sanoo mikä peli kulloinkin on menossa?
Joku vahvempi joka määrää pelin. Siitä pelataan isompi peli siis.
Tottelemattomuus on siirto isommassa pelissä, kuin myös rangaistus siitä.
Petokseen vastataan väkivallalla, väkivaltaan petoksella.

Matopeli

Taivaan sodan menoa ei haittaa spoileri.
jeesus matsin voittaa, odottaa boileri
saatanata porukoineen, vaikka kuinka koittaa
häviäjät pasuunaa, suuta voittajille soittaa.
Niin sanoo tän peukaloidun pelin säännöt, joista
mustien voittomahis on etukäteen poissa.
Suotta haarukkaansa pahat voimat heiluttavat.
Valkealla kaikki voittavat on pelitavat.
Jännityksen puute juonesta vähän puuduttaa
lukijaa, pirua statistin rooli suututtaa.

Voittajien kesken neuvotellaan nuotit näin
kaikki etukäteen planeerataan parhain päin:

(J SENIOR:) Siis isäs voimin lähde väkevin,
päin pimeyden voimaa kiitäin syökse
se taivaasta pois alimmaiseen kuiluun.
Siel opetelkoot paskat ylenkatsomaan
jumalaa ja hyvin voideltua poikaa.

(J JUNIOR:) Tään päivän työ ei vaadi ylivoimaa,
kun herran vihalla lyön niskurit.
Sun ydinaseilla ajan taivaan mailta
nuo kapinoitsijat pois inhaan tyrmään,
yön kahleisiin, madon jok ei kuole.

Aika ikävän on monotoonista
samisten tää veisuu unisoonissa.
Kuin jenkit ja jutkut vastaan sählämit.
Mato voisi pahastua Jr:n viime stroofista.
Kyl tää on taas niin antropomorfista.
Pienimpiä eläimiä aina sorretaan.

Mitä vikaa muka maassa, madoissa?
Madot laskea voi ziljoonissa sadoissa,
tyytyväisnä kaikki maassa möyrivät,
Siellä syövät, nukkuvat ja köyrivät,
pimeässä tosin, mut tyrmässäkö inhassa
muka? ei, käytäväverkossansa vinhassa
kuolemattomana heimona ne menestyvät,
suihinsa pistelevät kaikki menehtyvät.
Tuottaa hyvää ruokamultaa mato vainaista,
palvelusta eläville tekee siten ainaista
uskollinen ystävämme mato matala,
on liittolaisemme, ei vihollinen katala.

Oli kerran mato, Mauno nimeltään
Ja se kastemato ei tietenkään
Voinut mitään muuta kuin olla vaan
Pihan perällä ruohonjuuritasolla

Mutta Mauno Mato, hän tahtoi niin
Että häntä aina vain kehuttiin
Mauno Mato tahtoi olla kuuluisa
Mutta kun hän asui ruohonjuuritasolla

Mauno Mato kiipimään pylvääseen lähti
Ja huusi mennessään, tahdon olla tähti
Tuli siihen varis ja kysyi Maunolta
Tahtoisitko lentää sä eka luokassa?

Kaikki huusi kato, se on Mauno Mato
Hei hei kato, se on Mauno Mato

Niin Maunoa vietiin ylös korkeuksiin
Mutta Maunon päätä huimasi niin
Mauno alas tahtoi pihan perälle
Minä kuulun ruohonjuuritasolle.

Kaikki huusi kato, se on Mauno Mato
Hei hei kato, se on Mauno Mato

Nyt hyvin menee Mauno Madolla
Mauno töitä tekee takapihalla
Puutarhaa hoitaa, sen kaunistaa
Mauno Mato ruohonjuuritasolla.

Ja toiset sanoo kato, se on Mauno Mato.

Synti on Miltonilla pirun suloinen tytär,
kuoleman äiskä plus sisko sekä kolleega.
Bylsii piru sitäkin, tytärtä siis pettää Eepan kaa. Hyi!
Aika darwinistista on insestin kauhistus, saa Syntikin
faijan ja veljen kaa aikaan lähinnä koiranpentuja.
Jatkuu tässä Miltonin misogynia, mistä esimerkkejä
helposti keräili vihkoon Sirin Harriet.

JJ&Co, tuo kolmio, taivaassa asuu neliössä.
Yksi huone jää vieraille, siinä kai on kerrossänkyjä
kerta iskän talossa kaikille on varattuna sijaa.
Perhanan on lukaali tää pallo, mut vaan vuokralla.
Helkkariin vie sieltä väylä leveä
päällystetty hyvillä aikomuksilla.
Kuumana käy Lusiferin grilli siellä,
paistaa syntisistä mustaa makkaraa.

Piruista tulee sihiseviä käärmeitä
syntiinlankeemuksen vuosipäivänä.
Käärme ja muna on reseptissä mukana
myös muissa maailman alun myyteissä.
Ei ihme, onhan ne aika kiehtovia.
Niitä pyörittelee karvaisissa käsissään
syntyjä syviä pohtiessaan apina.

Jehova yleisölle selittää juonta, perustelee
pirujen tehtävää maailmassa repsahduksen jälkeen:
ne on kuin haaskalintuja tai pölynimureita,
ne nielee sisäänsä, kerää pölypussiin kaiken ryönän,
jonka Jesse poika sitten näppärästi tyhjentää.
Enkelten jeesmieskuoro täpinöissään huutaa hallelujaa.
Luoja viisaudessaan keksinyt on hooverin.

x

Nörttismurffi

Hei, relaa ees voitko hetkiseks jättää sun tietokonees?
Hei, relaa ees Ou jees, sua rakastan

Hei, kohta mä ehdin pussaileen,
mut ensin tsekkaan tän koneen
Ja kaikkii uusii ohjelmii testaan nenä ruudussa kii
Kohta ehdin sun kanssas syödä ompun
mut ensin pieni hetki, kun formatoin tän korpun

Niin sitä mahtaa nörtti olla
tietoo tankkaan mun aivoon
Kun toiset lukee petissä
tää smurffi surfaa netissä
Nappaan hiiren ja klikkaan aamuun asti
Kanssa uuden rompun aika sujuu rattoisasti

Jälkipuintia

Aatami morkkistelee paratiisin portin takana:

Mun poikakaan ei sais syyttää mua mix siitin sen, sehän olis röyhkeää. Mäkään en saa syyttää jahvetta mix se siitti mut, mähän on sen lelu jolla se saa tehdä mitä lystää. Summa summarum, iskä on aina oikeassa. Mika Häkkinen voittaa! Hyvä Mika!

Miltonin äijät on täys paskiaisia,
taivaalliset kuin myös maalliset.
Aatu haukkuu Eevaa tosi rumasti,
toivoo et olemassa ois vaan miehiä
keskenään rakentamassa jotain junaa,
taivaassa ajais loputonta kehärataa,
pentuja tekis vaikka isän tekniikalla
neitseellisesti, tai kloonaamalla.

Vasta kun Eeppa sille nöyristelee totaalisesti,
heittäytyy jalkoihin, nuolee kenkää
tukka pahasti, Aatami vähän säälii sitä, tosi
alentuvasti puhuttelee. Säälittävää!
Vitun Rex Harrison, Professor Enry Iggins.

PROFESSOR HIGGINS:
Why can't a woman be more like a man?
Men are so honest, so thoroughly square;
Eternally noble, historically fair.
Who, when you win, will always give your back a pat.
Why can't a woman be like that?

Why does every one do what the others do?
Can't a woman learn to use her head?
Why do they do everything their mothers do?
Why don't they grow up, well, like their father instead?

Why can't a woman take after a man?
Men are so pleasant, so easy to please.
Whenever you're with them, you're always at ease.

Would you be slighted if I didn't speak for hours?

COLONEL PICKERING:
Of course not.

PROFESSOR HIGGINS:
Would you be livid if I had a drink or two?

COLONEL PICKERING:
Nonsense.

PROFESSOR HIGGINS:
Would you be wounded if I never sent you flowers?

COLONEL PICKERING:
Never.

PROFESSOR HIGGINS:
Well, why can't a woman be like you?

One man in a million may shout a bit.
Now and then, there's one with slight defects.
One perhaps whose truthfulness you doubt a bit,
But by and large we are a marvelous sex!

Why can't a woman take after a man?
'Cause men are so friendly, good-natured and kind.
A better companion you never will find.

If I were hours late for dinner would you bellow?

COLONEL PICKERING:
Of course not.

PROFESSOR HIGGINS:
If I forgot your silly birthday, would you fuss?

COLONEL PICKERING:
Nonsense.

PROFESSOR HIGGINS:
Would you complain if I took out another fellow?

COLONEL PICKERING:
Never.

PROFESSOR HIGGINS:
Why can't a woman be like us?

PROFESSOR HIGGINS:
Why can't a woman be more like a man?
Men are so decent, such regular chaps;
Ready to help you through any mishaps;
Ready to buck you up whenever you're glum.
Why can't a woman be a chum?

Why is thinking something women never do?
And why is logic never even tried?
Straightening up their hair is all they ever do.
Why don't they straighten up the mess that's inside?

Why can't a woman behave like a man?
If I was a woman who'd been to a ball,
Been hailed as a princess by one and by all;
Would I start weeping like a bathtub overflowing,
Or carry on as if my home were in a tree?
Would I run off and never tell me where I'm going?
Why can't a woman be like me?

You want to talk of Keats or Milton,
She only wants to talk of love,
You go to see a play or ballet,
And spend it searching for her glove,
Let a woman in your life
And you invite eternal strife,
Let them buy their wedding bands
For those anxious little hands...
I'd be equally as willing for a dentist to be drilling
Than to ever let a woman in my life.

"Thanks a lot, King" says I, in a manner well-bred;
"But all I want is 'enry 'iggins 'ead!"
"Done," says the King with a stroke.
"Guard, run and bring in the bloke!"
Then they'll march you, 'enry 'iggins to the wall;
And the King will tell me: "Liza, sound the call."
As they lift their rifles higher, I'll shout:
"Ready! Aim! Fire!"
Oh ho ho, 'enry 'iggins,
Down you'll go, 'enry 'iggins!
Just you wait!

Eeva ehottaa kahtakin hyvää ratkaisua jolla ikävyydet ei leviäis jälkipolville kuin paska tuulettimeen (näinhän tähän mennessä just on tapahtunut):
  1. Klasu-Ebba siirtoa, tai
  2. ehkäisyä.

Aatami toppuuttelee varoitellen
osoittamasta ynseyttä isäpappaa kohtaan.
Ei parane sotkea sen ympyröitä,
vois herran vastaveto olla karsea.
Ei tää jynssäys oo niin kamalaa
varsinkaan Eevan antamilla aineilla
arkkienkelin ja pirun käyttöohjeilla.
Ei synnytys Aatuun paljon satu,
ja nainti kivempaa on ilman kortsua.
Parempi köyriä kuten ennenkin ja
työntää häntää koipien väliin kuin koira,
panna edelleen vaikka korvat luimussa,
herralle vetistellen katuvasti,
näyttäen nöyrää, masentunutta naamaa.

Miikan esikatselu

Mikael sulkajalka näyttää Aatamille
pikakelauksena koko spoilerin.
Tässä siitä muutamia välähdyksiä.

Jumalan konttoriin ei ole asiaa
ilman välimiestä jolle ilmottautua.
Jutkuilla oli lobbarina Mooses.
Sihteeri on nainen katolisilla, tyylikäs Miss Mary.
Puritaaneilla yksinpuheen puhemies on messias.

Uudessa yhtiöjärjestyksessä on uudet pykälät.
Orjat neuvostoliittoon vapaaseen pääsevät
lain ikeen jättäin sijaan sisäistetyn herruuden.
Siinä orjanpelon pojanpelko korvaa,
lain työt luottohommiks muuttuvat,
tulee alaisesta nuorempi osakas lakifirman.
Huomas herra: itseohjautuvuus on tuottavaa
kunhan alaiset ei ole täysin ääliöitä.

Mooses, perustajaosakas syrjäytetään.
Yrityksen johtoon siirtymäajaksi
nimitetään Joosua, torvi Jerikon.
Joosua on Jeesuksen nimiserkku,
kova sotapukari, mamulahtari,
kasaaja kuulu esinahkakukkulan.

Joosuan joholla jutkut antaa köniin
kaikille alkuasukkaille: hajaantukaa,
teidän maat on nyt luvattu meille.
Ei välii sillä et olitte täällä ensin.
Se on finders keepers, losers weepers.

Daavid, Israelin suuri kurko,
Kylän edewin oli linkomies
ja eto elävä bullshit artistina.
Mutta ihmisenä aika ikävä,
kuten suurmiehet ovat liian usein.
Alaisilta vikitteli vaimoja.

When the sins of my father
Weigh down in my soul
And the pain of my mother
Will not let me go
Well, I know there can come fire from the sky
To refine the purest of kings
And even though I know this fire brings me pain
Even so, and just the same

Make it rain
Make it rain down, lord

Make it rain
Make it rain

Well, a seed needs the water
'Fore it grows out of the ground
But it just keeps on getting hard
Hunger more profound
Well, I know they can't count tears from the eye
But they may as well all be in vain
And even though I know these tears come with pain
Even so, and just the same

Make it rain
Make it rain down, lord
Make it rain
Oh, make it rain
Make it rain
Make it rain down, lord
Just make it rain
Make it rain

Well, the seas are full of water
Stops by the shore
It's like the riches of grandeur, oh no
Never reach the poor
And let the clouds fill with thunderous applause
And let lightning be the veins
But fill the sky with all that they can draw
When it's time to make a change

Make it rain
Make it rain down, lord
Make it rain
Make it rain
Make it rain
Make it rain down, lord
Make it rain
Oh, make it rain
Make it rain
Make it rain
Make it rain
Oh, make it rain
Make it rain
Make it rain down, lord
Make it rain
Oh, make it rain
Make it rain
Make it rain
Make it rain
Make it rain
Make it rain
Make it rain
Make it rain
Oh, make it rain
(Ed Sheeran)

||: Gubben Noak, gubben Noak, var en hedersman: :||
när han gick ur arken,
plantera han på marken
||: mycket vin, ja :|| detta gjorde han.

||: Noak rodde, Noak rodde ur sin gamla ark, :||
köpte sig buteljer
sådana man säljer
||: för att dricka :|| på vår nya park.

||: Han väl visste, han väl visste att en mänska var :||
torstig av naturen
som de andra djuren —
||: därför han ock :|| vin planterat har.

Shulemin, Taavin pojan kotona
liiton arkki pääsi sisähuoneisiin
pitkään retkeiltyään teltoissa.
Liekö sama arkki, johon Nooa tuleva
mahduttaa sit kissan, koiran ja kananuggetit.
Tilaa lodjussa piisannee siihen hyvinkin.

Sen jälkeen seuraa rivi kuninkaita,
harvoin hyvä, useimmiten huono.

Jutkut on kokeneita vankilalintuja.
Eka oli Ebyktin vankeus pronssikaudella.
Sit myöhemmin baabelin vankeus rautakaudella.
Sit tuli diaspora Rooman aikana,
siitä lähin vankiloita vähän joka puolella.

Nyt asuu ne kultaisessa häkissä
arabien alasimen ja USA:n nuijan välissä.
Sentään on nyt niillä ydinohjukset,
voi järjestää kunnon ilotulitukset
Oman odotetun messiaansa kunniaksi.

Uuden liiton miehet juhli jo edellistä
messiasta, joka vuonna nolla ehti kävästä.
Siin yhtyi jumala ja ihminen
ihan neitseellisellä tavalla,
ei siihen käärmettäkään tarvittu.

Sitä odotellaan palaavaksi ihan kohta.
- Vai odotettiin palaavan?
- Juu! Odotettiin palaavan.

Miika painaa tässä kohtaa pausenappulaa
nähdessään, että Aatamia alkaa itkettää.

Hengen ravintosuositus

Herran tiet on tutkimattomat.
Niitä ymmärrä ei tyhmä apina.
Rankaisua kaipaa hutkimattomat
nuo nuuskijat, tiedemiehet pöyhkeät,
jotka nenäkkäästi selitystä hakevat
rikkiviisaan arvoituksiin, röyhkeät,
kallot maasta kaivavat, luut laskevat.
Antaisivat tomun vaan olla tomua,
mitä toimittaa kaivaa vanhaa romua.
Johan mä sanoin että itse kaiken loin
kerralla, oisko siitä ollut aikaa noin
viitisen tuhatta vuotta ja rapiat.
En siihen viikkoakaan tuhrannut,
sen kauempaa ei siinä nenä tuhissut.
Tuo darwinismi suorastaan on kapinaa
mua vastaan! Pikku muurahaisia
te ootte herraan verrattuna,
kortta raahaatte, vaapsahaisia
pesään, ihan ootte pihalla, muna
kanaa neuvoo, hah! Älä siinä pure
kättä ruokkivaa, murkku, älä sure!
Anna herran surra, mullon iso pää.
Hampaat terävämmät, varo etten pure
takas! Hyvä vaan et arvoitukset jää
ratkomatta, että saatte uskoa,
korsia herran kekoon yhä kiskoa.

Saat tarpeeksi silti kysyä ja tietää;
mut tieto on kuin ravinto; ei sitä
saa nauttia yli kohtuuden:
niin paljon vaan kuin henki sulattaa;
se muuten rasittaa kuin ylensyönti,
ja hulluudeksi muuttuu viisaus.

Iloitse kun sait multa paratiisin,
sanoo kaunis eevakin. Liian ylhäinen
sun tajuta on taivas. Ole viisas
ja mieti, mikä koskee elämääs,
uneksimatta muissa maailmoissa.

Ei tieto etäisistä asioista
ja hämäristä ole viisautta,
vaan tieto siitä, mikä joka päivä
on lähellämme, sumutusta muu
ja turhaa järkeilyä, "nyt pohditaan"
tyyppistä haahuilua, joka miehestä
voi tehdä tärkeis asioissa velton,
kykenemättömän tositoimiin.

Hups, niin tässä taisi päästä käymään.

Kukat, mehiläiset ja enkelit

Paratiisin luvussa yhdeksän (kai)
Aatu ja Rafu vaihtaa kokemuksia
ja näkemyksiä sukupuoliasioista.

Luoja ei kaipaa puolisoa, koska se on itseriittoinen, eikä tunne kaipausta lisääntyä, koska se on jo luvuton vaikka yksi. No sehän onkin yksinäisen miehen juna, kolmen hengen rinki. Luoja viihtyy pilvessä ihan kolmistaan. Yhtä aikaa, sanoi ukko kun yksin veti.

Ihminen täydellistyy luvullaan, lisääntymällä. Niin oikein, siitä tulee parviäly, pilvi internetin taivaalla. Aatami ja luoja on herttaisen yksimielisiä siitä, et eläimiin ei pidä sekaantua. Väsätään siis Eeppa.

Noniin, Eeppa on nyt tehty Aatun luusta.
Nainti ensimmäinen seuraa hetimiten.
Eeppa tahtoo tulla tavoitellux
eikä siis olla tarjolla ja helppo saalis.
Aatami ahistelee, perään painelee kuin pulu.
Eeppa suostuukin sit aika äkkiä punastuin kuin aamu,
lehtimajaan painuu piiloon pari,
eikä kukaan etsi. Näin ollaan tultu
kertomuxessa maisen onnen
huippukohtaan: nirsk narsk, ruis ruis.

Pienen taidepaussin jälkeen jatkuu
miesryhmän naisjutut. Näin Aatu:
Eeppaa luoja koristi ylenmäärin
ulkonaisin koristuksin, mutta
se Luojan suunnitelmassa, mä tiedän,
jäi hengenlahjoiltaan heikommaksi
ja älyltänsä, jollon suurin arvo.
Vähemmän näöltäänkin muistuttaa
Eeppa luojan kuvaa, puuttuu parta
sekä kikkeli, myös munapussit.
Kaik ylevämpi tieto sen päässä
on arvotonta, viisaus Aatun siitä
hulluudelta näyttää. (Mikshän?)

Rafu, hyväveliseuran lähettiläs,
Aatulle antaa Eepan käyttöohjeita:
Mit vit? Mix se hurmaa sua noin?
Eepan muodot ansainnee huomiota,
mut ei nöyryyttä. Mene vähän itsees
ja päätä. Usein itsekunnioitus,
rehellinen ja hillitty, on tarpeen.
Tarpeen tullen voit myös mätkiä.
Ja mitä enemmän sä termennät,
sitä paremmin hän sinut tunnustaa
päämiehekseen ja miehen arvon huomaa.

Rafu lisää tekosiveästi:
Mitä tulee "kosketteluun", josta pennut
saa alkunsa, niin muista, se on
eläimellistä. Siinä suhteessa
sut tyydyttäisi yhtä hyvin vuohi.
Ahaa, Aatu sanoi, neuvon korvan taakse
pannen vastaisen tarpeen varalle.

Uusi idea on Miltonilla, innovaatio
jota mainize ei hyvä kirja:
Enkelitkin nussii, tosin ilman elimiä,
Yhteen ne vaan sulaa, ei saa ihoa.
Ei tarvi "kosketella" pylly vasten pyllyä.
Mietityttää miten hauskaa se nyt on.

Lähtiessä Rafu vielä varoittaa:
äl yli päästä Eeppaa, sun varassas
on poikais menestys tai murhe.
(Tyttäristä ei ole mitään mainintaa.)
Kiva että kävit, huutaa Aatu perään.
Tule toistekin! Käy usein täällä!

Vällykäärme

Paratiisissa ei uhkaa Eevaa väkivalta,
ei raiskausta tarvi pelätä, edes tahatonta.
On tyytyminen Aatun hymistelyyn,
tunarointiin viiden piston miehen,
puoliveteisen, kylkiluuttoman.
Ei ole Eedenissä varaa valita,
enkeleistäkään ei ole mihinkäään.

Niinpä viekkaus, houkutus ja ase
kavalan vällykäärmeen tarjoo
vaihtelua tervetullutta, helpotusta,
päätä pystympää, pitempää vartta,
parempaa kyytiä kuin Aatulta, ja
kestävyyttä vallan verratonta.

Hän saapui kaarrellen kuin se
joka mielii päästä liiveihin.
Lähestyi Eevaa käärme katala
ei maassa suullaan matain
kuin Aatun mato useimmiten, vaan
pää pystyssä ja sinipunaisena.
Se näytti kiehtovalta ja kauniilta.

Kivasti nyökytti se päätä pehmeää
ja tökki maastoa Eevan jalan juuressa.
Nuo mykät miellyttävät eleet saivat
lopulta Eevan innostumaan, eikä vähän:
Mutta missä kasvaa puu? minne matkaa
tuo oksa etevä? kysyy Eeva viattoman oloisena.
(Ties kyllä, oli Aatuakin onnistanut kerran.)

Oi valtiatar, on tie lyhyt sinne:
tän myrttirivin taakse tasangolle,
luo lähteen, kun on vaellettu ensin
ohitse tän myrha-ja palsamiviidan.
Jos sallit, ohjaan oksani mä sinne.

Nostamana toivon sen terho loisti,
nyt seisten, kohentautuin liikkui,
Kiihtyin, huojuin sen jok ainut liike
hurmas Eeppaa, avatakseen suun
tuon lähteen tanakasti työntäen.
Eeva katsoi hedelmää kiellettyä,
jonka näkö kiusauksen toi, nälkää
yhä kiihotti tuoksut mehukkaat.

No näytä, sanoi Eeva. Nopsaan veti kyy kiemuroiva
nahat pois, liikkuvat taakse, suorastaan iloiten,
vastaanotti Eeva sen läpeensä tyytyväisenä.
Viitaan käärme livahti huopaamatta,
Tero ensin, sitten Esa, kassit sai
karvaiset odottaa ulkopuolella.

Sisään päästyänsä siellä soutaa,
huopaa ahkerasti, kassit muksien
vasten myrha- ja palsamiviitaa,
melan upottaa pesään mekottomaan
kädensijaa myöten käärme, ulos vetää,
sisään, ulos, sisään, ulos, schneller schneller,
tiefer tiefer, вдох, выдох, tihentäen tahtia.

Karkaa hallinnasta pussit lopulta,
sisältönsä purkaa kassit, pumpuksi
muuttuu käärme, tekee pituusenkan.

Eeva söi ahnaasti ja muusta piittaamatta.
Niin ahmien hän söi, ettei niellä ehtinyt.
Ihanaa tuskaa tunsi, luonnon istuimelta
nousi syvä huokaus, sen merkiksi, että
on aukko täytetty. Kyltyneenä,
kuin viinin innoittamana hilpeästi
ja hyvillään hän puhui käärmeelle:

Oi tanakoin ja oivallisin puu, kovin
luu paratiisin! ei jouten riipu
hedelmäs, kuten Aatun kulkuset.
Kiitos vaan että aukaisit mun kätkön.
Täst alkain aamuvarhain käyn aina
luokses keventämään antimia oksas.

Eepalta ryösti mato viattomuuden
näin luvan kanssa ja perin pohjin.
Eeva antoi, minä sain, sanoo käärme
tyytyväisenä, sytyttää savukkeen,
tää ystävämme vilpitön ja suora.

Aatami yllätti Eepan itse teossa
oksa kädessä, untuvainen heelmä suussa:
Kai ihmettelit Adam, missä viivyin?
kysyy Eeva munantäyteisellä äänellä.
Olin käärmeen kanssa iloisessa Amsterdamissa.
Se oli ihan tulppaaneita tulvillaan.

Mmm, mmm, black snake crawling in my room
Mmm, mmm, black snake crawling in my room
Some pretty mama better come and get this black snake soon
Mmm, mmm, what's the matter now?
Mmm, mmm, honey what's the matter now?
Sugar, what's the matter, don't like no black snake no how
Mmm, mmm, wonder where my black snake gone?
Mmm, mmm, wonder where this black snake gone?
Black snake mama done run my darlin' home
(Blind Lemon Jefferson)

He is a mean mean black snake,
been sucking my rightest thumb.
mean mean mean black snake,
been crawling round my back door.
been crawling round my back door.

and he'd crawl up my wall and
he crawl up in my bed
he'd crawl up to my wall and
he'd crawl up in my baby's bed

He worry me all through the day,
he worry me all night long.
He worry me all through the day,
he worry me all day long.
I bet you my bottom dollar,
I'm going to kill that black snake.
He won't suck my rightest thumb no more
He won't suck my baby's thumb
that mean mean black snake
he won't bother me no more

hmmmm
(John Lee Hooker)

Rumasti teit, maris vanha Aatami,
kun julkenit sä "koskettaa"
tuota kiellettyä hedelmää. Ois
saanut kelvata mun nahistunut banaani.
Mahtuuhan siihen sentään A ja M.

Aatami on uskollinen Eevalle kuin sorsakoiras
ja haukkaa heti käärmeen perään Eevan
omenaa.

Kurjaa alttiutta, kommentoi tätä Milton
puritaani noin niinkuin viran puolesta:
pitäis Aatun herraa kumartaa, Eeva jättää,
partnerille paljaalla kylmästi pyllistää.
Aika julmaa, ja epäsolidaarista.
Joku natsi, täysi fasisti onko jumala.

Milton, tasavallan kannattaja,
taitaa salaa peukuttaa vanhaa aatamia.
Lataa enemmän tunnetta kapinoijiin
kuin esivaltaan. J&J on sillä ihan
pahvikuvia. Sen verran varovasti kyllä,
ettei kirjaa kielletty. Mutta tekijältä
pää oli jonkun aikaa katkolla
Cromwellin kannatuksen takia.

Mut annas olla, kun Aatu haukkaa
omppua, sen teho on kuin viagralla:
tuo petollinen hedelmä tekee lopun
kasvissyönnistä, sytyttää lihanhimon.
Ismo Eeppaa katsoo irstaasti,
ja samoin pyytein myös Eeppa häntä.
Virkein voimin kisailevat, uusin kujein
käärmeen neuvoin, ompun voimalla.

Mutta jälkeenpäin iskee paha morkkis.
Oh oh oh, Delilah! Why why why, Delilah,
filistealainen portto ilman housuja!
Näin Margea syyttää kaljupäinen Simpson,
siis Aatu Eeppaa, tosin post coitum,
ensin panee, sitten laittaa asiattomasti.
Nolottaa nakuilu vaan niin perhanasti.
Molemmat päät haluis Aatu työntää
vaikka sinne mis ei päivä paista.

Viikunanlehdistä nyt nitovat
kiinni niinkuin Helsingin Sanomat
Aatu shortsit, Eeppa pikkarit,
peittäen ruumiinosat, jotka hävettää
silloin kun eivät ole käytössä.

No eihän vika ole et ne hävettää,
vaan et ne liikaa saattaa kiinnostaa
asiattomia vällykäärmeitä, kun
laillinen omistaja ei oo paikalla.
Säädytöntä onhan säädytöntä naida.

Mietitäänpä mikä tässä meni vikaan.
Vaikka itellä on mènage à trois,
ja aaprahammilla oli monta hoitoa,
näyttäs Jahve olevan nyt puritaani,
ei kärsi hipiä sen polyandriaa.
Monta vaimoa viel kävi, muttei toisin päin.
Eeva ei pysy lestissään, sepä se.

Hör nu på en ting som hände —
Abram var till älskog böjd.
Han, med hustru inte nöjd,
sig till pigan vände.
Abram själv var rasker nog,
likaså hans flicka:
||: tro mig — det tog. :||
Vi sku barnsöl dricka!

Vis mig en som gör detsamma!
Abram, fulla hundra år,
laga så att Sara får
börja heta mamma:
nitti år, hon räknat har
första barnsängen.
||: Abram var karl... :||
Drick — men glöm ej drängen

Sara dör, och Abram gråter...
Likväl skulle han till vägs
gifta sig, få söner sex
med den fruen åter.
När vid hundrafyrti år
Abram slikt uträttar,
||: dricker vår kår :||
och hans lov berättar.

Tähän liittyy myös toinen vakavampi juttu:
Jumala ei siedä nenäkkyyttä. Uteliaisuus
ja kovakorvaisuus on synti josta tukistaa
herra niin kovaa, et henki lähtee tukan mukana.

Tieto syö uskon, siinä perisynti.
Ei pysy molemmat samassa päässä,
simpsonin tukka sekä viisaus.
Ei rotinkaiset pysy kurissa
ja herran nuhteessa, jos niille
syöttää dataa, parasta mahtien
on noudattaa siis uskottelussa
need to know- periaatetta.

Jesse tulee sit ite tuomitsemaan
omaa otteluaan, siis iskän järkkäämää,
spoilaamaan tän sekopäisen sarjan loppuvitsejä.
Suoltaa tärkeänä suustaan ukaaseja,
lisää vääryyksiä ja vikapistoja:
1) Käärme saa kärsiä pirun tekosista,
eläin raukka liika kikkelin on näkönen,
sitä(kin) saa tästä lähin tappaa vapaasti.
2) Eeva saa kärsiä Aatun nyrkin alla,
kivulla synnyttää yhä lisää Aatuja,
kun on vaan nainen, niin aina.
Aatua moitiskelee leppeästi hyvä veli
vaan siit et yli päästi perhanan, Eevaa totteli.
3) Tää kohta meni oikein: apina tää muita
syö otsa hiessä, että kaikki ehtii
läskimahaansa ahtaa ennätysajassa,
pukeutuu niiden nahkoihin, koristautuu
loinen lainahöyheniin, jättäen jälkeensä
verisen vanan surmattuja luontokappaleita.
Ylipäänsä muut eläimet saa kärsiä kaikista
tän yhden elukan kohtuuttomuuksista.
Menis vaan huut helvettiin koko pölisevä lauma
typerine jumalineen ja apupoikineen.
Pian on kaikki syöty, pölyttäjätkin loppuvat.
Antaa vetää sapiens, pölisijä syö ite pölyä!
Naurettavaa, paitsi ettei yhtään naurata.

Hello J&J Member!

JJ & Co sua kutsuvat
uuteen liittoon uudistetuin ehdoin.

Uudistettu jäsenyytesi:

Kerää pisteitä useilla eri tavoilla,
Ansaitse bonusta,
Ja nauti yksilöidyistä eduista.

Seuraa meitä!
Instagramissa ja Twitterissä.

Tollot!

Miltonin Aatu on uuden ajan ihminen,
jolle alkaa vähitellen herätä
hienoinen epäilys, ettei ehkä maa
sittenkään ole avaruuden napa,
eikä ihminen sen keskipiste,
maapallon etuoikeutettu avainasiakas,
luontopalveluiden massakuluttaja.

Rafu koittaa santaa raaputtaa,
rakentaa sievän pienen santakeon
päälle tämän epäilyksen kikkareen:

Mut maata ei palvele nuo valot,
vaan sua, asujainta maan.
Pulla mahtava on käynyt ihmisellä:
Hän palvoo jumalaa ja palkakseen
hän vallita saa maata, merta, ilmaa,
kuin Battler Britton Korkkareissa ikään,
ja siittää suvun kuuliaisen hurskaan.
Jepu jee, siis lisääntymään vaan!

Miten on voinu olla apinat niin tolloja
Et ois tosissaan luullu olevansa maailman napoja.
Et maailma ois luotu presiis niitä varten,
Ihan vartavasten niiden hipiälle sopivaksi.
Et aurinko hyrräisi kuin puolukka maan ympärillä,
Ja maan joku jehova ois väsännyt noin nimenomaan
tuppikullisen pienen paimenheimon luksuskämpäksi
niille ekstra suunnitellut niinkun joku Alvar Aalto.

Tollot! Kannattiko ton tasosta tietosuutta
Darwinin ollenkaan päästää tänne kehittymään.
Viimeistään nyt kun pallo kuumenee, Plopovin
itsemurhasiirroksi tää virhe paljastuu.

Mamuja

Mua kristittyjen tarinoissa haittaa eniten
miten tavallisia tallaajia kaikki on,
tyhmiä tallukoita, tai ihmisiä ikäviä,
jumaloita myöten, jotain vitun mamuja.
Alkeellisia veikkoja, huonoja luonteita.
Ei juuri kummempia kuin Kreikan olympialaiset.
Eks näitten pitäs olla jotain supermiehiä? Ei kyllä oo.
Vaan tavallista porukkaa, jollon supervoimat.
Ja naisia on pääosissa ihan liian vähän.
Missä luuraa kaikki supernaiset?
En mä näissä nää mitään ihailtavaa.
No, en mä kyllä kunnioita ketään muutakaan.
Odotukset taitaa olla epärealistiset.

Tähän viälä tekis mieli lisätä, et mikä tasotus
se on vuosituhansien kaunalle ja miljoonien
sijaiskärsijöiden mätkinnälle, et yksi apina
angstaa oliivilehdossa ja saa sit henkiheittona
jonkun tovin puussa roikkua? Kaks pahaa ei tee
yhtä hyvää, se on tosi alkeellista ajattelua.
Tekis mieli sanoa, mutten sano. Hillitsen itseni.
Olen ihan hiljaa.

Hommio

Jesseilyn falskius on eri selvää Miltonilla.
Koko saatanan sota käydään vaan
et JJ & Son sais itelleen kunniaa.

Kunnia, voi helevetti. Mitä se on?
Kukkoilua, pöyhkeilyä yheltä,
ihailua ja palvontaa sen porukoilta.
Kunnian vastakohta on häpeä.
Siis jos häpeä on joukon tuomio,
kunnia on joukon kiitos.

Siis hemmo(t) luo itellensä eka porukan
sit paistattelee polleena sen edessä.
Mise-en-abime peilistä kun hurraavat
loputtomat iten kopiot, saa siitä palkintoa.
Ei jaksa, tää on jo liian paksua.
Mä lähden nyt, muut tehkööt kunniaa.
Nej huh huh, ja tar hommio på det.

Miltonin taivassatu on nyt luettu.
Koko vuosikertomus on läpi vedetty.
Jylhä oli Yrjön käännös, mehukas,
konstailematon, hauska. Vaikee
sitä olis parannella, ja päivitys
on hartauskirjoille vaan haitta.

Jos nyt Paratiisi Miltonin on hartautta,
vai liekö tuo vaan suurta taidetta.
Vaan voipihan se olla molempia yhtä aikaa.
Tai ei kumpaakaan, mitämaks.
Mun sana olkoon mitätön, sun mitään tekemätön.

FINIS

Y Asi Finaliza Esta Historia.

Eli tähän päättyy tämä tarina.
Mutta ensi numerossa
El Lauri ja kenraali ratsastavat jälleen vaarojen teillä -
te mukana!

vade retro dacapo